Rookiet

Vapaapäivä ja kello soi 8:10. Vähän lisäkuteita, eväsleivät ja pari pulloa vettä reppuun ja suunta tunturiin. Mökillä varauduin kylmään haikkauspäivään, mutta tunturissa tuntui oikeasti lämpimältä. Kylässä pakkasta oli 15 astetta, mutta tunturissa vaivaiset viisi astetta. Tuulikaan ei pahemmin häirinnyt ja Aurinko paistoi kivasti. Varastosta vyörykamat messiin ja 11 aikoihin kontsalla ylös ja Kuruhissin yläasemalle.

Kuruhissin yläasemalla koettiin Kellostapulin retken ensimmäiset vastoinkäymiset. Katjan teleskooppisauvat vittuilivat oikein urakalla, eikä kumpaakaan saatu asialliseen mittaan. Hetkeä myöhemmin Suskinkin sauvat teipattiin jesarilla, että pysyvät kasassa. Homma alkoi vahvasti.

Tapulin päältä lähdettiin ekaan laskuun ja Katja fiilisteli, miten splittilauta toimii pehmeällä. Nyt oli reissun parasta lunta tarjolla ihan mukavasti. Suskin kanssa todettiin, että pitäisi suunnata hiihtokouluun, kun ei telluilu oikein sujunut. Alhaalla skiniä suksien pohjiin ja todettiin, että aina saa lautailijoita odotella. Tosin nousuvaiheessa se taisin olla minä, ketä odoteltiin. Puoleen väliin rämmin, ennen skinien tarkempaa tutkiskelua. Eihän se ole mikään ihme, jos lipsuu kun joku hölmö laittoi skinit väärin päin. Nopea skinien kääntö ja homma jatkui ja suhteellisen samoihin aikoihin saatiin porukka päälle. Ainakin allekirjoittaneella hiki valui kyllä vähän joka paikassa. Skinit reppuun ja suunta alas...

Toinen lasku sujui jo vähän paremmin, mutta toisen nousun onnistuin taas jossain vaiheessa ryssimään. Skinien väliin oli jossain kohtaa päässyt vähän turhan paljon lunta ja parin sadan metrin skinnaamisen jälkeen toisesta suksesta lipsahti skini kokonaan irti ja koko liimapinta jäätyi sillä kertaa. Ei kun sukset reppuun ja suunta suoraan ylös, kun Suski ja Katja hiihtelivät kivasti viistoon. Lunta oli sen verran mukavasti, että sauva upposi reilusti yli puolen välin ja parhaimmillaan kahlasin vyöräröä myöten hangessa. Piti ottaa homma urheilun kannalta.

Ylhäällä sitten taas odoteltiin, kun Katja kasaili splittilautaa takaisin lautamuotoon. Kolmannella laskulla päästiin jo vähän laskun makuun. Suskin kanssa tutkiskeltiin lumen koostumusta vähän tarkemminkin. Suski useammin ja minä laadukkaammin. Uskokaa tai älkää, yläosan pannujen jäljiltä istuskelin kivasti hangessa ja sukset osoittivat kohti taivasta Suskin nauraessa hieman alempana. Tämä osuus olikin helppo uskoa, mutta että vasen jalkaterä osoitti lähes suoraan taaksepäin. Jep, teki snadisti kipeää! Silminnäkijät eivät edes tajunneet kintun olevan solmussa, kun eihän twinin taili näytä juurikaan erilaiselta kuin nose. Lopulta onnistuin jotenkin kääntämään itseni pystyyn ja homma jatkui. Loistavaa laskua loppupätkä ja muutamia todella loistavia käännöksiä!

Alhaalla pidettiin pieni evästauko ja suunnattiin taas ylös. En edes yrittänyt skinejä suksen pohjaan, vaan lähdin nöyrästi tallaamaan sukset selässä ylöspäin. Lunta oli tällä paikalla jopa enemmän kuin edellisessä nousukohdassani ja arviolta joka kolmannella askeleella humpsahti haaroja myöten hankeen. Reilun puolen tunnin kiipeämisen jälkeen pääsin ylös ja odottelin pari minuuttia Suskia ja Katjaa. Heilläkin oli ongelmia skinien kanssa ja kumpikin onnistui kertaalleen irroittamaan koko skinin suksen pohjasta. Päivän laskut olivat pulkassa ja hiihdeltiin rauhassa Jokerihissille.

Matkalla Jokerille pohdittiin reissun vastoinkäymisiä. Osa oli omaa hölmöyttä, osa taas ikävää sattumaa ja pientä huolimattomuutta. Tässä nopea yhteenveto päivän Kellostapulin retkestä.

-4,5h reissu, mistä noin 10min laskemista
-3 hajonnutta sauvaa
-1 väärin kasattu splittilauta (Katja kasasi halkaistun lumilaudan haikkauksen jälkeen ja laittoi siteet väärin päin)
-1 vituiksi mennyt skinien asennus (pistin nousukarvat väärin päin)
-3 irronnutta skiniä

Lajista mitään tietämättömille kerrottakoon, että skinit (myös nousukarvoiksikin kutsutaan) laitetaan skinnauksen (hiihtäminen ylös) ajaksi suksen pohjaan pidon takaamiseksi. Splittilauta taas offareille suunniteltu lumilauta, jonka saa keskeltä halki. Tällä taas saavutetaan se, että voi skinnata ylös eikä tarvitse pohrata hangessa.

Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin ihan hauska reissu ja ainakin tuli kunnon treeni. Mökille päästessäni totesin, että kaikki päivän aikana käytetyt kuteet joutavat pyykkiin, kun tuli pikkuisen hikoiltua. Toinen vaihtoehto päivän ohjelmaksi olisi ollut mainoskuvaukset rinteiden vieressä. Yhtään ei kaduta, että valitsin niinkuin valitsin! Tulipahan todettua, että lumilautailijoita joutuu aina odottamaan. Katjan pitää jatkaa treenaamista splittilaudan kasaamisen ja purkamisen osalta ja meidän molempien voisi olla hyvä rutinoida skinien käyttöä. Suski oli siis retken ainut, jolla oli aiempaa kokemusta skinnaamisesta. Ensi kerralla hoidetaan homma sitten vähän paremmin kotiin!