Testipäivä

Lauantaiaamu valkeni kirkkaana mukavassa pikkupakkasessa. Kokelaat saapuivat sankoin joukoin hiihtokoululle jo yhdeksän aikoihin aamulla valmiina Ossin ja Katrin tiukkaan tarkkailuun. Päivän ensimmäinen nousu gondolilla suoraan toppiin ja sieltä Maailman cuppia lämppärinä. Tekniikkarinteen yläpäässä aloitettiin varsinaisilla testeillä.

Kuulostaa kivalta, mutta toisinaan täytyy tyytyä vähän vähempään. Oikeastihan aurinko ei noussut koko päivässä ja kirkkaus oli kaukana. Keli muistutti lonkeroa. Täysin sinkissä! Näkyvyys nollassa! Kokelaat, kaikki yksi, olivat kaikkea muuta kuin valmiina! Testipäivän pohjalla oli neljä päivää tuntuman hakua pohjalla. Ei mitään kehuttavaa sen enempää määrällisesti kuin laadullisestikaan.

Näillä eväillä kuitenkin lähdettiin liikkeelle. Heti alkuun ohjeistusta sen verran, että testilaskuja olisi viisi, siihen perään yksi opetusharjoitus ja päivän päätteeksi vapaalasku kakkoslajin välineillä eli alppisuksilla. Kokonaisuutena ei testeihin kovin tyytyväinen voinut olla, mutta one foot -rata meni rehellisesti sanottuna helvetin hyvin. Ossikin mainitsi, että se meni paremmin kun sillä kun testasi rataa. Mieletön parannus kurssin one foot -rataan verrattuna kun selvisin pystyssäkin. Alpisuksillakin meni ihan kohtalaisesti, vaikka pujottelusuksi ei ehkä ollut kaikkein paras valinta pehmeään rinteeseen. Lisäksi testilasku oli toinen lasku suksilla tällä kaudella. Sekin meni kuulemma todella hyvin.

Iltasella hankkiuduin takaisin mökille ja söin kevyesti ja edullisesti. Muiden poistuessa baariin pistin pään tyynyyn ja nukuin sujuvasti aamuun asti.