Sinkkiä!

Matka kesti sitten oletettua pidempään. 17 tunnin matkustamisen jälkeen saavuin lopulta sumuiseen tunturiin. Matkalla tuli pohdittua muun muassa busseja liikennevälineenä ja ihmisten liikennekäyttäytymistä.

Junamatka meni ihan kivasti. En tälläkään kertaa juuri nukkunut, mutta yllättävän leppoisissa tunnelmissa ilman lukemista ja tietokonetta kuitenkin. Bussissakaan ei kauheasti vituttanut. Ihmettelin vain, onko mitään järkeä ajattaa noin 50 henkilön bussia Ylläkselle yhden matkustajan takia. Matkan varrella samalla vuorolla kulki muutama koululainen ja pari eläkeläistä joista viimeinenkin jäi Kolariin. Noin äkkiä laskettuna lipputulot eivät kattaneet edes polttoainekuluja. Kannattavaa... Toisaalta jollain autottomienkin pitää liikkua.

Tunturiin pääsin 11 jälkeen. Hiihtokoulun kopille ja siellä tulikin vastaan tarpeeksi ihmisiä unohdettavaksi. Ei pysty tunnistamaan kuin pari niistä monista... Ehkä se annetaan anteeksi. Laskemisen riemusta ei tänään voinut puhua rinteen ja taivaan rajan ollessa varsin häilyvä tasaisen harmaassa maisemassa. Rinteen loistavasta kunnosta ei juuri päässyt nauttimaan heikon näkyväisyyden takia. Muutamia mäkiä oli kuitenkin "pakko" laskea!

Tämä päivä on nyt laskujen osalta pulkassa ja muutamia kyselylomakkeitakin on jo täytetty. En vain oikein osannut kertoa, missä olen viiden vuoden kuluttua. Selitin jotain yleispätevää. Vielä pitäisi suunnistaa mökille ja löytää jonkinlainen nurkka, mihin voi rauhassa sammua ilman alkoholin myötävaikutusta...