Aurinko laskee länteen

Sunnuntain piti olla se päivä, kun pyydaa riittää kaikille ja sitä jää vielä ylikin. sään piti olla kirkas ja elohopeatolpan piti pysyä pakkasen puolella. Heräsin taas ensimmäisenä hiihtokoulun mökillä ja totesin pakkasta olevan kymmenkunta astetta. Vaikutti hyvältä. Siinä kuivaa leipää pureskellessa Mike heräsi myös ja siinä turistiin jotain merkityksetöntä. Jotain, joka muistutti hämärästi työnteosta. Jostain syystä se ei ollut päälimmäisenä mielessä, vaikka edellisen päivän testeissä olinkin päässyt hiihtokouluun harjoitteluun. Tuomaskin nousi ylös vähän ennen puoli yhdeksää. Mies kykeni jotenkin hoitamaan aamutoimet kiireettömän oloisesti ja vielä ehdittiin tunturiin yhdeksäksi. Lonkeron värinen keli paljastui gondolin ympäristössä. Se siitä pyydapäivästä! Lähdettiin aamukahville ja useiden suljettujen ovien kautta löydettiin kahvinkeittimen luo.

Aamukahvin jälkeen hiihtokoulun kopilla oli aika vaisua. Yksi oli vähän kipeä ja toinen rustasi työasioita koneella. Tuomas ei oikein jaksanut innostua laskemisesta ja minä en jaksanut yksin lähteä, kun mitään unelmalaskuja ei ollut tiedossa. Ovi aukesi äkisti ja mies saapui kauhealla kiireellä penkin luo. Kello oli 9:55 ja ensimmäinen gondoli oli lähdössä viiden minuutin kuluttua. Kauhealla kiireellä monoja jalkaan vetäessään partaveikko ehti selvittää meille muille, topissa oli aivan kirkasta. Meihin muihinkin tuli elämää, mutta aivan ensimmäiseen gondoliin ei Tuomaksen kanssa ehditty.

Ei se aivan sitä unelmapyydaa ollut, mutta ihan kivaa lunta kuitenkin. Keli oli aivan loistava! Pilvet näkyivät kivasti laaksossa eikä tuultakaan ollut mainittavasti. Jos olisi ollut kamera repussa, olisi sen ehkä jaksanut kaivaa esiin. Nyt reppu oli mökillä ja kamera etelässä, mutta ei se suuremmin harmittanut. Laskemaanhan Ylläkselle oli tultu! Tuulen keräämää pehmeää laskettiin aamupäivästä vajaa pari tuntia. Puolilta päivin Aurinko pilkotti mukavasti horisontissa ja pilvet olivat edelleen laaksossa. Samoihin aikoihin kävin hakemassa vuokraamosta Atomicin puikkarit ja lähdin seuraamaan Katrin pitämää hiihtotuntia pienellä brittitytölle. Tunnin perään oli pakko käydä kokeilemassa miten se suksi taipuu hyvin hoidetussa Maailman cupissa. Sanoisin että lasku oli onnistunut! Leikkaavaa käännöstä koko rinne ja ainoa kauneusvirhe oli pienet pesukoneet jyrkän puolivaiheilla, mutta sallittakoon. Loistava fiilis jäi päälle, mutta pehmeä laudalla houkutteli vähän enemmän, joten välineet vaihtoon. Perään saatiin parit kunnon myllyt myös laudalla, kun itseluottamus kasvoi hieman liikaa ja hypyt sitä kautta pitenivät.

Kolmen bussilla menin mökille ja pakkasin kamat. Sain kyydin Kolariin ja edessä oli leppoisat 14h matkustusta ja viisi vaihtoa.