Testipäivä

Lauantaiaamu valkeni kirkkaana mukavassa pikkupakkasessa. Kokelaat saapuivat sankoin joukoin hiihtokoululle jo yhdeksän aikoihin aamulla valmiina Ossin ja Katrin tiukkaan tarkkailuun. Päivän ensimmäinen nousu gondolilla suoraan toppiin ja sieltä Maailman cuppia lämppärinä. Tekniikkarinteen yläpäässä aloitettiin varsinaisilla testeillä.

Kuulostaa kivalta, mutta toisinaan täytyy tyytyä vähän vähempään. Oikeastihan aurinko ei noussut koko päivässä ja kirkkaus oli kaukana. Keli muistutti lonkeroa. Täysin sinkissä! Näkyvyys nollassa! Kokelaat, kaikki yksi, olivat kaikkea muuta kuin valmiina! Testipäivän pohjalla oli neljä päivää tuntuman hakua pohjalla. Ei mitään kehuttavaa sen enempää määrällisesti kuin laadullisestikaan.

Näillä eväillä kuitenkin lähdettiin liikkeelle. Heti alkuun ohjeistusta sen verran, että testilaskuja olisi viisi, siihen perään yksi opetusharjoitus ja päivän päätteeksi vapaalasku kakkoslajin välineillä eli alppisuksilla. Kokonaisuutena ei testeihin kovin tyytyväinen voinut olla, mutta one foot -rata meni rehellisesti sanottuna helvetin hyvin. Ossikin mainitsi, että se meni paremmin kun sillä kun testasi rataa. Mieletön parannus kurssin one foot -rataan verrattuna kun selvisin pystyssäkin. Alpisuksillakin meni ihan kohtalaisesti, vaikka pujottelusuksi ei ehkä ollut kaikkein paras valinta pehmeään rinteeseen. Lisäksi testilasku oli toinen lasku suksilla tällä kaudella. Sekin meni kuulemma todella hyvin.

Iltasella hankkiuduin takaisin mökille ja söin kevyesti ja edullisesti. Muiden poistuessa baariin pistin pään tyynyyn ja nukuin sujuvasti aamuun asti.

Iltavaloissa

Tänään oli vuorossa Messilä. Suunnattiin iltamäkeen hieman pelon sekaisin tuntein. Messilä ja iltamäki ei ole koskaan ollut hyvä yhdistelmä! Poikkeus vahvistaa säännön ja rinne oli yllättävän hyvässä kunnossa. Eihän se erityisen kova ollut, mutta ei kuitenkaan lähelläkään kynnöspeltoa. Ehkä porukkaa ei oikein innosta vesisateessa laskeminen. Paitsi että tänäänkään ei satanut vettä laskujen aikana...

Huomasin kuitenkin yhden ikävän puolen itsessäni. Jo kauan sitten muistan, miten vanhemmat laskijat ovat kertoneet, ettei enää oikein jaksa täällä lähteä laskemaan. Perusteluina on ollut rinteiden pienuus. Tänäänkin seura oli hyvää, lasku kulki kohtalaisesti ja rinnekin oli suhteellisen hyvässä kunnossa mutta kuitenkaan en ollut oikein tyytyväinen. Kotimatkalla pääsin siihen lopputulokseen, että alan tulla vanhaksi ja kaipaan isoja mäkiä! Messilä on nähty niin moneen kertaan ja kuitenkin isoja mäkiä on käyty katsomassa Itävallassa asti. Täytynee siis muuttaa muualle...

Vihti Ski Center

Torstaina korkattiin tämä kausi ihan hissilaskujenkin puolesta. Suunnattiin Sannan kanssa Astra Vihtiin tarkoituksena laskea reilu kolme tuntia. Tästä kolmesta tunnista oli pakko tinkiä meistä riippumattomista syistä.

Tuntuu että jokaisella hissillä on oma sielunsa. Vihti ei tee poikkeusta ja ensimmäisen laskun jälkeen pidettiinkin lähes 1,5h taukoa, kun hissi ei pyörinyt. Täytyy myöntää, että lievästi sanottuna vitutti, mutta mitäpä sitä huutamaan henkilökunnalle, kun varmasti parhaansa yrittivät! Kun lopulta päästiin jatkamaan laskuja nousi fiilis taas kohdalleen. Keli oli jopa odotuksia parempi ja luvattu vesisade loisti poissaolollaan! Rinne pysyi yllättävän kovana viimeiselle laskulle asti.

Laskullisesti ei mitään hehkeää toimintaa, mutta tarkoitus olikin lähinnä hakea tuntumaa ja fiilistellä. Kokonaisuutena ihan ok laskuilta, vaikka olisihan se hissi saanut pyöriä taukoamatta!