Vapaa kantapää, vapaa mieli!

Viime torstaina vietin illan läppäriä naputellen. Perjantaina alkoi Mielakan hiihtokoulun lumileiri Tahkolla ja koulutusohjelma piti viimeistellä paperille. Perjantain vietin autossa matkalla Tahkolle. Alkujaan tarkoitus oli lähteä torstaina, mutta jäin kyttäämään hyvää lunta Ylläkselle. Aiemmin viime viikolla käytiin korkkaamassa Luosukuru telluilla töiden jälkeen ja lumi oli aivan mahtavaa!!! Hymy oli silloin korvissa, vaikka näkyväisyys loppui tasan siihen, mihin tellujen kärjetkin.

Tahkolla laskettiin lauantaina yllättävän hyvällä asenteella ja sunnuntaina jatkettiin. Tarkoitus oli ajaa Tahkola Kuopioon, mutta huhut tunturista houkuttelivat suuntaamaan vähintään Tornioon asti, että maanantaina olisi jotain mahdollisuuksia hiihtää lisää hyvää lunta. Pari puhelua auttoivat jaksamaan suorilta kotitunturiin!

Maanantaina suunnattiin Jarin kanssa mäelle jo kymmenen maissa. Tunturin päällä lepäävät pilvetä vähän latistivat tunnelmaa ja skinejä ja vyöryvarusteita pakatessa päätettiin lähteä kevyesti liikkeelle. Reput otettiin selkään vain fiiliksen takia ja skinit jätettiin varastoon lepäämään. Ajatuksena oli katsella mitä rinteiden vierestä löytyy tai korkeintaan käydä katsomassa Tuomikurua, jos sinne jotenkin löytäisi sakeassa sinkissä. Huipulta katseltiin miten Kellostapulin suunnalla oli vähän kirkkaampaa. Ensimmäinen lasku kuitenkin otettiin Harrin rinteen kupeesta, mistä edellisenä päivänä oli muutamien lähteiden mukaan löytynyt hyvää lunta. Meidän laskiessamme se oli kuitenkin jo tuulen raiskaamaan paskaa eikä kauheasti motivoinut laskemaan. Päätettiin suunnata Varkaankuruun ja matkalla sinne Kellostapuli näytti kirkastuvan koko ajan. Keskisen laen kupeessa tehtiin päätös jatkaa Tapulille asti ihan vain haistelemaan, jos sieltä jotain löytyisi. Mukaan oli kuitenkin otettu vyöryvarustus, vaikka skinit olikin jätetty repusta pois!

Hiihdeltiin rauhassa Kellostapulin satulan päälle ja todettiin valo vähän haastavaksi, vaikka näkyväisyys sinänsä olikin hyvä. Päätettiin kuitenkin laskea ja haistella lunta ja tutustua pohjiin ihan vain tulevaisuutta ajatellen. Täytyy myöntää, että reissu kannatti kaikin puolin! Jo ensimmäisellä laskulla leveä hymy levisi meidän molempien kasvoille, kun tasalaatuiseen polven syvyiseen pyydakerrokseen jätettiin kahden suksiparin jäljet! Alhaalla otettiin nopeat hörpyt vesipullosta, mikä oli sattunut mukaan. Itsellä oli nälän tunne hiipinyt mahaan jo jokin aika sitten, mutta ei se paljon haitannut, vaan suunnattiin takaisin kohti huippua! Pois pitäisi kuitenkin päästä, vaikka toista laskua ei laskettaisikaan. Mielessä siinteli jo ajatus toisesta laskusta alas, vaikka päätöstä ei vielä oltukaan tehty. Pilvi tuntui laskeutuvan takaisin tunturin päälle ja näkyväisyys heikkeni koko ajan!

Ylös päin hikoillessa todettiin, että kyllä se skineillä nouseminen olisi paljon kevyempää, mutta mukavaa kiipeäminen oli jalkaisinkin. Ylhäällä piti pitää hetki taukoa ja pohtia laskettaisiinko vai hiihdeltäisiinkö takaisin hisseille. Molemmat ajattelivat samaa, mutta Jari sanoi sen ensin ääneen: lasketaan! Toinen lasku oli vielä ensimmäistäkin parempi, kun uskalsi luottaa lumeen ja suksiin! Pohjia ei tuntunut ja kivistä ei ollut tietoakaan! Valkoista kultaa oli riittävästi ja alhaalla hymy leveni entisestään. Lisää vettä, sukset reppuun ja ensimmäisen haikin aikana tehtyjä portaita takaisin ylös. Kolmatta laskua ei lähdetty laskemaan. Molemmilla oli hieno fiilis ja mielessä oli jo Kammin keittolounas ja pohdittiin vielä, jos jaksaisi lounaan jälkeen laskea Tuomikuruun haistelemaan olisiko siellä jotain.

Lounaalla päätettiin jättää Tuomikuru väliin. Molemmilla oli hyvä fiilis, eikä sitä haluttu lähteä riskeeraamaan jo väsyvillä jaloilla. Päivä oli kaikin puolin onnistunut! Kahdestaan hiljaisessa tunturissa vietetty parituntinen suksien kanssa rauhoitti mieltä mukavasti sesongin jälkeen ja taas tuli mieleen, miksi sitä oikeasti onkaan tullut tunturiin!

The Great Escape

Taas ollaan tunturissa. Siellä, missä ihmisen on hyvä olla! Saatan keväällä olla toista mieltä, mutta nyt tuntuu siltä. Keskiviikkona lähti karavaani liikkeelle kahden ihmisen ja kahden auton voimin Kouvolasta. Jo pakkausvaiheessa tuli mieleen, että miksi sitä on pitänyt ostaa pienen pieni perhefarkku, kun olisi voinut olla fiksu ostaa pakettiauton. Tavarat kuitenkin löysivät tiensä Ylläkselle ja osa on jo löytänyt paikkansa tunturissa. Toiset etsivät edelleen paikkaansa Astran paksissa.

Keskiviikkona piti tietysti lähteä sosialisoitumaan ja suunnattiin Kaappiin Aleksin ja Heidin kanssa. Hyvät meininki ei selkeästikään kaipaa täyttä baaria. Oikeastaan jossakin kohtaa tuntui ihmisiä olevan jopa liikaa, vaikka ihmisiä riitti vain kahteen pöytään.

Torstaina oli vuorossa kamojen levittelyä ympäri tunturia. Se projekti on tosin vielä vähän vaiheessa, mutta ehkä ne sukset löytävät paikkansa ensi viikon aikana. Vähemmän tarpeelliset perävarastoon odottamaan kelejä ja tarpeellisemmat perävarastosta riviin. Käytiin kaupassakin ja niiden ostosten perässä juostiin vielä tänäänkin. Perjantaina oli vuorossa hiihtopäivä ja tellut pääsivät pitkästä aikaa ulkoilemaan. Keli oli suhteellisen hyvä, vaikka tuulta olikin sen verran, ettei gondoli pyörinyt, mutta sai sitä vauhtia ihan tarpeeksi sportiltakin. Sopivan pehmeässä rinteessä haettiin tuntumaa vapaisiin kantapäihin ja fiilisteltiin tulevia juttuja. Mielessä näkyi jo Tapulin skinnailuretket ja iltapäiväiset Luosukurun laskemiset. Niitä saa vielä vähän aikaa odotella, vaikka joku olikin jo käynyt raiskaamassa suksia rinteen vieressä. Lunta on kuitenkin vielä sen verran vähän, että täytyy tyytyä rinteisiin. Dumppia odotellessa räpsittiin jopa pari laskukuvaa. Täytynee kuitenkin vielä treenata - niin laskemista kuin kuvaamistakin! Alla kuitenkin pari kuvaa fiilisteltäväksi.



Tänään olikin sitten vuorossa kävely tunturiin. Onneksi matka ei ollut pitkä ja noustessa sai mukavan alkulämmön. Monoja jalkaan ja kontsalla toppiin! Laskemista tuli tänään muutama mäki enemmän ja samalla muistui mieleen, miltä reisihapotus tuntuu. Alhaalta näytti, että joutuisi laskemaan semisinkissä, mutta onneksi tilanne ylhäällä oli vähän paremin ja huonoin näkyvyys oli vähän puurajan yläpuolella. Viimeisillä laskuilla uskalsi jo vähän päästääkin ja tuntui hyvältä saada vähän vauhtia laskemiseen ja pidempää vetoa ylhäältä asti. Maailman cup oli tänään aika anteeksi antavassa kunnossa ja pehmeä pinta puuroutuikin vähän päivän mittaan, mutta ei kuitenkaan häiritsevässä määrin.

Tästä on hyvä jatkaa ja luotetaan siihen, että on hyvä kausi tulossa!

Yhteenveto

Kausi alkaa olla paketissa ja minun osaltani se on jo ohitse. Toiset jatkavat vielä Camp531:ssä Levillä ja Rukalla kausi jatkuu pitkälle kesään. Minulla hommat jatkuvat toimistolla maanantaina kello kahdeksan, mutta ehkä siitä lisää vähän myöhemmin.

Kausi käynnistyi aiemmin kuin koskaan! Levin eturinteillä lopetettiin vajaa vuosi sitten toukokuussa ja samassa mäessä aloitin tämän kauden marraskuun alussa! Tuolloin punkkasin Artun nurkissa ja katseltiin myös Levin kisat. Ensimmäinen pidempi reissu tällä kaudella jatkui Rukalla tiukasti laudan päällä. Tuli harjoiteltua pakkaamista ja purkamista reilusti jo kauden alussa!

Ensikosketukset Ylläksen rinteisiin tällä kaudella saatiin itsenäisyyspäivän nurkilla. Koko yön ajon jälkeen nukuin muutaman tunnin ja starttasin alppimoduulin hyvin väsyneenä ja pikainen reissu oli oikeasti pikainen, koska liikunnan opettajan sijaisuus pakotti palaamaan Kouvolaan heti moduulin jälkeen. Mielakan kausi käynnistyi jo ennen joulua ja mäkeä pääsi laskemaan suhteellisen pian. Uusi vuosi vietettiin taas Ylläksellä. Kelit suosivat edellisvuotta paremmin ja töitä ja vapaata oli sopivassa suhteessa. Liikunnan opettajan homma kuitenkin velvoitti taas palaamaan Kouvolaan.

Tammikuu meni tiukasti töiden merkeissä opettajana, Mielakan hommissa sekä hiihtokoululla. Omaa laskuakin ehti jonkin verran harrastamaan, mutta muuhun aikaa ei sitten juuri riittänytkään. Tammikuun lopulla oli taas aika pakata auto pidempää reissua varten ja kolmisen viikkoa tuli vietettyä Vuokatissa ja Ylläksellä. Vuokatissa ratamoduulilta jäi lisää eväitä omaan laskemiseen ja Ylläksellä pääsi irtautumaan arjesta ja rentoutumaan. Töitäkin tuli tehtyä, mutta aikaa omalle laskulle jäi kuitenkin aika paljon. Kellostapulilla skinnailu oli antoisaa ja pehmeää laskettavaa riitti reilusti!!! Vuokatin lähijakso taas pakotti irtautumaan hiihtämisestä ja paikat pääsivät vähän palautumaan. Edessä olivat kuitenkin hankalat ajat, kun paikat alkoivat pahasti oireilemaan ja välillä meinasi jo pelottaa, kuinka loppukauden käy!

Helmikuusta alkoi tämän kauden pisin aika Kouvolassa ja tuolloin tehtiin paljon töitä hiihtokoululla. Useat Wernerikurssit pyörivät ja asiakkaita riitti mukavasti. Omaa laskua ehti treenaamaan reilusti! Hiihtolomien jälkeen tuli otettua pari viikkoa vähän rennommin ennen kauden loppurutistusta. Alppikakkonen oli kalenterissa 20.3 ja oli aika kauden pettymyksille! Nelonen oli tavoitteena ja sitä ei tällä kertaa tullut, mutta elämä jatkui kuitenkin Ylläksellä. Pääsiäisen aikoihin tunturissa meni kaikilla kovaa ja unet jäivät vähiin. Reilusti hiihtoa, useita aftereita ja sopivasti töitä. Pääsiäisnäytös saatiin porukalla kursittua kasaan ja porukka veti tosi nätisti, vaikka treeniaikaa ei liikaa ollutkaan.

Ylläksellä pakkasin kamat varastoihin ja suuntasin kevyellä varustuksella Vuokattiin tellumoduulille ja sieltä nelosen kera suuntasin takaisin tunturiin nauttimaan laskemisesta ja vapaasta. Kauden viimeiset opetukset pidin Tanhuvaaran urheiluopiston porukallle. Pikainen visiitti Kouvolaan hoitamaan kesän työkuvioita ja takaisin tunturiin vappua viettämään. Tällä viikolla laskettiin ehkä talven parhaita rinteitä loistavissa olosuhteissa! Pääsiäisen aikoihin pelättiin lumien loppuvan kesken, mutta viimeiseen pariin viikkoon ei juuri ole sulamista havaittu! Skinnailuja yritettiin useampaankin kertaan tällä viikolla, mutta on ollut niin kylmää, että offareille ei ole kannattanut lähteä. Pakkanen on kuitenkin pitänyt huolen, että rinteet ovat säilyneet aivan loistavassa kunnossa!

Loppukausi oli välinevalinnoiltaan aika mielenkiintoista aikaa. Koko talven panostin aika paljon alppipuolelle, mutta viimeiseen kuukauteen en ole laskenut yhtään omaa laskua alppikamoilla ja tellumoduulin jälkeen lautapäiviäkin on tullut vain muutama. Telluilu on kivaa ja on tuntunut kevään aikana siltä omimmalta lajilta. Vähän harmittaa, että ratatelluilla en päässyt laskemaan koko kaudessa. Alkukaudella ei ollut oikein olosuhteita ja loppurutistukseen en enää ottanut rinnetykkejä mukaan, koska ajattelin etten tarvitse niitä. Olosuhteet olisivat nyt kuitenkin olleet kohdallaan kovaa tykitystä ajatellen! Kauden aikana tuli myöskin koettua ylirasitusta ja pieniä vammoja, joiden hoitoa täytynee jatkaa vielä kesällä. Viime kesän kovan treenin ansiosta kroppa on kuitenkin kestänyt yllättävän hyvin rankan kauden rasitukset.

Kauden lopussa tulee myös mietittyä, mitä kausi antoi ja mitä se otti. Mitä tavoitteita ennen kautta tuli asetettua ja saavutettiinko ne. Täällä moni on pohtinut kauden jatkamista Norjassa ja Ruotsissa ja tunnustan, että olisi hienoa päästä isommille nyppylöille skinnailemaan ja nauttimaan lumista vielä. Tänä vuonna se ei kuitenkaan onnistu, mutta ehkä ensi talvena. Yksi tavoite tälle kaudelle oli päästä ulkomaille laskemaan. Siinä ei nyt onnistuttu, mutta muuten kausi oli melko pitkälle odotusten mukainen! Hiihtoa tuli jopa hieman enemmän, kuin alkujaan ajattelin. Lasku on mennyt eteenpäin ainakin telluilla ja alppisuksilla. Laudalla tuli panostettua freestyleen ja sillä puolella kehitystä tapahtui. Rinnelasku saattoi kokea pientä taantumaan, mutta ehkä ensi kaudella ehtisi panostamaan lautaankin kokonaisvaltaisemmin. Jos nyt voisin muuttaa jotain, mitä kauden aikana tein, niin en ole varma muuttaisinko mitään! Kausi tuli kalliiksi, mutta elämäntapa ei koskaan ole ilmainen! Aina voi jossitella, mutta sille linjalla en halua lähteä ja kyllähän lähes kolme kuukautta reissussa vaatii veronsa keneltä tahansa!

Ensi kautta odotellessa ja edellistä muistellessa! Näissä tunnelmissa vietetään kauden viimeistä iltaa hiihtokoulun mökillä...

Hiihtoa

Eilen ja tänään on ollut oikea hiihtopäivä. Eilen oli kolme 45 minuutin tuntia suksilla ja iltapäivällä laitoinkin tellut jalkaan ja lähdin laskemaan toiselle puolelle tunturia. Äkäslompolon puolella en vielä tällä kaudella ollut käynyt eli oli jo korkea aika käydä! Aurinko vilahteli pilvien välissä ja lännen leveä oli odotetusti mukavassa kunnossa ja leikkaava tuntui ihan mukavalta, kun vauhtia oli helppo kontrolloida käännöksen säteellä. Ei ainakaan rinteen leveys loppunut kesken!

Tänään aamusta taas brittimuksut ja tunti meni miten meni. Tyttö ei jaksanut yhtään ja valitteli koko ajan miten on väsynyt. Jalat eivät kantaneet ollenkaan ja jossain vaiheessa tyttö jäikin hetkeksi mäen juurelle odottelemaan ja huilaamaan. Oppimisessa oli tapahtunut jopa takapakkia. Poika pärjäsi jotenkin, mutta koska aiemmilla tunnilla oli ollut pakko panostaa tytön osaamiseen, koska hän on täysin autettava, räpelsi poika säännöllisesti omineen. Niin myös tänään valitettavan paljon.

Tunnin jälkeen oli kolmisen tuntia vapaata ja sillä aikaa tuli laskettua taas tellua. Tällä kertaa Suski liittyi seuraan ja kuulumisia tuli vaihdettua ihan kiitettävästi. Laskukin kulki ja Aurinkorinne toimi mukavana leikkaavan treenipaikkana. Yhdet kunnon pannutkin tuli koettua lähellä aitoja. Tällä kertaa ei kuitenkaan osunut.

Eilen raksattiin illalla Touhon kanssa niiden mökillä. Olen kuulemma tienannut oluet lopuksi ikää! Iltahommana pieni maalausurakka on ollut ihan mukava, niin ei ole tarvinnut nyhvätä mökillä koko iltaa. Onhan se toisaalta vienyt aikaa rentoutumiselta ja venyttelyiltä. Pää on kuitenkin saanut levätä, vaikka kroppa onkin aika kovilla.

Taas kerran alkaa tuntua siltä, että pitäisi jäädä vielä. Lähtö huomenna ja vaikka jo lauantaina pääsee oikeasti laskemaan, olisi mukava jäädä tänne. Hyvä fiilis, mukavia ihmisiä ja loistavat rinteet keleistä puhumattakaan. Jos uuden vuoden tienoilla tuntui että en oikein ollut kotiutunut, niin nyt ei voi puhua samasta! Mökki tuntuu mukavalta paikalta olla, töihin on kiva tulla ja tällä kertaa en enää panikoi tunnille lähtiessä. Tämän päiväinen brittiryhmäkin oli vain tunti muiden joukossa. Homma on jonkin verran rutinoitunut ja kun tuntee ihmiset paremmin, tuntuu olo paljon kotoisammalta kuin viime kerralla.

Suksisäätöä

Tämä kausi on vielä pahasti kesken, mutta ensi kausi lähestyy silti hyvää vauhtia. Tässä kohtaa vuotta on jo aika pohtia ensi talven välinehankintoja. Ensi kausi tuo tullessaa paljon mielenkiintoisia juttuja. Ensinnäkin Atomicin Race -sarja menee uusiksi ja vanha hyväksi havaittu SL 12 poistuu mallistosta. Doubledeck tulee Race -sarjaan enkä välttämättä haluaisi hankkia suksia testaamatta niitä ensin. Tällä kertaa voi olla, että täytyy ottaa riski ja pistää tilaus suksista vetämään ihan vain fiilispohjalta. Eihän se kuitenkaan nykyisiä Race -sarjan suksia huonompi voi olla! Toivottavasti!

Toinen mielenkiintoinen skimba olisi Armada ARV. Kyseessä oleva suksi on strategisilta mitoiltaan 130-95-119 (leveys kärjestä-leveys keskeltä-leveys kannasta) pituuden ollessa 185cm. Kymmenen senttiä lyhyempi suksi olisi leveydeltään125-92-114. Välistä puuttuu valitettavasti se 180cm suksi, mikä olisi varmaan heti tilauksessa! Nyt pitäisi pohtia olisiko 175cm vai 185cm parempi telluna. Alppisuksilla ei ole mitään hinkua rinteiden ulkopuolelle ja kaikki rinnetykkiä laiskempi kuulostaa tylsältä. Tellupuolella leveä yleissuksi sen sijaan kuulostaa oikein mielenkiintoiselta ja Mikon mukaan kyseessä on hyvä suksi varsinkin Suomen offareita ajatellen. Rinteessäkin tuolla luulisi pärjäävän.



Alkujaan ajattelin hankkivani ensi kaudelle kahdet rinnesukset, mutta nyt näyttää uhkaavasti siltä, että täytyy tyytyä yksiin. Jos tilaus Armadalle lähtee, niin olisi mukava hankkia yleisläskit telluiksi rataskimbojen rinnalle. Tällä hetkellä K2 suurpuikkarit tuntuvat mukavilta suksilta ja todennäköisesti näin on jatkossakin. Ikävä fakta vain on se, että niillä ei ole mitään asiaa pehmeään rinteeseen jibbailemaan! Rinnetykki ja yleisskimba/offarisuksi kun ovat kaksi täysin eri asiaa.

Sunnuntai toimistossa

Heti aamusta mäkeen. Pakkasta oli vielä kymmeneltä ja vedin toppatakkia hiihtokoulun liivin alle, kun lähdin opettamaan pikkuveljelle lautailua. Lauta-alkeet ja Manu ovat ehkä vähän hankala yhdistelmä etenkin huonona aamuna. Jotenkin siinä onnistui kärvistelemään ja oli hiljaa vaikka teki mieli sanoa jotain. Tasapaino Manulla oli yllättävän hyvä noin 7-vuotiaaksi ja puolilta päivin onnistui käännös tuettuna jo jotenkin. Siinä kohtaa Manu olisi halunnut lopettaa jo kahteen kertaan!

Aurinko paistoi mukavasti ja aamulla ulos kannettu Cold Smoke sai jäädä ottamaan aurinkoa koko päiväksi. Tellumonot jalkaan ja mäkeen! Sanna räppäsi pari kuvaa heti alkajaisiksi ja siihen perään vedettiin tuplakisat auringon pehmentämässä rinteessä. Keväinen keli oli kerännyt asiakkaita suhteellisen mukavasti. Kisojen jälkeen telluilu jatkui ja pehmeässä rinteessä oli ihan mukava laskea. Pieniä kumpuja kertyi pitkin mäkeä niin, että laudalla tai alppikamoilla ne olisivat häirinneet oikein urakalla. Telluilla niistä vain tuli hypittyä pieniä hyppyjä ja elämä hymyili.

Illalla Sannakin testaili telluja ja minä totesin taas kerran haluavani tellumoduulille. En vain tiedä mistä lähtisin telemarkkia opettamaan! Osaan katsoa missä on vikaa, mutta en tiedä kuinka sen voisi korjata. Toimistopäivän aikana tuli tehtyä töitä tuplakisojen ajan kellottajana, mutta muuten sai laskea omaa laskua. Päivän päätteeksi kannoin Cold Smoken telineestä takaisin sisälle. Rusketus ei ollut tarttunut kovasta yrityksestä huolimatta, mutta ainakin raitista ilmaa oli lauta saanut useamman päivän tarpeisiin.

Kakstahtihomokyykkää

Aamu alkoi puoli kymmenen maissa lautaopetuksella. Yhdeksän hengen koululaisryhmän jälkeen Miikan kanssa mentiin murtseilla Mielakan takamäkeen ja pyöritettiin hissiä ihan vain hiihtokoululle. Osanotto oli jälleen kerran sisäisessä kouluttautumisessa huikea. Eipä tätä settiä kyllä oltu mainostettukaan!

Murtsit mäessä oli ihan mukava kokemus. Jo ensimmäisellä laskulla alkoi tellukäännös taipua jotenkin ja siinä sitten tuli testailtua erilaisia juttuja. Epilepsiakäännös oli aika jännä tuttavuus, vaikka tuntui aika oudolle kääntää makaamalla lumessa. Pistettiin tellukäännökset videolle ja purettiin ne heti perään, jonka jälkeen otettiin oikeat telemarkit jalkaan ja pyöritettiin tällä kertaa etuhissiä. Eturinteessä kuvailua ja treeniä ihan reilusti!

Tellu tuntuu kulkevan nykyään ihan mukavasti. Murtsit rinteessä toivat laskemiseen lisää varmuutta ja nyt tuntuu, että seison paremmin ja tukevammin suksen päällä. Tänään tuli laskettua päivän päätteeksi reilusti omilla suksilla ja onhan kisasuurpuikkari ihan juna Mielakan telluihin verrattuna! Rinne oli vähän pehmeässä kunnossa, mutta laskeminen omilla suksilla oli kuitenkin ihan mukavaa ja vaihteeksi tiukka rinnelasku telluilla oli oikeasti hauskaa ja vähän erilaista normaaliin rentoon kruisailuun verrattuna...

Linkous

Krapulamaanantaina oli hyvä hetki suunnata Lahteen hakemaan tellumonoja timanttikantista. Muokkaus oli tehty ja uusi sovellettu solki oli paikallaan. Scarpan mono ei kuitenkaan silti tuntunut toimivan! Kun on leveä jalka niin on leveä jalka. Onhan se perseestä, mutta täytynee etsiä jostain toisen merkkiset monot. Eurot lentelevät hyvää vauhtia muiden tileille. Mitä uuteen sovellettuun solkeen tulee täytyy sanoa, että se oli hoidettu päin helvettiä! Kun Scarpan varaosia ei kuulemma saanut, oli tilalle laitettu lautasiteen kiristyspalikat. Nekin suhteellisen lelumalliset ja monoa ei juurikaan saanut kiristettyä. Sinänsä aivan sama, kun jalkaa kesti pitää siellä sisällä sen 5-7 laskua.

Kun niiden laskujen jälkeen lopulta vaihdoin alppikamoihin, olin päästää yhden muksun päiviltään. Kaikki ketkä ovat käyneet Mielakassa, voivat varmasti kuvitella kuinka kovan vauhdin leikkaavalla käännöksellä ehtii saamaan siihen mennessä, kun mäkeä on neljännes jäljellä. Siihen kohtaan sattuu sopivasti metsäreitin risteys ja sieltähän paukkasi tälläkin kertaa poika suksilla suoraan rinteeseen. Todennäköisesti tyyppi ei katsonut yhtään mihin on tulossa, koska kaveri ei ehtinyt reagoida senkään vertaa mitä itse kykenin. Nopea väistö oikealle ja sen verran sain suuntaa muutettua, ettei osunut. Kunnon pesukoneet ja vauhti pysähtyi taas turva-aitoihin!

Ensimmäisenä välähti mielessä, millaisessa kunnossa olisin jos olisi ollut tellut jalassa. Molemmat siteet kun laukesivat ja sukset keräiltiin talteen. Tellut kun olisivat olleet jalassa vielä aidan välissäkin ja todennäköisesti polvet olisivat menneet muutamaan kertaan ympäri. Todennäköisesti poika ei edes ymmärtänyt, kuinka lähellä oli päätyä sairaalaan! Illan saldona tänään Mielakkaan laitettiin lisää aitaa rinteen viereen hidastamaan metsäreitiltä tulevien vauhtia ja estämään suora syöksy poikittain rinteeseen. Vasen polvi rutisi tänään vähän jännästi, mutta ehkä sieltä ei mitään sen kummempaa mennyt rikki, kun ei ole normaalia kipeämpikään.

ADHD

Kolme päivää meni laskujen osalta täysin ylienergisissä merkeissä. Ensimmäinen tällainen "haistakaa paska mä lasken" tyylinen päivä meni telluilla. Yleisesti laskufiilis oli niin hyvä, että yleensä en ylhäällä malttanut varttua muita puhumattakaan, että olisin kuunnellut jos heillä oli jotain sanottavaa. Tuli tehtyä vähän hyppytreeniä, kunnes KHS tuli ja pisti radan kisarinteeseen niin, että kummulle ei enää ollut asiaa hyppimään. Täytyi siis pitäytyä tasamaalla ja koittaa hioa laskua muuten ja kehitystä olikin selkeästi havaittavissa. Jostain syystä hienoja pannujakin tuli harrastettua.

Toinen päivä olikin lautapäivä ja ehkä jopa edellistä pahempi. Jo heti ensimmäiseltä laskulta tuntui, että tänään kulkee ja onnistuinkin laskemaan joitakin aivan mahtavia rinnelaskuja. Ehkä kauden tähän mennessä parhaat lautasuoritukset tuli tehtyä torstaina. Rinne oli mahtavassa kunnossa! Sopivan kova laudalle mutta ei kuitenkaan jäinen. Teknisesti lasku ei ehkä ollut tälläkään kertaa kovin loistavaa, vaikka lauta leikkasikin kohtuullisen puhtaasti koko illan. Tässä kohtaa täytyy kuitenkin lainata Samia ja todeta, että näyttölaskut ja omat vaparit ovat kaksi eri asiaa.

Eilen nautiskeltiin taas telluilla sekä hyppyjä että rinnettä. Loivalla suksi leikkasi jo ihan kivasti ja ehkä sieltä jostain alkoi pikkuhiljaa löytymään lantionkulmatkin. Tai ehkä se vain tuntui siltä. Hauskaa kuitenkin oli aina siihen asti, kunnes piti lähteä. Loppuilta menikin sitten seurasta huolimatta vähän yksinäisellä fiiliksellä ja se ehkä vähän lannisti tätäkin laskupäivää.

Pääsyy tämän päivän huonoon laskufiilikseen löytyy kuitenkin säästä. Yöllä tuli kymmenisen senttiä lunta ja kello olikin aamulla soimassa jo seitsemältä. Tarkoitus oli ehtiä mäkeen ennen KHS:n treenejä mutta ulos vilkaistuani painoin pään tyynyyn. Kymmenen senttiä tuoretta lunta haikaten hävisi lämpimälle sängylle puolen tunnin arvonnan jälkeen. Rinne olikin kympiltä jo aika raiskattu ja lumi tarrasi tiukasti tellujen pohjiin. Mitä lie välinehuoltaja taas tehnyt, kun suksissa oli voitelu niin heikolla tasolla...

Sukellus

Sanotaan, että vain rohkeat kaatuvat eteenpäin. Kysehän on tietysti telemarkista. Mikon innoittamana otin tänään itseäni niskasta kiinni ja ajattelin yrittää opetella oikeasti hiihtämään! Kolmas tellupäivä tälle talvelle ja alkoihan se leikkaavakin sieltä löytyä loivalla rinteellä. Vielä on kuitenkin työtä tehtävänä...

Mahtui päivään kuitenkin muutakin, kuin onnistumisen riemua. Päivän kolmas leikkaava käännös päättyi syöksyyn ja mahalaskuun. Vaihdoin kanttia tarkoituksena kääntyä oikealle, mutta kun tällä kaudella on tullut laskettua paljon alppikamoilla, laitoin liikaa painetta eteen ja samalla nostin johtavan jalan kantapään ilmaan! Siitä sukellettiin suoraan eteenpäin ja syöksyttiin pitkin rinnettä mahallaan. Liu'un aikana ehti pohtia muun muassa aidan kuntoa ja sen kiinnityksiä. Onneksi aita oli oikein pystytetty ja selvisin pienellä niskakivulla ja lievällä polven vääntymisellä syöksystä pää edellä aitaan.

Vain rohkeat kaatuvat eteenpäin!

Kausi on nyt korkattu myös telemarkin osalta. Viime kausihan meni käytännössä ilman telluilua, joten nyt koko homma olikin täysin hakusessa! Messilä taitaa olla tällä hetkellä ainoa järkevä paikka eteläisessä Suomessa rinteiden suhteen. Lumitilanne oli sielläkin sunnuntaista heikentynyt, mutta suuremmilta kiviltä vältyttiin. Omat sukset jäivät varastoon odottamaan laskijan taitojen karttumista ja monojen kotiutumista. Alle kaivettiin Mielakan vuokraamosta K2:n sukset ja monoiksi valittiin tutut ja turvalliset Garmontit.

Lasku oli siis täysin hakusessa! Ehkä se on ihan ymmärrettävää jos telluilla on laskenut käytännössä vajaan kauden kunnolla ja edellisistä kunnon laskuista on yli vuosi aikaa. Nyt kuitenkin Miikan kanssa oli tarkoitus päästä sen verran jyvälle, että kauden edetessä alkaisi lasku sujua myös perinteiseen tyyliin. Miika pääsi oikein kunnolla vauhtiin ja itsekin sain vähän tuntumaa ja asento alkoi löytyä. Fiiliskin kasvoi samaa tahtia kun rinne huononi. Tarkemmat analyysit jätettiin tarkoituksella väliin, vaikka se olikin suhteellisen vaikeaa vain katsoa sanomatta sen kummempia kommentteja. Ehkä kuitenkin pitää ensin hankkia pätevyys ja vasta sitten kommentoida.

Päivän päätteeksi laskin vähän toista tuntia laudalla. Miikan oli tarkoitus antaa vähän palautetta, mutta rinne oli jo sen verran huonossa kunnossa, että laskeminen oli yhtä taistelua. Kunnon pannuilta vältyttiin ja tyydyttiin välillä vähän pyllähtelemään. Aineksia kyllä oli...

Kokonaisuutena vähän jakautuneet fiilikset. Tellusta jäi hyvä fiilis, mutta toisaalta laudalla laskemisesta ei tullut mitään! Keliä ja olosuhteitahan ei voi syyttää, koska pitäisi osata laskea ihan missä tahansa! Täytyy siis treenata lisää...

Wintersteiger

Välinehuolto on ihan mielenkiintoista hommaa. Melkein taidetta! Pääsee tekemään työtä sekä aivoilla että käsillä ja lopputulos riippuu omasta osaamisesta ja kiinnostuksesta. Tänään tutustuttiin Miikan kanssa Wintersteigerin huoltokoneeseen Mielakassa Joken opastuksella. Jo melkein kaksi vuotta sitten olisin halunnut opetella käyttämään sitä konetta, mutta kukaan ei koskaan opastanut laitteen saloihin.

Jo aiemmin olen ollut kiinnostunut tekemään huoltotöitä, mutta nyt kun perjaatteessa osaan käyttää konetta, olen entistä motivoituneempi. Laitteeseen tutustuminen herätti kiinnostusta entisestään ja ensimmäistä huoltopäivääkin suunniteltiin jo ensi viikolle. Vuokraamovälineet kaipaavat taas huoltoa ja niillä on hyvä lähteä harjoittelemaan. Suuria taloudellisia tappioitakaan ei pääse syntymään jos niille jotain sattuu käymään, vaikka epäilen että ihan hyvin se huolto lähtee käyntiin.

Huomenna suunnataan taas Messilään laskemaan mäkeä. Tellut tarttui mukaan Mielakasta ja niillä olisi tarkoitus vähän harjoitella. Lautakin pitää kai ottaa mukaan... Edelleen sitä kunnon talvea odotellessa!