Hiihtoa

Eilen ja tänään on ollut oikea hiihtopäivä. Eilen oli kolme 45 minuutin tuntia suksilla ja iltapäivällä laitoinkin tellut jalkaan ja lähdin laskemaan toiselle puolelle tunturia. Äkäslompolon puolella en vielä tällä kaudella ollut käynyt eli oli jo korkea aika käydä! Aurinko vilahteli pilvien välissä ja lännen leveä oli odotetusti mukavassa kunnossa ja leikkaava tuntui ihan mukavalta, kun vauhtia oli helppo kontrolloida käännöksen säteellä. Ei ainakaan rinteen leveys loppunut kesken!

Tänään aamusta taas brittimuksut ja tunti meni miten meni. Tyttö ei jaksanut yhtään ja valitteli koko ajan miten on väsynyt. Jalat eivät kantaneet ollenkaan ja jossain vaiheessa tyttö jäikin hetkeksi mäen juurelle odottelemaan ja huilaamaan. Oppimisessa oli tapahtunut jopa takapakkia. Poika pärjäsi jotenkin, mutta koska aiemmilla tunnilla oli ollut pakko panostaa tytön osaamiseen, koska hän on täysin autettava, räpelsi poika säännöllisesti omineen. Niin myös tänään valitettavan paljon.

Tunnin jälkeen oli kolmisen tuntia vapaata ja sillä aikaa tuli laskettua taas tellua. Tällä kertaa Suski liittyi seuraan ja kuulumisia tuli vaihdettua ihan kiitettävästi. Laskukin kulki ja Aurinkorinne toimi mukavana leikkaavan treenipaikkana. Yhdet kunnon pannutkin tuli koettua lähellä aitoja. Tällä kertaa ei kuitenkaan osunut.

Eilen raksattiin illalla Touhon kanssa niiden mökillä. Olen kuulemma tienannut oluet lopuksi ikää! Iltahommana pieni maalausurakka on ollut ihan mukava, niin ei ole tarvinnut nyhvätä mökillä koko iltaa. Onhan se toisaalta vienyt aikaa rentoutumiselta ja venyttelyiltä. Pää on kuitenkin saanut levätä, vaikka kroppa onkin aika kovilla.

Taas kerran alkaa tuntua siltä, että pitäisi jäädä vielä. Lähtö huomenna ja vaikka jo lauantaina pääsee oikeasti laskemaan, olisi mukava jäädä tänne. Hyvä fiilis, mukavia ihmisiä ja loistavat rinteet keleistä puhumattakaan. Jos uuden vuoden tienoilla tuntui että en oikein ollut kotiutunut, niin nyt ei voi puhua samasta! Mökki tuntuu mukavalta paikalta olla, töihin on kiva tulla ja tällä kertaa en enää panikoi tunnille lähtiessä. Tämän päiväinen brittiryhmäkin oli vain tunti muiden joukossa. Homma on jonkin verran rutinoitunut ja kun tuntee ihmiset paremmin, tuntuu olo paljon kotoisammalta kuin viime kerralla.