The Great Escape

Taas ollaan tunturissa. Siellä, missä ihmisen on hyvä olla! Saatan keväällä olla toista mieltä, mutta nyt tuntuu siltä. Keskiviikkona lähti karavaani liikkeelle kahden ihmisen ja kahden auton voimin Kouvolasta. Jo pakkausvaiheessa tuli mieleen, että miksi sitä on pitänyt ostaa pienen pieni perhefarkku, kun olisi voinut olla fiksu ostaa pakettiauton. Tavarat kuitenkin löysivät tiensä Ylläkselle ja osa on jo löytänyt paikkansa tunturissa. Toiset etsivät edelleen paikkaansa Astran paksissa.

Keskiviikkona piti tietysti lähteä sosialisoitumaan ja suunnattiin Kaappiin Aleksin ja Heidin kanssa. Hyvät meininki ei selkeästikään kaipaa täyttä baaria. Oikeastaan jossakin kohtaa tuntui ihmisiä olevan jopa liikaa, vaikka ihmisiä riitti vain kahteen pöytään.

Torstaina oli vuorossa kamojen levittelyä ympäri tunturia. Se projekti on tosin vielä vähän vaiheessa, mutta ehkä ne sukset löytävät paikkansa ensi viikon aikana. Vähemmän tarpeelliset perävarastoon odottamaan kelejä ja tarpeellisemmat perävarastosta riviin. Käytiin kaupassakin ja niiden ostosten perässä juostiin vielä tänäänkin. Perjantaina oli vuorossa hiihtopäivä ja tellut pääsivät pitkästä aikaa ulkoilemaan. Keli oli suhteellisen hyvä, vaikka tuulta olikin sen verran, ettei gondoli pyörinyt, mutta sai sitä vauhtia ihan tarpeeksi sportiltakin. Sopivan pehmeässä rinteessä haettiin tuntumaa vapaisiin kantapäihin ja fiilisteltiin tulevia juttuja. Mielessä näkyi jo Tapulin skinnailuretket ja iltapäiväiset Luosukurun laskemiset. Niitä saa vielä vähän aikaa odotella, vaikka joku olikin jo käynyt raiskaamassa suksia rinteen vieressä. Lunta on kuitenkin vielä sen verran vähän, että täytyy tyytyä rinteisiin. Dumppia odotellessa räpsittiin jopa pari laskukuvaa. Täytynee kuitenkin vielä treenata - niin laskemista kuin kuvaamistakin! Alla kuitenkin pari kuvaa fiilisteltäväksi.



Tänään olikin sitten vuorossa kävely tunturiin. Onneksi matka ei ollut pitkä ja noustessa sai mukavan alkulämmön. Monoja jalkaan ja kontsalla toppiin! Laskemista tuli tänään muutama mäki enemmän ja samalla muistui mieleen, miltä reisihapotus tuntuu. Alhaalta näytti, että joutuisi laskemaan semisinkissä, mutta onneksi tilanne ylhäällä oli vähän paremin ja huonoin näkyvyys oli vähän puurajan yläpuolella. Viimeisillä laskuilla uskalsi jo vähän päästääkin ja tuntui hyvältä saada vähän vauhtia laskemiseen ja pidempää vetoa ylhäältä asti. Maailman cup oli tänään aika anteeksi antavassa kunnossa ja pehmeä pinta puuroutuikin vähän päivän mittaan, mutta ei kuitenkaan häiritsevässä määrin.

Tästä on hyvä jatkaa ja luotetaan siihen, että on hyvä kausi tulossa!