Kolmannen päivän kirous

Perinteisesti reissun kolmannen päivän aamu on yhtä helvettiä! Lihakset ovat jumissa, päätä koskee, voimaa ei vain ole... Tänään tuntui menevän kohtalaisen hyvin kolmannesta päivästä huolimatta kunnes päästiin rinteeseen. Ensimmäisen laskun puolivaiheilla makailtiin rinteessä ja naurettiin, kun ei vain jaksa!

Päätettiin vetää seuraa johtajaa, ihan vain herätelläksemme kroppaa. Johtajalla on yleensä jotain mielessä muiden pään menoksi ja perässä tulevat koittavat kovasti tsempata. Leenan johdolla aloitettiin ja perään Katja nostatti jo keskisormia ja kiroilu kuului varmasti kauas one footin seurauksena one foot vaa'asta puhumattakaan! Mulla oli viimeinen vetovuoro ja pistin vielä vähän paremmaksi. Switch one foot ei sujunut kenelläkään ja syyksi illan spekuloinneissa todettiin takasiteen pienet kulmat. Laskijoissahan vika ei tietenkään voi olla! Viiden laskun jälkeen oli jo korkea aika pitää tauko, kun vaatteet olivat hiestä märät ja kroppa ei oikein tuntunut jaksavan.

Makkaroiden jälkeen siirryttiin hyppimään. Leenan kanssa kunnianhimoisena tavoitteena ländätä kolmonen pikkunokasta ja perään bonkkailtiin puolipalloa. Kerran taisin ehkä jopa onnistua! Myös bonkkailu sujui ja onnistuin pyöräyttämään satasen ja bonkkaamaan samalla kertaa. Jostain syystä tällaista ei tulisi tehtyä Mielakassa! On se kumma miten ne aivot aina jäävät sinne Kouvolaan!

Viimeisen tauon jälkeen kaikilta oli puhti poissa ja siirryttiin bonkkailemaan tolppia rinteiden reunalla. Että terveisiä vaan Rukan rinneduunareille - ei me niitä tolppia kaadettu! Ainakaan montaa (tai jos kaadettiinkin niin ainakin nostettiin ne takaisin pystyyn) ... Kotimatkalla pohdittiin, miksi tällainen kiire! Murtsiladullakin tuli mäessä vastaan vain yksi hiihtäjä, mutta kyllähän se kylmä sauna ja lämmin ollut mökillä kummasti pistää vauhtia jalkoihin. Illan ohjelmaan voisi oluen juonnin ja viinin nautiskelun ohella lisätä myös venyttelyä. Kännejä tänään ei tarvitse pelätä, koska koko viikon kiputila on noussut jaloista pikkuhiljaa ylemmäs ja jäljellä on enää pää, joten se on huomenna joka tapauksessa kipeä.