Laskulomaa!

Se on sitten vuorossa loma ja Ruka!

Eilinen aamu käynnistyi vauhdikkaasti klo 08:09. Pikaisesti kävin neuvottelemassa huoneelle pari tuntia jatkoaikaa, sitten ruokaa napaan ja 08:30 olin sovitusti ulkovaatteissa odottamassa ea-koulutuksen jatkumista.

Puolen päivän paikkeilla hommat saatiin pulkkaan ja taas ruokaa napaan. Salla ei oikein osannut päättää tulisiko täksi päiväksi Rukalle laskemaan vai menisikö suoraan kotiin. Katjan, Leenan, Elisen ja Maijan kanssa piti nähdä matkan varrella ja jatkaa kimpassa Rukalle. Sallan matkakohdevaihtoehtoja oli kolme: Kajaani ja Kuusamo (=kotiin) sekä Ruka (=maanantaina laskemaan) . Aikataulukaan ei millään tavalla ollut selvillä. Lopulta kuitenkin päädyttiin siihen, että Sallan kanssa Kuusamoon ja Salla siellä bussiin. Vuokatista lähtö kuitenkin viivästyi hieman muun muassa Sallan suihkuttelujen takia ja Kuusamon linja-autoasemalla kirjaimellisesti katseltiin bussin perävaloja. Siitä sitten Rukalle ja tänään laskujen jälkeen kotiin.

Uni maittoi melko hyvin viime aikojen vähäisten yöunien takia. Tänään suunnattiin aamusta rinteeseen ja olihan se taas aivan mahtavaa! Rinne oli loistavassa kunnossa ja homma kulki. Uutta lautaa en ole vielä saanut, mutta vanhallakin oli kiva laskea. Lasku löytyi tosi helposti ja tekeminen tuntui lähinnä siltä, että kesä olisi ollut puolet lyhyempi! Iltapäivällä hypittiin jo ykkösiä pikkunokasta. Elämän suuriin kysymyksiin ei kuitenkaan vieläkään tunnu löytyvän vastausta. Minkä helvetin takia ihmisen pitää ländätä puhtaasti perseelleen kun jaloilleen ländäämisestä saa niin paljon paremman fiiliksen? Seuraa johtajaa aiheutti tällä(kin) kertaa katkaisemattoman koston kierteen, mutta onneksi jokainen pääsi purkamaan fiiliksensä jo tänään, niin huomenna voi hyvillä mielin aloittaa uuden kierroksen.

Iltaohjelma on taas sitä perinteistä. Laskuleffoja ja paskaa läppää. Vihjailujen sävylläkin on suurta merkitystä. Jos mainitsee lasinsa olevan ilmaa täynnä, se saattaa täyttyä, mutta jos menee valittamaan lasin tyhjyyttä, voi olla varma ettei sinne täytettä tule! Mainittavilta vammoilta on kaiketi toistaiseksi vältytty, mutta seuran tuntien niitä kyllä tulee.

Neppailupäivä

Tänään oli vuorossa freestyle pikkukummulla, pallobonkkeja ja muiden osalta pressissä. Otettiin muutama kuvakin, mutta hyppyjen ja bonkkien osalta meni vähän turhan pimeäksi ennen kuvauksia, mutta jotain saatiin silti aikaiseksi. Ei tosin mitään oikeasti julkaisukelpoista. Täällä voi siis julkaista julkaisuun kelpaamattomiakin otoksia!

Onnistuin tänään oppimaan jotain uutta. Fronttikolmonen pyörähti päälle useampaankin kertaan ja sen myötä fiilis oli suhteellisen hyvä. Bäkkiin en vielä yrittänyt, vaikka eilen ajattelin että sitäkin pitäisi koittaa. Bäkkiykkösen pannut selälleen eivät mitenkään kannustaneet yrittämään kolmosta, kun ykkösenkin jäljiltä tuntui haarukan pitäminen kädessä hieman haastavalta. Pään ja kaulan jumius parien ylimääräisten lumikosketusten myötä lisääntyivät myös hieman, mutta johan reissu on kohta ohi ja pääsee etelään parantelemaan paikkoja ennen alppimoduulia ensi kuun alussa.

Kokonaisuutena oli hyvä päivä ainakin omalla kohdallani ja nyt paikat tuntuvat yleisesti ottaen hieman aukeavan. Tästä se kausi lähtee mukavasti käyntiin ja ensi lauantaille pohdittiinkin vakavasti Vuokatin sisäpaippia, kun se on niin mukavasti tuossa matkan varrella. Katsotaan sitten huomenna kuinka kipeitä ollaan ja millä fiiliksellä Rukan laskut tämän reissun osalta päätetään.

Kolmannen päivän kirous

Perinteisesti reissun kolmannen päivän aamu on yhtä helvettiä! Lihakset ovat jumissa, päätä koskee, voimaa ei vain ole... Tänään tuntui menevän kohtalaisen hyvin kolmannesta päivästä huolimatta kunnes päästiin rinteeseen. Ensimmäisen laskun puolivaiheilla makailtiin rinteessä ja naurettiin, kun ei vain jaksa!

Päätettiin vetää seuraa johtajaa, ihan vain herätelläksemme kroppaa. Johtajalla on yleensä jotain mielessä muiden pään menoksi ja perässä tulevat koittavat kovasti tsempata. Leenan johdolla aloitettiin ja perään Katja nostatti jo keskisormia ja kiroilu kuului varmasti kauas one footin seurauksena one foot vaa'asta puhumattakaan! Mulla oli viimeinen vetovuoro ja pistin vielä vähän paremmaksi. Switch one foot ei sujunut kenelläkään ja syyksi illan spekuloinneissa todettiin takasiteen pienet kulmat. Laskijoissahan vika ei tietenkään voi olla! Viiden laskun jälkeen oli jo korkea aika pitää tauko, kun vaatteet olivat hiestä märät ja kroppa ei oikein tuntunut jaksavan.

Makkaroiden jälkeen siirryttiin hyppimään. Leenan kanssa kunnianhimoisena tavoitteena ländätä kolmonen pikkunokasta ja perään bonkkailtiin puolipalloa. Kerran taisin ehkä jopa onnistua! Myös bonkkailu sujui ja onnistuin pyöräyttämään satasen ja bonkkaamaan samalla kertaa. Jostain syystä tällaista ei tulisi tehtyä Mielakassa! On se kumma miten ne aivot aina jäävät sinne Kouvolaan!

Viimeisen tauon jälkeen kaikilta oli puhti poissa ja siirryttiin bonkkailemaan tolppia rinteiden reunalla. Että terveisiä vaan Rukan rinneduunareille - ei me niitä tolppia kaadettu! Ainakaan montaa (tai jos kaadettiinkin niin ainakin nostettiin ne takaisin pystyyn) ... Kotimatkalla pohdittiin, miksi tällainen kiire! Murtsiladullakin tuli mäessä vastaan vain yksi hiihtäjä, mutta kyllähän se kylmä sauna ja lämmin ollut mökillä kummasti pistää vauhtia jalkoihin. Illan ohjelmaan voisi oluen juonnin ja viinin nautiskelun ohella lisätä myös venyttelyä. Kännejä tänään ei tarvitse pelätä, koska koko viikon kiputila on noussut jaloista pikkuhiljaa ylemmäs ja jäljellä on enää pää, joten se on huomenna joka tapauksessa kipeä.

Vapaat hiihdonopettajat ry

Eilen illalla saavuin neljän ja puolen tunnin ajon jälkeen Rukalle. Katja tuli pihalle vastaan kertomaan, että Ruka-Talent on juuri alkamassa ja hävinnyt häädetään mökistä. Kiiresti sitten omaa ohjelmaa kehittelemään. Ajon jälkeen aivot löivät vähän tyhjää ja mielessä pyöri lähinnä jäiset tiet, pakkanen ja vesisade, jonka seurauksena tuulilasi koitti kovasti jäätyä ja autossa sisällä sai paistua, kun yritti pitää tuulilasin sulana. Ohjelmanumeroiden aikana nähtiin muun muassa akrobatiaa, kirppusirkusta, juomapeli totuttua isommalla pullolla ja rinteissä harvemmin nähtävä lumilautatemppu. Lopulta ei osattu päättää, kuka saisi häädön ja kaikki saivat jäädä.

Aamulla suunnattiin rinteeseen. Mäki oli aika sinkissä, mutta rinteet hyvässä kunnossa. Hiihdonopettajia oli taas paikalla enemmän kuin tarpeeksi ja hississä naurettiinkin, miten kaikkia ohi laskevia täytyy kommentoida ja seurata miten muut laskevat. Myöskin muiden maikkojen bongaaminen laskutyylin perusteella kuului päivän viihdetarjontaan.

Pari vuotta sitten täällä koitettiin kovasti laskea kuviolaskuja ja tällä kertaa paholaisen pakkanaalin hiomista jatkettiin siitä, mihin viimeksi jäätiin. Edelleen oli ongelmia, mutta kaikilla oli kivaa. Muutenkin kuviolaskuteema eli vahvana ensimmäisenä laskupäivänä ja erilaisia kuvioita hiottiin ja kun homma alkoi tuntua liian helpolta, etsittiin lisähaastetta käännöstän välisillä hypyillä. Kaikkien yllätykseksi päivän aikana nähtiin vain kahdet kunnon ruoskat, eikä yhtään kolaria päästy todistamaan. Erilaisia teemahiihtokouluja nähtiin pari kappaletta ja päätettiin, että kun kuviolasku sujuu kunnolla perustetaan oma hiihtokoulu, jota ei sidota mihinkään tiettyyn hiihtokeskukseen. Sitä odotellessa...

Jos kaikki menee perinteiden mukaan, illalla keskustelut alkavat sanoilla "ai mun...". Toivottavasti poikkeus vahvistaa säännön. Huomenna porukan koko puolittuu ja meidän jäljelle jäävien täytyy kai ottaa osumaa muidenkin puolesta. Sitä murehditaan kuitenkin vasta keskiviikkona.