Todellista ammattimaisuutta

Eilen oli puolikurssijuhla. Oma tehtäväni oli seisoa säännöllisin väliajoin edessä ja näyttää tyhmältä. Onnistui loistavasti! Kurssien ohjelmat olivat yllättävän laadukkaita ja lauta kakkosen johdolla porukkaa päätyi pöytien allekin. Bileet jatkuivat mukavasti yläkäytävällä kun baarit menivät aikaisin kiinni. Kaksi rikottua nilkkaa ja yksi poliisiuhkaus paljastavat fiiliksen olleen kohdallaan.

Aamulla vähiksi jääneiden unien jälkeen ajoissa mäkeen ja vapaata treeniä puolen porukan aloittaessa opetusharjoituksilla. One foot -rata alkoi sujua jotenkin ja fiilis oli kohdallaan. Rinteet loistavassa kunnossa ja keli suosi. Krapulakin alkoi väistyä aamun edetessä ja Teemun kanssa maltettiin pitää vain reilun puolen tunnin lounastauko muiden poistuessa huoneisiin lepäämään.

Eilisten ja toissapäiväisten bileiden jälkeen bileet on kuulemma pidetty nyt. Tai ainakin ne pitää järjestää jossain muualla, kun muut asukkaat ovat kuulemma jo liiaksi häiriintyneet. Kouluttajat uhkasivat, että kukaan ei sovellu hiihdonopettajaksi, jos kehotusta ei noudateta. Epäillään vahvasti, mutta tietysti kurin pito kuuluu välttämättömiin aseman tuomiin velvollisuuksiin. Tänään kuitenkin ainakin lautaporukka ajatteli ottaa rauhassa, kun huomista freestylepäivää odotetaan innolla.