Itärajalla

Vuokatista siirryttiin sunnuntaina Lapin itäosiin. Pyhältä oli mökki vuokrattu ja tarkoitus oli hiihdellä niillä nurkilla viisi päivää. Kun illalla testien jälkeen saavuttiin tunturiin, olivat Salla ja Anni jo hyvässä vauhdissa kotiutuneet. Sänkyjä oli jäljellä kaksi kolmea ihmistä varten, mutta siitäkin selvittiin.

Pari päivää laskettiin Pyhän maisemissa loistavilla rinteillä Auringon paistaessa. Tellua, alppia ja lautaa tuli treenattua ja kaikkia sulassa sovussa. Joka aamu oli ensimmäisenä operaationa lastata lukuisat laskuvarusteet ja viisi ihmistä autoon. Keskiviikkona lastattiin kamat hieman aiemmin ja poikettiin Suomutunturille. Paikkana Suomu oli mukava kokemus. Rinteet olivat profiililtaan suhteellisen haastavat, mutta valitettavan lyhyet. Tunturia Suomu ei ole nähnytkään, vaan puita kasvaa reilusti huipulla asti. Nykyisin jo harvinaisuutena pidettävät toimivat opti-ski korostivat hieman alkeellisia olosuhteita. Aurinko paistoi, suksia oli mukava testailla ja päivän päätteeksi tuli hiihtettyä telluakin.

Salla pakkasi keskiviikkona kamat ja torstaiaamuna raahasi kamat bussipysäkille ja siirtyi takaisin Pikku-Syötteelle. Me muut pakattiin kamat totutusti autoon, tällä kertaa tosin hieman myöhässä, ja siirryttiin tuuliseen tunturiin lumisateen keskelle. Yllättävän pitkään jaksettiin kuitenkin. Itse kikkailin laudalla ja hypin telluilla. Lopulta väsymys kuitenkin voitti ja siirryttiin mökille jo rutinoituneisiin iltatoimiin. Perjantai meni suunnilleen samalla kaavalla. Telluilla poikettiin vähän rinteen vierustoiden metsiin ja löydettiin oikeasti jyrkkääkin pätkää. Laskeminen oli taas mukavaa ja telluilla oli mukava laskea vähän haastavampiakin paikkoja.

Illalla pakattiin kamoja autoon ja ihmeteltiin auton ja boksin tilavuutta. Viisi paria telluja, kolme paria alppisuksia, kolme lumilautaa, kolmet murtsikat ja muuta sälää mahtui kivuttomasti boksiin. Vielä kun saisi muut kamat tungettua autoon sisään niin, että jäisi vielä neljälle ihmisellekin tilaa.