Siitä alkaa olla viisi viikkoa, kun viimeksi olin oikeasti Kouvolassa. Pikavisiittiä Ylläksen ja Vuokatin välillä en viitsi laskea, koska silloin hain vain auton ja kamat ja nukuin muutaman tunnin. Ylläksen työkeikka kuukausi sitten oli ihan antoisa ja silloin pääsin nauttimaan ehkä kauden parhaista laskuolosuhteista. Tuolloin rinteet olivat täydellisessä kunnossa ja aurinkoa riitti ihan mukavasti. Silloin tuli myös todettua, että Lapissa on ikävää ilman omaa autoa. Reilun neljän kilometrin yhdensuuntainen kävely kauppaan oli ehkä terveellistä, mutta ei missään tapauksessa mukavaa. Töihinkään ei päässyt bussilla, joten sekin aiheutti ongelmia.Vuokatissa alkoi lauta kakkonen 28.3 ja oli viimeinkin pakko oikeasti laskea laudalla. Moneen viikkoon en ollut laskenut pidempiä putkia vain laudalla ja olinkin suhteellisen kriittinen oman laskuni suhteen. Myöskin tuntuma tuntui olevan aika pahasti hakusessa. Kurssin aikana fiilis kasvoi ja tuntuma löytyi. Jotain oli ilmeisesti talven aikana tehty oikeinkin, koska oma taito nousi neloseen. Jälkeen päin Ylläksellä Ossi ihmetteli, miten ostamillani Crossin alppihenkisillä housuilla sai nelosen. Ehkä se johtui siitä, että ostin housut vasta Pyhältä, jonne siirryttiin sunnuntaina 5.4.
Pyhältä alkoi kevään loma, vaikka loma tuntui alkaneen jo Ylläksellä. Pyhällä mökkiin oli helppo mennä niin sanotusti valmiiseen pöytään, kun Salla ja Anni olivat jo asettuneet. Pyhä oli paikkana tavallaan uusi tuttavuus, koska olin käynyt siellä vain kerran joskus yhdeksän vuotta sitten. Muulla porukalla oli kokemusta kyseisestä tunturista vieläkin vähemmän, mutta kaikki taisivat viihtyä. Rinteet olivat hyvässä kunnossa ja profiililtaan vaihtelevat. Kaikilla kolmella välineellä tuli laskettua, vaikka aikaa olikin vain neljä päivää. Yksi päivä käytettiin päiväreissuun Suomulle, joka oli ehkä pienoinen pettymys. Pienen keskuksen henki ja alkeellisuus esimerkiksi opti-skin muodossa eivät häirinneet, mutta rinteet eivät olleet yhtä vaihtelevia kuin Pyhällä. Ehkä jopa yksipuolisen haastavat profiilit eivät jaksaisi kiinnostaa kokonaista viikkoa.
Mignon munat jäivät Pyhälle porukan siirtyessä muihin maisemiin. Autoon ahdettiin niin sanotun vakioporukan lisäksi vielä Anni ja sen kamat. Yllättävää kyllä kaikki mahtui, tosin valitettavan kivuliaasti. Äkäslompolota löytyi taas uutta laskuseuraa Tuomaksen muodossa ja etelästä saapuivat Anni ja Emmakin turisteiksi. Äkäslompolossa vietetystä ajasta rinteiden puolella jäi mieleen lähinnä jäiset olosuhteet. Yhtenä päivänä oli
kunnon kevätloskaa, jolloin vesi painui rakkaan asti ja pakkanen jäädytti rinteet kunnolla lopuksi viikkoa. Telluilla Kellostapulille oli niitä harvoja valopilkkuja laskujen suhteen, mutta muuten oli mukava viikko.Äkäslompolon jälkeen porukka hajaantui aika lahjakkaasti. Miikakin päätti kauden ja lähti Tuomaksen kyydillä etelään ja Sannan kanssa jäätiin tunturiin kahdestaa. Kamat raahattiin hiihtokoulun mökille Ylläsjärvelle. Aamut alkoivat venyä ja pari päivää meni laskullisesti taas aika penkin alle. Lopulta tiistaina ja keskiviikkona päästiin oikeasti laskemaan kelien lämmetessä ja rinteiden hieman pehmentyessä. Päätös Kouvolaan lähdöstä oli kuitenkin jo tehty ja kamat oli niin sanotusti pakko pakata. Onneksi viikonlopuksi on luvattu vesisadetta, niin ei harmita läheskään niin paljon katsella ruskeaa maata valkoisen sijaan.
Yhteenvetona reissu kesti käytännössä karvan vaille viisi viikkoa. Siinä välissä kävin yhden yön nukkumassa omassa sängyssä, mutta silti yhteen mittaan olin lähes neljä viikkoa tien päällä.
Kouvola-Ylläsjärvi 21.3
Ylläsjärvi-Kouvola 27.3
Kouvola-Vuokatti 28.3
Vuokatti-Pyhä 5.4
Pyhä-Ylläs 11.4
Ylläs-Kouvola 23.4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti