Kouvola-Ylläsjärvi-Vuokatti-Pyhä-Äkäslompolo-Ylläsjärvi-Kouvola

Siitä alkaa olla viisi viikkoa, kun viimeksi olin oikeasti Kouvolassa. Pikavisiittiä Ylläksen ja Vuokatin välillä en viitsi laskea, koska silloin hain vain auton ja kamat ja nukuin muutaman tunnin. Ylläksen työkeikka kuukausi sitten oli ihan antoisa ja silloin pääsin nauttimaan ehkä kauden parhaista laskuolosuhteista. Tuolloin rinteet olivat täydellisessä kunnossa ja aurinkoa riitti ihan mukavasti. Silloin tuli myös todettua, että Lapissa on ikävää ilman omaa autoa. Reilun neljän kilometrin yhdensuuntainen kävely kauppaan oli ehkä terveellistä, mutta ei missään tapauksessa mukavaa. Töihinkään ei päässyt bussilla, joten sekin aiheutti ongelmia.

Vuokatissa alkoi lauta kakkonen 28.3 ja oli viimeinkin pakko oikeasti laskea laudalla. Moneen viikkoon en ollut laskenut pidempiä putkia vain laudalla ja olinkin suhteellisen kriittinen oman laskuni suhteen. Myöskin tuntuma tuntui olevan aika pahasti hakusessa. Kurssin aikana fiilis kasvoi ja tuntuma löytyi. Jotain oli ilmeisesti talven aikana tehty oikeinkin, koska oma taito nousi neloseen. Jälkeen päin Ylläksellä Ossi ihmetteli, miten ostamillani Crossin alppihenkisillä housuilla sai nelosen. Ehkä se johtui siitä, että ostin housut vasta Pyhältä, jonne siirryttiin sunnuntaina 5.4.

Pyhältä alkoi kevään loma, vaikka loma tuntui alkaneen jo Ylläksellä. Pyhällä mökkiin oli helppo mennä niin sanotusti valmiiseen pöytään, kun Salla ja Anni olivat jo asettuneet. Pyhä oli paikkana tavallaan uusi tuttavuus, koska olin käynyt siellä vain kerran joskus yhdeksän vuotta sitten. Muulla porukalla oli kokemusta kyseisestä tunturista vieläkin vähemmän, mutta kaikki taisivat viihtyä. Rinteet olivat hyvässä kunnossa ja profiililtaan vaihtelevat. Kaikilla kolmella välineellä tuli laskettua, vaikka aikaa olikin vain neljä päivää. Yksi päivä käytettiin päiväreissuun Suomulle, joka oli ehkä pienoinen pettymys. Pienen keskuksen henki ja alkeellisuus esimerkiksi opti-skin muodossa eivät häirinneet, mutta rinteet eivät olleet yhtä vaihtelevia kuin Pyhällä. Ehkä jopa yksipuolisen haastavat profiilit eivät jaksaisi kiinnostaa kokonaista viikkoa.

Mignon munat jäivät Pyhälle porukan siirtyessä muihin maisemiin. Autoon ahdettiin niin sanotun vakioporukan lisäksi vielä Anni ja sen kamat. Yllättävää kyllä kaikki mahtui, tosin valitettavan kivuliaasti. Äkäslompolota löytyi taas uutta laskuseuraa Tuomaksen muodossa ja etelästä saapuivat Anni ja Emmakin turisteiksi. Äkäslompolossa vietetystä ajasta rinteiden puolella jäi mieleen lähinnä jäiset olosuhteet. Yhtenä päivänä oli kunnon kevätloskaa, jolloin vesi painui rakkaan asti ja pakkanen jäädytti rinteet kunnolla lopuksi viikkoa. Telluilla Kellostapulille oli niitä harvoja valopilkkuja laskujen suhteen, mutta muuten oli mukava viikko.

Äkäslompolon jälkeen porukka hajaantui aika lahjakkaasti. Miikakin päätti kauden ja lähti Tuomaksen kyydillä etelään ja Sannan kanssa jäätiin tunturiin kahdestaa. Kamat raahattiin hiihtokoulun mökille Ylläsjärvelle. Aamut alkoivat venyä ja pari päivää meni laskullisesti taas aika penkin alle. Lopulta tiistaina ja keskiviikkona päästiin oikeasti laskemaan kelien lämmetessä ja rinteiden hieman pehmentyessä. Päätös Kouvolaan lähdöstä oli kuitenkin jo tehty ja kamat oli niin sanotusti pakko pakata. Onneksi viikonlopuksi on luvattu vesisadetta, niin ei harmita läheskään niin paljon katsella ruskeaa maata valkoisen sijaan.

Yhteenvetona reissu kesti käytännössä karvan vaille viisi viikkoa. Siinä välissä kävin yhden yön nukkumassa omassa sängyssä, mutta silti yhteen mittaan olin lähes neljä viikkoa tien päällä.

Kouvola-Ylläsjärvi 21.3
Ylläsjärvi-Kouvola 27.3
Kouvola-Vuokatti 28.3
Vuokatti-Pyhä 5.4
Pyhä-Ylläs 11.4
Ylläs-Kouvola 23.4

Galleria

Suomu, Pyhä ja Ylläs kuvin.



Kevät Suomulla =)



Miika kruisi Suomun rinteillä.



Salla =)



Anni hengaili.



MIÄ ITE!!!



Miikalla ja mulla oli kivaa lasten metsäreitillä Pyhällä =)



Tuomas terassilla Ylläksellä.



Porotkin tulivat maisematielle katselemaan maisemia.



Sanna päätti kauden kyykäten.

Pehmeys

Nyt on pari päivää ollut hyvät laskuolosuhteet. Aurinko on paistanut sekä eilen että tänään. Eilen rinne oli vielä kovassa kunnossa ja keli oli aivan loistava alppisuksille. Omat 8 ässät ovat saaneet levätä rauhassa varastossa ensi kauden Atomicien ollessa kovassa käytössä.

Tänään oli tellupäivä ja rinteet pehmeässä kunnossa jo heti aamusta kymmenen jälkeen. Alppihiihtäjät tuskailivat pehmeillä rinteillä ja vilttiketjun edustaja valitteli tällä kertaa, kun on pehmeää. Aiemmat päivät ovat olleet liian jäisiä, jolloin kantti ei ole purrut. Vika on tietysti ollut suksissa. Tänään oli kuitenkin loistava päivä telluilla Miika läpyttimillä. Pehmeässä oli kiva kruisailla. Maailman Cupiin tuli päivän mittaan kumpareita, jotka toivat vain hieman lisähaastetta laskuun. Mordorin puolella rinteet pysyivät pidempään kovina, mutta kovan tuulen takia ei siellä kovinkaan pitkään viihdytty.

Tänään pitäisi sitten lastata rojut autoon ja aamusta lähteä ajelemaan etelään. Pienoinen pakkausvitutus on alkanut nousta, kun vaihtoehtona olisi ollut jäädä tänne vielä vajaaksi kahdeksi viikoksi. Säästäisi ainakin yhden pakkaamisen. Toisaalta ehkä se on hyvä hakea itse omat skederojut ennen Leville lähtöä. Ylläksen kausi on kuitenkin tällä erää paketissa ja ensi kaudella palataan takaisin isoihin piireihin.

Betonia

Nyt on viikon verran laskettu Ylläksellä tällä erää, ja rinteet ovat olleet yhtä päivää lukuun ottamatta aivan jäässä! Sinä yhtenä loskapäivänä tellu sujui oikein mukavasti ja kaikilla oli kohtalainen fiilis. Jäiset päivät ovat menneet aina jonkun tuskaillessa kanttien tai ihan vaan laskuvälineen kanssa. Myös kova tuuli on haitannut laskemista, mutta joka päivä on kuitenkin päässyt mäkeen ja ainakin muutama mäki on tullut laskettua.

Eilen Tuomas, Miika, Emma ja Anni lähtivät etelään. Sannan kanssa raahattiin kamat hiihtokoulun mökille Ylläsjärven puolelle. Tänään mäki oli totuttuun tapaan betonia. Ensi kauden Atomicit toimivat kuitenkin kivasti ja laskeminen oli ihan mukavaa. Tuli vähän verrattua puikkareita keskenään. Perusmalli oli totuttuun tapaan luotettava. Vario Flex, joka jäykistyy kuormittaessa, oli jopa perusmallia helpompi laskea. Potkuakin riitti kuitenkin mukavasti, kun lisäsi kuormaa.

Loppukauden suunnitelmatkin ovat jo selvillä. Torstaina pakataan kamat autoon ja ajetaan takaisin Kouvolaan. Pari viikkoa taukoa lumilta ja sitten päättämään kausi Leville toukokuun alussa. Kotona sitten selviää, oliko tämä päätös oikea.

Takaisin Ylläkselle

Eilen saavuttiin tunturiin parin viikon tauon jälkeen. Välipäivä meni mukavasti tuttuja tavaten ja asioita hoitaen. Tänään päästiin jo laskemaan tuuliseen ja sumuiseen tunturiin. Telluilla laskeminen kulki ihan kivasti, mutta sää oli suoraan sanottuna perseestä. Iltaa kohti pilvet kuitenkin vähän väistyivät ja Aurinkokin pilkahteli pilvien takaa mukavasti.

Laskupäivän pelasti lopullisesti Suskin puhelu ja äkkilähtö Kellostapulille. Toinen lauta oli mukavasti mökillä toisen sijaitessa toisella puolella tunturia. Kumpaakaan ei ehtinyt hakea, joten suuntasin Kellostapulille telluilla. Suksien leveys arvelutti hieman, mutta lähdin kuitenkin. Kolmen hengen seurue laski yhden laskun tapulin pohjoisella rinteellä pehmeässä lumessa. Loistava lasku ja yllättäen telluilu offarilla sujui lähes täysin ongelmitta. Harmitti vain, että Armadat tulevat vasta syksyllä.

Itärajalla

Vuokatista siirryttiin sunnuntaina Lapin itäosiin. Pyhältä oli mökki vuokrattu ja tarkoitus oli hiihdellä niillä nurkilla viisi päivää. Kun illalla testien jälkeen saavuttiin tunturiin, olivat Salla ja Anni jo hyvässä vauhdissa kotiutuneet. Sänkyjä oli jäljellä kaksi kolmea ihmistä varten, mutta siitäkin selvittiin.

Pari päivää laskettiin Pyhän maisemissa loistavilla rinteillä Auringon paistaessa. Tellua, alppia ja lautaa tuli treenattua ja kaikkia sulassa sovussa. Joka aamu oli ensimmäisenä operaationa lastata lukuisat laskuvarusteet ja viisi ihmistä autoon. Keskiviikkona lastattiin kamat hieman aiemmin ja poikettiin Suomutunturille. Paikkana Suomu oli mukava kokemus. Rinteet olivat profiililtaan suhteellisen haastavat, mutta valitettavan lyhyet. Tunturia Suomu ei ole nähnytkään, vaan puita kasvaa reilusti huipulla asti. Nykyisin jo harvinaisuutena pidettävät toimivat opti-ski korostivat hieman alkeellisia olosuhteita. Aurinko paistoi, suksia oli mukava testailla ja päivän päätteeksi tuli hiihtettyä telluakin.

Salla pakkasi keskiviikkona kamat ja torstaiaamuna raahasi kamat bussipysäkille ja siirtyi takaisin Pikku-Syötteelle. Me muut pakattiin kamat totutusti autoon, tällä kertaa tosin hieman myöhässä, ja siirryttiin tuuliseen tunturiin lumisateen keskelle. Yllättävän pitkään jaksettiin kuitenkin. Itse kikkailin laudalla ja hypin telluilla. Lopulta väsymys kuitenkin voitti ja siirryttiin mökille jo rutinoituneisiin iltatoimiin. Perjantai meni suunnilleen samalla kaavalla. Telluilla poikettiin vähän rinteen vierustoiden metsiin ja löydettiin oikeasti jyrkkääkin pätkää. Laskeminen oli taas mukavaa ja telluilla oli mukava laskea vähän haastavampiakin paikkoja.

Illalla pakattiin kamoja autoon ja ihmeteltiin auton ja boksin tilavuutta. Viisi paria telluja, kolme paria alppisuksia, kolme lumilautaa, kolmet murtsikat ja muuta sälää mahtui kivuttomasti boksiin. Vielä kun saisi muut kamat tungettua autoon sisään niin, että jäisi vielä neljälle ihmisellekin tilaa.

Hyvä ihminen

Lauta kakkosen teemana oli hyvä ihminen. Kurssin ajan pohdittiin mikä on hyvä ihminen ja mitä siihen vaaditaan. Lopulta viimeisenä päivänä todettiin, että kaikki kurssilaiset ovat hyviä ihmisiä. Mitä hyvänä ihmisenä oleminen sitten vaatii?

Ainakin yritystä, motivaatiota ja hyvää yhteishenkeä. Yhdeksän päivän aikana naurettiin, laskettiin ja psyykattiin toisia hyvällä fiiliksellä. Koska huono laskija on huono ihminen, täytyi yrittää treenata hyvin ja saada toisetkin laskemaan entistä paremmin. Kaikilla kuitenkin oli pyrkimyksenä hyvä ihmisyys. Kurssin päätteeksi kaikista tuli hyviä ihmisiä ja kaikki saivat tarvittavat arvosanat jatkokoulutukseen.

Ei sovellu

Vuokatti on nyt nähty ja testit laskettu. Tavoitteet tuli täytettyä ja kivaa oli. Kerrankin onnistuin saamaan kunnon arvosanoja (tiedot 4, taidot 4). Tuli todettua, että hiihtämälle telemarkkia ja alppihiihtoa voi kehittyä myös lumilautailussa. Nyt pitäisi vain päättää mihin haluaa panostaa, kun kaikkea ei ehdi! Tuomaksen kurssipalautteen mukaan pitäisi kehittää freestylea ja kikkailua monipuolisuuden saavuttamiseksi. Ehkä sitten ensi talvena.

Todellista ammattimaisuutta

Eilen oli puolikurssijuhla. Oma tehtäväni oli seisoa säännöllisin väliajoin edessä ja näyttää tyhmältä. Onnistui loistavasti! Kurssien ohjelmat olivat yllättävän laadukkaita ja lauta kakkosen johdolla porukkaa päätyi pöytien allekin. Bileet jatkuivat mukavasti yläkäytävällä kun baarit menivät aikaisin kiinni. Kaksi rikottua nilkkaa ja yksi poliisiuhkaus paljastavat fiiliksen olleen kohdallaan.

Aamulla vähiksi jääneiden unien jälkeen ajoissa mäkeen ja vapaata treeniä puolen porukan aloittaessa opetusharjoituksilla. One foot -rata alkoi sujua jotenkin ja fiilis oli kohdallaan. Rinteet loistavassa kunnossa ja keli suosi. Krapulakin alkoi väistyä aamun edetessä ja Teemun kanssa maltettiin pitää vain reilun puolen tunnin lounastauko muiden poistuessa huoneisiin lepäämään.

Eilisten ja toissapäiväisten bileiden jälkeen bileet on kuulemma pidetty nyt. Tai ainakin ne pitää järjestää jossain muualla, kun muut asukkaat ovat kuulemma jo liiaksi häiriintyneet. Kouluttajat uhkasivat, että kukaan ei sovellu hiihdonopettajaksi, jos kehotusta ei noudateta. Epäillään vahvasti, mutta tietysti kurin pito kuuluu välttämättömiin aseman tuomiin velvollisuuksiin. Tänään kuitenkin ainakin lautaporukka ajatteli ottaa rauhassa, kun huomista freestylepäivää odotetaan innolla.