Urheilulomailua

Pyöräviikko heinäkuussa

Jo ennen pääsiäistä sovittu pyöräviikko Ossin kanssa toteutettiin 9.7-16.7. Heti kärkeen meinasin paniikki iskeä, että pääseekö sitä ollenkaan lähtemään. Rankan työrupeaman jälkeen kuume iski kuten aina loman lähestyessä. Kunnon lääkkeet ja tällä kertaa parantuminenkin tapahtui nopeasti ja jo maanantaina päästiin nauttimaan Ylläksestä parhaimmillaan. Ensimmäisen päivän reittinä poljettiin Keskisen laen satulasta yli ja Äkäshotellin takaa suunnattiin Kukastunturille. Noin 50 kilometrin lenkille mahtui pitkiä nousuja, teknisempää polkemista ja välillä helppoa latupohjaa. Aivan mahtavaa polkemista! Ensimmäisen päivän jälkeen paikat olivat väsyneet, mutta hyvällä ruualla ja tiukalla venyttelyllä, sekä illan kevyellä palauttavalla polkemisella päästiin kuntoon seuraavan päivän Äkäskeron keikkalle.

Äkäskeron oli tarkoitus toimia kevyenä välipäivän lenkkinä. Ennakkoon oli ajateltu reissun kestävän pari kolme tuntia, mutta koska reitti oli meille molemmille vieras, ei löydetty huipulle johtavaa polkua ja päätettiin lähteä kiertämään tunturia. Alkuun kaikki näytti hyvältä, mutta jossain vaiheessa polku loppui kuin seinään ja sitten rämmittiin ”kävelyreittiä” pitkin läpi umpimetsän ja märkien soiden välillä pyörää kantaen. Pahimmillaan meinasin vitutus hiipiä päähän, kun hyttyset ja paarmat pitivät huolen siitä, että pysähtymään ei voinut ja matkaa jatkettiin omaan suuntavaistoon luottaen, kun ötököiden takia karttaa ei viitsinyt lukea! Lopulta päästiin takaisin polulle ja kunnolla merkitylle reitille ja saatiin taas hyvää teknistä polkua alle. Lopulta 4,5h kestäneen reissun jälkeen päästiin autolle ja palattiin mökille väsyneenä ja alettiin valmistautua reissun pääetappia varten.

Kolmannen päivän kirous selätettiin Ylläs-Levi reissulla. Autolla Äkäshotellin taakse ja sieltä suunnattiin Kukastunturin sivusta kohti uusia reittejä. Kotamajalta alkaen polku oli meille taas vierasta ja heti kärkeen aivan helvetillistä! Mietittiin, että eihän tämä voi olla tällaista koko matkaa, mutta pian päästiin mukavalle tekniselle polulle joka vietti loivasti alaspäin. Mäki ei tosin tuntunut alamäeltä, mutta vieressä virtaava puro virtasi kulkusuuntaan, joten kai se oli alamäkeä. Matkalle mahtui paljon pitkoksia ja tunturit nousivat molemmin puolin ylös. Pyhäjärven laavulta pätkä hiekkatietä, jonka jälkeen päästiin taas polulle. Välillä meinasin minulla mennä selkäranka poikki ja väsymys iskeä. Onneksi nämä väsymiset tulivat meillä aina vuorotellen ja kun toista väsytti, oli toisella vauhti päällä ja se tsemppasi väsyneempääkin jatkamaan! Seitsemän kilometriä ennen Leviä päätettiin vielä huiputtaa Kätkä. Vaihtoehtona oli helppoa latupohjaa, mutta kun siellä jo oltiin, oli luonnollista valita polku Kätkän huipulle, joka osoittautui aivan helvetilliseksi nousuksi! Jyrkän kurun pohjalla noustiin taluttaen ja kivillä liukastellen, mutta pahempaa oli edessä luvassa, kun pyörä piti nostaa olalle ja kantaa! Huipulta saatiin mahtavia maisemia katseltavaksi ja todella tekninen lasku alas. Olisi ollut DH-pyörälle tarvetta, mutta nyt sai XC-pyörä elämänsä kyytiä, kun aivot jäivät minulta narikkaan, Ossin ottaessa vähän rauhallisemmin. Vauhdilla läpi ja katsotaan miten käy! Ja hyvin kävi ja alhaalla taisi vähän hymyilyttääkin. Levin asfaltilla fiilisteltiin, miten kevyesti pyörä rullasikaan. Yli seitsemän tunnin lenkki palkitsi, kun pääsi lopulta perille väsyneenä mutta onnellisena.

Torstaina oli tarkoitus polkea DH:ta, mutta huonon sään takia päivästä tuli huoltopäivä, joka oli varmasti oikein hyvä vaihtoehto! Sai kroppa vähän levätäkin ja tässä vaiheessa reissua alkoi minulla tuntua jo ruokapöydässä pehmustetulla tuolilla istuessa siltä, että istuisi pyörän satulassa koko ajan! Perjantaina päätettiin ottaa Äkäskero uudestaan ja etsiä se huipulle vievä polku, joka löytyikin pienellä etsimisellä. Nousu oli talutettava, mutta lopulta lyhyehkön nousun jälkeen päästiin aivan mahtavalle tunturin laelle. Ajonautintoa vähän häiritsi väsyneet jalat, kun takana oli jo yli sata kilometriä polkemista pyöräviikolla. Reitti osoittautui kuitenkin todella hyväksi ja lenkki poljettiin alle kolmen tunnin. Pyöräreissun loppu oli lähellä, mutta ei sitä juuri enempää olisi jaksanutkaan!

Jostain syystä tuntuu, että Ylläksen reissut eivät koskaan ole huonoja eikä niitä koskaan hehkuta tarpeeksi. Mahtavaa tekemistä hyvällä porukalla lähes aina! Koko viikon mentiin hyvällä sykkeellä ja huonommista hetkistä polun varrella selvisi kaverin tsempatessa omalla tekemisellä, eikä turhia valitettu, vaikka johonkin vähän kolottikin. Hyvällä ruualla ja venyttelyllä onnistuttiin pitämään kroppa toimintakykyisenä koko viikon ja osoitettiin, ettei tarvitse olla rautaisessa kunnossa pystyäkseen mitä ihmeellisempiin pyöräsuorituksiin haastavissa olosuhteissa. Pahemmilta välinerikoiltakin vältyttiin, kun edes renkaita ei tarvinnut vaihtaa. Pyöräviikon aikana tuli lajiin aivan uusia ulottuvuuksia, kun lenkki ei ollutkaan perus parin tunnin lenkki, vaan päivämatkat pyörivät 20 ja 50 välillä ja koko ajan piti miettiä myös seuraavien päivien jaksamista. Ossi on muutamaan kertaan maininnut, että aika kultaa muistot ja tätä kirjoittaessa reissusta on jo tovi vierähtänyt, mutta ajattelen sen niin, että jos ne ikävämmät hetket sieltä polun varrelta ovat unohtuneet, ei niillä lopulta ole niin merkitystä! Aivan mahtava reissu ja täytyy ehdottomasti ottaa uudestaan!