Hiihtokoulun pyöräilyviikonloppu oli tarkoitus feidata, mutta heinäkuisen pyöräilyviikon jälkeen oli kova polte päästä polkemaan lisää hienoja polkuja tunturimaisemissa ja sain järjesteltyä riittävästi vapaata, että kannatti lähteä. Suuntasin keskiviikkona ensin Kuopioon yhdeksi yöksi ja sieltä aamulla ajelin Vuokattiin laskemaan sisäpaippia. Harvemmin elokuussa lastataan mukaan polkupyörää ja laskukamoja, mutta täytyy sanoa, että kyllä kannatti! Ensimmäinen puoli tuntia meni muistellessa mitenkä lankun päällä seisotaan ja mitä se valkoinen paska siinä jalkojen alla on. Pian valkoinen paska kuitenkin muuttui valkoiseksi hopeaksi. Kultaa on toivottavasti luvassa sitten talvella. Joka tapauksessa sisäpaippi oli loistava välietappi. Yksin laskeminen on vähän tylsää, mutta hienosti aika meni kuitenkin. Tunnissa ehti laskea aivan tarpeeksi ja kun paipissa ei tosiaan ollut ketään muita, sai laskea täysin omaa tahtia! Muutamia frontti kolmosiakin tuli ländättyä.
Iltapäivällä jatkoin matkaa Tornion kautta Ylläkselle, missä Ossi odotti jo reilusti kiroillen. Joku ystävällinen kollega oli jättänyt hiihtokoulun mökillä jääkaapin oven kiinni ja sisältä löytyi tukeva kerros hometta! Sitä sitten pestiin vähän toista tuntia kahteen mieheen! Vähän telkkaria ja perjantaisen reitin suunnittelua ja ajoissa nukkumaan.
Perjantaina reitti suuntautui Kukastunturin taakse, kun tarkoituksena oli kiertää Pyhätunturi ja polkea samalla Ylläs-Levi väliltä tuttu mukava pätkä. Matkalle sattui vähän toista kymmentä kilometriä vierasta reittiä ja sitä lähdettiin kartoittamaan. Katri ja Emma liittyivät aamulla seuraan Äkäshotellin takana. Alkuun otettiin rauhassa ja noustiin pitkää loivaa mäkeä ylös pilvisessä säässä. Kukaan ei ollut vaivautunut katsomaan säätiedotuksia, koska eivät ne yleensä kuitenkaan pidä paikkaansa. Uuden reitin alkaessa lähdettiin heti suolle ja löydettiinkin vähän huonokuntoisia pitkoksia. Jossain vaiheessa polku käytännössä hävisi ja noustiin ylemmäs tunturissa puurajaan asti, mistä saatiin hieno pitkä lasku alas. Kaikilla oli niin hieno fiilis mäkeä laskiessa, että missattiin joku risteys ja päädyttiin erään mökin pihalle. Siellä olevien ihmisten kanssa jutellessa kävi ilmi, että ei oltu alkuunkaan siellä missä piti! Laskettiin väärän järven rantaan! Sieltä saatiin onneksi koordinaatteja missä ollaan ja suunnattiin takaisin oikeaan suuntaan. Pyhäjärven laavulla pidettiin taukoa ja juuri alkanut sade vaikutti jatkuvan, joten lähdettiin vapaaehtoisesti kastumaan ja lähdettiin etenemään tuttua polkua vastakkaiseen suuntaan, kuin edellisellä kerralla siellä kulmilla. Aika oli kullannut muistot tai sitten sateen kastelemat juurakot olivat muuten paljon haastavampia kuin edellisellä kerralla, mutta porukalla meinasi välillä tulla kiukku. Emma paineli onneksi sellaisella draivilla, että tsemppasi meitä muitakin ja jostain itsekin löysin sen vauhdin, että homma ei ollut aivan hanurista. Sade ei tuntunut laantuvan millään ja kasteli maastoa koko ajan lisää. Pitkokset olivat todella liukkaita ja jarruilla ei juuri ollut vaikutusta. Pikkuhiljaa rauhalliseen tahtiin edettiin ja päästiin Kotamajalle pitämään viimeistä evästaukoa. Sieltä pari puhelua, että nyt ei olla ihan aikataulun mukaan perillä. Kukas huiputettiin tällä kertaa jyrkältä seinältä taluttaen ja saatiin monen kilometrin lasku loivalle puolelle. Puurajaan asti näkyvyys oli melko huono, kun satoi vettä eikä kiviä ja juuria juurikaan nähnyt, mutta kun antoi mennä näppituntumalla vauhdilla läpi, niin hyvä siitä tuli. Tai ainakaan pahemmin ei lähtenyt lapasesta. Puurajan alapuolella lasku jatkui ja Ossissa ja minussa heräsivät pikkupojat henkiin ja vaatteiden ollessa jo märät, oli mukava hyppiä vesilätäköissä ja hymy korvissa jatkettiin takaisin Äkäshotellille. Reilu 7,5 tunnin lenkki oli takana ja kaikilla hyvä fiilis autoja pakatessa.
Lauantaina oli vuorossa Äkäskero ja Emman jäädessä pois mukaan liittyi Aleksi, Jenna ja Santeri. Peurakaltiolta lähdettiin Auringon paistaessa kiipeämään huipulle. Nyt tuoreemmilla jaloilla jaksoi polkea paremmin, kuin edellisellä kerralla ja matka tuntui etenevän mukavasti. Jostain syystä selkä tuntui tukkoiselta, mutta sekään ei suuremmin häirinnyt. Huipulla katseltiin maisemia ja syötiin eväitä. Teknisemmällä osuudella muut kirosivat märkiä kiviä ja kantoja. Edellispäivän sade tuntui edelleen liukkaina paikkoina, mutta jotenkin itsellä oli sellainen sopivasti masokistinen olo ja nautin vaikeista paikoista, vaikka homma ei aina edennytkään suunnitellulla tavalla. Ilmeisesti kaikilla oli kokonaisuutena ihan hauskaa, vaikka väsyneitä kasvoja näkyikin lenkin jälkeen. Kiireellä suunnattiin takaisin Ylläsjärvelle ja alettiin valmistautua iltaa varten.
Huipulle ja gondolisaunaan saapui myös Tuija, Ikkelä ja Marcel ja nautittiin saunasta ja hienoista maisemista yhtä aikaa. Saunomisten jälkeen suunnattiin vielä Kaappiin muutamalle pastikselle, mutta päästiin kuitenkin ajoissa kotiin nukkumaan. Sunnuntaina aamulla ukosti ja satoi kaatamalla ja kaikki tyytyivät suosiolla huoltamaan pyöriä ja katsomaan Storen vaatevalikoimia.
Vielä olisi pari päivää reissua jäljellä ja maanantaina olisi tarkoitus suunnata Katrin kanssa DH-radoille. Ossi suuntasi jo sunnuntaina kotiin ja Aleksi ja Jennakin poistuvat maanantaina. Itse ajattelin suunnata joko maanantai-iltana Rovaniemelle tai tiistaina suoraan Vuokattiin laskemaan vielä vähän paippia. Huominen näyttää miten lopulta käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti