Yhteiskuntakelvollinen

Mitä sitten tehdään, kun lumi sulaa pois ja pitäisi oikeasti pysyä hetki paikallaan ja tehdä töitä. Ihmiset ympäriltä levähtävät ympäri Suomea kuka mihinkin. Kukaan ei iltaisin painosta oluelle tai työpäivän päätteeksi ei suunnata porukalla pohtimaan päivän tapahtumia, tulevia säitä, mahdollisia yhteisiä hiihtohetkiä, kertaamaan kuumimpia tilanteita ja tapahtumia.

Tunturidarra iski jo ensimmäisenä iltana. Oireina jatkuva kellon kyttääminen, tylsistyminen, väsymys ja suun kuivuminen näin muutamia mainitakseni. Positiivista on, että jo ylihuomenna hyppään junaan ja suuntaan lumille. Negatiivinen puoli on, että jo alle kahden viikon päästä löydän itseni taas Kouvolasta ja sitten jämähdetäänkin paikoilleen melkein puoleksi vuodeksi.

Mitähän normaalit ihmiset saavat tehdessään töitä viisi päivää viikossa kahdeksasta neljään vuodesta toiseen? Okei, aina ei voi mennä samalla kaavalla, kun viimiset muutaman kuukauden olen elänyt. Silti tuntuu ikävältä ajatella, että pitäisi opetella yhteiskuntakelpoiseksi ja elää, kuten "normaalit" ihmiset elävät. Sulautuminen massaan käy taas vähän edellisvuotta hitaammin. Vaikka ei suuremmin asioista stressaisikaan, niin pohjoisen letkeää menoa ei näille leveyspiireille saa tuotua, vaikka kuinka yrittäisi!