Räkänokka

Lautaykkösen kävin melko tarkkaan kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen olen ehtinyt pyöritellä mäkiautohommia, leikata nurtsia, liittyä kahteen hiihtokouluun, kouluttautua alppi- ja ratamoduulilla sekä lauta- ja alppikakkosella. Nyt on menossa tellumoduuli.

Joka kurssilla olen ollut nuorin. Jännä juttu, jos ensimmäisen kurssin olen käynyt juuri 18 vuotta täytettyäni ja kahdessa vuodessa kouluttautunut enemmän, kuin useimmilla olisi varaa! Yleensä joku aina heittää jotain läppää siitä, että olen nuorin eikä siinä varsinaisesti mitään. Aina se vähän kyrsii, mutta kuitenkin. Lautapuolella ero ei ole niin selkeä, kun porukka yleisestikin on nuorempaa. Suksien puolella keski-ikä on selkeästi korkeampi, ehkä välttämättä ole ihan täysin tyytyväinen tilanteeseen. Tänään luennolla kuului oman videon purun jälkeen takarivistä taas fiksua tekstiä. "Ei nyt vaadita räkänokka noviisilta liikoja!" JUMALAUTA!!! Jotain rajaa sentään! Edelleen on ihan perseestä, että ihmisiä arvioidaan iän perusteella, koska oletetaan että on kokematon. Sadan vuoden elämänkokemus tekee tunnetusti viisaaksi ja kunnolliseksi ihmiseksi! Todennäköisesti tuokin kommentti oli tarkoitettu vain "normaaliksi pään aukomiseksi" mutta vituttaa se silti!

Asiasta sen verran, että aamu alkoi vahvasti. Kokoontumisen jälkeen oli puolisen tuntia aikaa vaihtaa kamat ja siirtyä rinteille. Siinä piti luovuttaa huonekin, kun piti vaihtaa huonetta päivän aikana. Mulla oli huoneen ovi mennyt lukkoon niin, että siivoojan avaimellakaan ei auennut. Huoneessa oli kaikki kypärästä ja selkäpanssarista hanskoihin. Lopulta pääsin suhteellisen nopeasti rinteeseen vain viisi minuuttia myöhässä.

Aamupäivä vietettiin murtsien kanssa rinteesse temppuillen ja iltapäivällä siirryttiin telluihin. Oli ihan mukavaa, vaikka keli olikin totuttuun tapaan lämmin, kostea ja harmaa. Ehkä sitä oppi jotain uuttakin - toivottavasti!

Huomenna jatketaan...