Koskaan ei ole hyvä

Eilen fiilis oli aika maassa. Porukkaa silminnähden vitutti eikä työnteko maistunut kenellekään. Koko viikon jatkunut kova tuuli ja reilun kymmenen asteen pakkanen olivat aika lahjakkaasti vieneet motivaation kaikilta. Eilen olin itsekin aivan valmis lähtemään kotiin parantelemaan flunssaa. Lindan kanssa ei ehditty hoitamaan tämän päivän työkuvioita loppuun, joten tulin vielä aamulla tunturiin kotiin lähdön sijasta.

Onneksi tulin! Heti oli merkattuna yksi learn to ski -ryhmä puolille päivin. Vartin varoitusajalla sain komennon myös aamun learn to ski -ryhmään, mikä vähän tuotti ongelmia, kun alppimonot olivat jo autossa ja olivat aika lahjakkaasti kylmässä kovettuneet. Konzon avustuksella onnistuin vääntämään monot jalkaan. Onneksi eivät olleet kisakireät ratamonot! Puoli kahdesta alkaen on ollut vapaata ja Tuomaksen ja Lillin kanssa käytiin vähän laskemassa. Fiilis nousi ihan kivasti, vaikka rinne olikin aika jäinen.

Aina sanotaan, että mikään ei koskaan riitä ja aina on valittamista. Eilen olin aivan valmis lähtemään etelään mutta nyt flunssasta huolimatta voisin vielä jäädä. Viikonlopuksi pitäisi tulla lunta ja offareilla on ainakin pohjat kunnossa. Vain se lumi puuttuu pohjien päältä. Onneksi autolla ja junilla pääsee kulkemaan ja lunta taitaa olla jo etelässäkin. Onhan tuossa kohta jo lumileirikin tiedossa. Ehkä tämä on sitä positiivista ajattelua...