Wernereitä

Tänään alkoi Wernerin hiihtokoulu. Werneri on siis tarkoitettu lapsille ja siitä on olemassa eri versioita. Lumiwerneri on aivan alkeisryhmä, vauhtiwerneri vähän kokeneemmille ja ratawernerissä sitten lasketaan jo keppien välistä. Lisäksi löytyy ilmeisesti lumilautawerneriä ja eiköhän noita ole vielä joitain muitakin. Eihän kaikkea voi muistaa... Meillä oli nyt kuitenkin lumiwerneri ja yhden kerran pituudeksi oli päätetty 90 minuuttia.

Oppilaita oli 23 neljälle opettajalle eli ihan sopivasti. Alku meni ihan kivasti, kun Antin kanssa saatiin alkeisporukka Killin ja Matin ottaessa kokeneemmat laskijat huostaansa. Tasamaatoiminta sujui kaikilta ihan kivasti joten pian siirryttiin lasten rinteeseen. Siinä sitten hetken pyörimisen jälkeen pilkottiin porukkaa taas pieniksi ja mulle jäi ne kaikkein jalattomimmat yksilöt, jos näin voi asian ilmaista. Toisin sanoen oppilaat olivat kaikki enemmän tai vähemmän talutettavia.

Pikkuhiljaa siitä putosi porukkaa Antille opettelemaan kääntymistä, kun minä jäin vääntämään parin tyypin kanssa auraa. Toinen jäljelle jääneistä oli kuusi vuotias todennäköisesti liikuntaa harrastamaton poika, jonka vanhemmat olivat "pakottaneet" mäkeen. Heti ensimmäisen laskun jälkeen kuului "En ikinä opi auraamaan! Ei tästä mitään tule!". Yritä siinä sitten vakuutella, että hyvin se menee ja tehdään vielä näin niin menee vielä paremmin. Toinen oli viisi vuotias poika, joka oli alkuun tosi innostunut, vaikka aura ei mennyt edes sinne päin. Ylös mennessä täytyi auttaa, kun tamppaaminen sivuttain ei oikein onnistunut, vaan sukset kääntyivät väkisin kohti ylärinnettä. Loppua kohden innostus kuitenkin laantui väsymyksen ja oppimattomuuden seurauksena.

Nyt onkin mietittävä mitä sitä tekee ensi viikolla. Uhkailu, kiristys ja lahjonta toimivat lyhyellä tähtäimellä, mutta kokonaisen wernerikurssin läpi vetäminen noilla perjaatteilla ei ehkä onnistu. Eikä se olisi edes mukavaa... Miikan kanssa ajateltiin, että voidaan viikonloppuna ottaa lumileirillä asia yleiseen pohdintaan. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että otetaan askel taakse päin ja siirrytään takaisin tasamaalle ja kehitetään siihen jotain leikkejä ja harjoitteita, mitä on mukava tehdä ja hakea sitä kautta tuntumaa laskuvälineisiin.