Levi Camp 2013
12 vuotta sitten
lauantai 25. joulukuuta 2010
Orpojen joulu
Taas yksi uskonnollinen juhla. Joulu on täynnä antamisen iloa, hyvää tahtoa, perheiden yhdessäoloa ja mikä tärkeintä, se on kauppiaiden juhla. Kassaan kilisee satoja euroja monen ihmisen taskusta ihmisten ostaessa suuria määriä joululahjoja. Lasten huoneet täyttyvät leluista, joilla ei välttämättä koskaan leikitä ja toisille ostetaan vaatteita, jotka unohtuvat pölyttymään kaappiin (tällä kertaa kaikki tulivat tarpeeseen!). Jo hyvissä ajoin jouluun aletaan uhraamaan tolkuttomia määriä vapaa-aikaa ja energiaa ja lopulta kaikki on ohitse parissa tunnissa.
Tunturissa vietettiin toisenlainen joulu. Aamulla kello herätti samaan aikaan, kuin muinakin päivinä ja yhdeksältä alkoi työt. Jouluaaton kunniaksi päästiin kuitenkin jo kolmelta ja otettiin suunta mökille, mistä löytyi väsynyttä porukkaa. Päikkäreiden jälkeen aktivoiduttiin ja alettiin yhdessä työstää joulua. Saunottiin, laitettiin yhdessä ruokaa ja haettiin joulumänty. Jouluvaloiksi valittiin sopivan räikeä ja rauhaton riikinkukko, joka naulattiin mökin seinään sohvan viereen. Joulupäivällisestä nautittiin pitkän kaavan mukaan. Tarjolla oli Pastista alkudrinkkinä, ciabattaa (son leipä), salaattia, kokkareista perunamuusia ja kuuden euron kinkkua. Perinteisistä joululaatikoista ja muista päätettiin luopua heti kättelyssä!
Illalla suunnattiin tunturiin sytyttelemään kynttilöitä jouluhartautta varten tien varteen ja laavulle. Tuuli kummasti haittasi tekemistä, mutta monet kynttilät paloivat silti vielä tänäänkin. Velvollisuuksien jälkeen suunnattiin muiden tunturiorpojen kanssa Kaappiin ja nautittiin hyvästä seurasta pitkälle iltaan. Joulu jatkui mukavasti joulupäivänä työn teolla ja hyvällä hiihdolla töiden jälkeen.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Oikean elämän Napapiirin Sankarit
Jos joku ei ole kuullut Dome Karukosken komediasta Napapiirin Sankarit, lienee kasvanut kaapissa! Nimenomaan pienellä kirjoitetussa kaapissa, koska Bar Kaapissa Napapiirin Sankarit on ollut hyvin vahvasti esillä viime aikoina. Elokuvassa keskeisessä roolissa oleva Ford Sierra (TIS-51) on löytänyt muutaman mutkan kautta takaisin kotiin Ylläkselle ja kotiparkki sijaitsee Bar Kaapin edustalla. Jo matkalla Ylläkselle auto herätti suurta kiinnostusta ohi ajavien autojen matkustajissa ja huhujen mukaan kylmäasemista tuli Tissin kuljettajan kavereita, koska matka ei oikealta huoltoasemalta meinannut edistyä millään. Hieman ennen itsenäisyyspäivää TIS-51 päätyi Ylläksen tampparihalliin ja siellä se kiillotettiin nykyiseen loistoonsa ja jo iltapäivällä se parkkeerattiin Kaapin edustalle.
Itse pääsin tutustumaan Tissiin lähemmin itsenäisyyspäivänä ja kuljetin Leenan ja Juden sillä Kolariin junalle. Aluksi auto tuntui hieman jännältä ajaa, mutta täytyy myöntää, että siinä on tunnelmaa.Käännöksissä meinasi välillä tehdä pahaa, kun alle on lyöty hieman isompaa vannetta ja nastat raapivat pyörän kaariin. Takavetoisen auton luonteen mukaisesti risteyksissä tuntuu kauhean haastavalta ajaa suoraan ja selkeästikään auto ei edes pyri kulkemaan suoraan! Jostain syystä kaikille kuskeille tuntuu haastavalta pitää takarenkaat linjassa eturenkaiden kanssa, joten täytynee vain antaa periksi ja uskoa, että Tissi on luotu kulkemaan kylki edellä! Kunnon amistuninki pinkkeine verhoiluineen, sisustan ledivaloineen ja sinisine alustavaloineen herättivät reilusti kiinnostusta Kolarin huikean suurella rautatieasemalla. Muutaman minuutin pysähdyksen aikana jengi ehti räpsiä kuvia reilusti ja selkeästi auto oli monille tuttu.
Jatkossakin Tissi on löydettävissä varmimmin Bar Kaapin edustalta, mutta satunnaisesti se saattaa liikkua muuallakin Suomessa. Huhujen mukaan auto tulisi vierailemaan jossakin vaiheessa myös naapuripitäjän puolella ja lähes varmasti uskallan sanoa, että maisematie tulee talven mittaan hyvinkin tutuksi alustaksi Tissille matkalla Pirtukellariin. Aika näyttää miten auton elämänkaari jatkuu, mutta kovasti siitä ollaan pitämässä huolta ja omistajalleen se on suuri ylpeyden aihe. Luotetaan siis siihen, että TIS-51 tuli Ylläsjärvelle jäädäkseen ja sitä saadaan ihastella tunturissa vielä vuosia!
Jatkossakin Tissi on löydettävissä varmimmin Bar Kaapin edustalta, mutta satunnaisesti se saattaa liikkua muuallakin Suomessa. Huhujen mukaan auto tulisi vierailemaan jossakin vaiheessa myös naapuripitäjän puolella ja lähes varmasti uskallan sanoa, että maisematie tulee talven mittaan hyvinkin tutuksi alustaksi Tissille matkalla Pirtukellariin. Aika näyttää miten auton elämänkaari jatkuu, mutta kovasti siitä ollaan pitämässä huolta ja omistajalleen se on suuri ylpeyden aihe. Luotetaan siis siihen, että TIS-51 tuli Ylläsjärvelle jäädäkseen ja sitä saadaan ihastella tunturissa vielä vuosia!
Vielä vapaalla
Kohta se on ohi! Nimittäin seitsemän viikkoa kestänyt työttömyys. Tällä viikolla on kuitenkin vielä nautittu vapaudesta ja siitä seuranneesta rahan puutteesta. Tai oikeastaan veronpalautukset kyllä vakauttivat taloutta ihan kivasti, mutta ainahan sitä työttömänä on kiva valittaa, miten ei (muka) ole rahaa...
Maanantaina päättyi murtsimoduuli vapaan testeihin ja hyväksytystihän se meni läpi. Nyt kun sitä on virallisesti neljän lajin opettaja, on kaiketi korkea aika opetella oikeasti hiihtämään! Vai riittääkö se, että on ostanut kalliit sukset?
Tiistaina oltiin taas vapaalla ja suunnattiin laskemaan. Pehmeää löytyi kivasti rinteiden vierestä ja Alibikin viihtyi yhden laskun jalassa, kunnes totesin haluavani sääliä sitä hieman. Yksi skraidu riittää vielä tässä kohtaa! Vanha kunnon Kylmä Savu pääsi tositoimiin ja sillä sitten koluttiin pehmeitä rinteiden vierustoja ja tehtiin lähempää tuttavuutta myös rakkakivikon kanssa. Melkein meinasi sääliksi käydä hyvää lautaa, kun laskupäivän jälkeen tutkittiin vahinkoja ja Katrin kanssa epäiltiin, että kyllä se kantti kohta pettää, kun lauta sai sen verran hittiä kantin kupeeseen. Onneksi rahalla saa uusia!
Keskiviikkona ja torstaina oltiin taas tiukasti mäessä pöllytettiin lisää pyydaa. Yllättävän paljon sitä oli kertynyt, kun vain tiesi mistä etsiä! Jennan kanssa testailtiin myös hiihtokoulun snedejä, vaikka Katri kovasti koittikin sanoa, että niistä pitäisi pysyä erossa. Totesin kuitenkin, että kokeneena snedeilijänä voin turvallisesti mennä telomaan itseni rinteeseen ja kun työsopimuskin on jo allekirjoitettu, niin ei kai tässä mitään hätää ole! Äkkiä muistui mieleen, kuinka snedellä lasketaan ja suunnattiin mattohissiltä suoraan ankkurille. Hauskaa hommaa ja tätä pitääkin koittaa tänä talvena harrastaa enemmän, kuin aiempina vuosina.
Eilen käytiin muutaman mäen verran laskemassa. Vastaanotto tunturissa oli kylmä, kun välittömästi saapumisen jälkeen kehoitettiin poistumaan ja meitä syytettiin gondolin sulkemisesta. Tunnetusti ollaan niin vaikutusvaltaista porukkaa, että tuulikin kulkee meidän käskyjen mukaan! Kerran uskaltauduttiin huippuhissillä toppiin ja koitettiin etsiä tuulen kasaamia dyynejä hieman huonolla menestyksellä. Jotain kuitenkin löytyi ja täytyihän sitä vetää kunnon pesukoneet ihan vain vaikka tavan vuoksi. Tällä kertaa täytyy myös hieman mainostaa turvavarusteita... Lähdettiin ylhäältä ja kikkailtiin laudoilla kaikista mahdollisista kummuista jotain pientä ja avutonta. Puurajan tuntumasta haettiin poikkarilla linjaa ja toiseen rinteeseen. Tuuli oli kasannu kevyitä dyynejä missä pääsi vähän fiilistelemään ja hyppimään. Yksi alastulo meni sitten aivan reisille ja pyörähdin etukautta ympäri ja suoraan selälleen ja siitä näppärästi jaloilleen. Isku oli kova ja teki vähän kipeääkin. Harvemmin tulee pysäytettyä ja katsottua, mihin sitä oikein osui, mutta nyt oli pakko kääntyä katsomaan ja todeta terävän kiven sojottavan pystyssä juuri siinä, mihin se selkä oli sekuntteja aiemmin osunut! Kiitos selkäpanssarin (taidan olla Juulille vielä muutaman tuopin auki...) Aleksin ei tarvinnut tulla keräämään raatoa!
Tänään oli sitten vuorossa lepopäivä ja aamulla päätettiin, että suunnataan Aleksin kanssa Leville ihan vain katselemaan meininkiä ja juomaan kahvia. Laskukamoja ei tietenkään viitsitty edes harkita mukaan! Levi on niin hieno paikka, että melko tarkkaan puolitoista tuntia Ylläsjärveltä lähdön jälkeen oltiin jo aivan valmiita lähtemään takaisin kotitunturiin. Ehkäpä suunnataan sinne vielä uudestaan ja otetaan paikallisopas kertomaan, miksi Levillä on niin hyvä olla ja miten siellä jaksaa olla koko kauden. Vielä se ei aivan auennut...
Maanantaina päättyi murtsimoduuli vapaan testeihin ja hyväksytystihän se meni läpi. Nyt kun sitä on virallisesti neljän lajin opettaja, on kaiketi korkea aika opetella oikeasti hiihtämään! Vai riittääkö se, että on ostanut kalliit sukset?
Tiistaina oltiin taas vapaalla ja suunnattiin laskemaan. Pehmeää löytyi kivasti rinteiden vierestä ja Alibikin viihtyi yhden laskun jalassa, kunnes totesin haluavani sääliä sitä hieman. Yksi skraidu riittää vielä tässä kohtaa! Vanha kunnon Kylmä Savu pääsi tositoimiin ja sillä sitten koluttiin pehmeitä rinteiden vierustoja ja tehtiin lähempää tuttavuutta myös rakkakivikon kanssa. Melkein meinasi sääliksi käydä hyvää lautaa, kun laskupäivän jälkeen tutkittiin vahinkoja ja Katrin kanssa epäiltiin, että kyllä se kantti kohta pettää, kun lauta sai sen verran hittiä kantin kupeeseen. Onneksi rahalla saa uusia!
Keskiviikkona ja torstaina oltiin taas tiukasti mäessä pöllytettiin lisää pyydaa. Yllättävän paljon sitä oli kertynyt, kun vain tiesi mistä etsiä! Jennan kanssa testailtiin myös hiihtokoulun snedejä, vaikka Katri kovasti koittikin sanoa, että niistä pitäisi pysyä erossa. Totesin kuitenkin, että kokeneena snedeilijänä voin turvallisesti mennä telomaan itseni rinteeseen ja kun työsopimuskin on jo allekirjoitettu, niin ei kai tässä mitään hätää ole! Äkkiä muistui mieleen, kuinka snedellä lasketaan ja suunnattiin mattohissiltä suoraan ankkurille. Hauskaa hommaa ja tätä pitääkin koittaa tänä talvena harrastaa enemmän, kuin aiempina vuosina.Eilen käytiin muutaman mäen verran laskemassa. Vastaanotto tunturissa oli kylmä, kun välittömästi saapumisen jälkeen kehoitettiin poistumaan ja meitä syytettiin gondolin sulkemisesta. Tunnetusti ollaan niin vaikutusvaltaista porukkaa, että tuulikin kulkee meidän käskyjen mukaan! Kerran uskaltauduttiin huippuhissillä toppiin ja koitettiin etsiä tuulen kasaamia dyynejä hieman huonolla menestyksellä. Jotain kuitenkin löytyi ja täytyihän sitä vetää kunnon pesukoneet ihan vain vaikka tavan vuoksi. Tällä kertaa täytyy myös hieman mainostaa turvavarusteita... Lähdettiin ylhäältä ja kikkailtiin laudoilla kaikista mahdollisista kummuista jotain pientä ja avutonta. Puurajan tuntumasta haettiin poikkarilla linjaa ja toiseen rinteeseen. Tuuli oli kasannu kevyitä dyynejä missä pääsi vähän fiilistelemään ja hyppimään. Yksi alastulo meni sitten aivan reisille ja pyörähdin etukautta ympäri ja suoraan selälleen ja siitä näppärästi jaloilleen. Isku oli kova ja teki vähän kipeääkin. Harvemmin tulee pysäytettyä ja katsottua, mihin sitä oikein osui, mutta nyt oli pakko kääntyä katsomaan ja todeta terävän kiven sojottavan pystyssä juuri siinä, mihin se selkä oli sekuntteja aiemmin osunut! Kiitos selkäpanssarin (taidan olla Juulille vielä muutaman tuopin auki...) Aleksin ei tarvinnut tulla keräämään raatoa!
Tänään oli sitten vuorossa lepopäivä ja aamulla päätettiin, että suunnataan Aleksin kanssa Leville ihan vain katselemaan meininkiä ja juomaan kahvia. Laskukamoja ei tietenkään viitsitty edes harkita mukaan! Levi on niin hieno paikka, että melko tarkkaan puolitoista tuntia Ylläsjärveltä lähdön jälkeen oltiin jo aivan valmiita lähtemään takaisin kotitunturiin. Ehkäpä suunnataan sinne vielä uudestaan ja otetaan paikallisopas kertomaan, miksi Levillä on niin hyvä olla ja miten siellä jaksaa olla koko kauden. Vielä se ei aivan auennut...
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Naisen käden jälki
Tai lähinnä sen puute... Viikon verran on asuttu samassa kämpässä ja se alkaa näkymään. Mulla on kassi tasan siinä, mihin sen tullessani pudotin. Vaatteita sieltä on kyllä kaivettu ja levitelty pitkin kämppää. Tai lähinnä sohvan nurkkaan ja "sviitin" lattialle. Mun laskuhousut lojuvat yhdessä kasassa ja Aleksin toisessa. Vaatehuone on sitten erikseen, eikä sen ovea saa edes kiinni. Keittiön pöydällä komeilee kaksi läppäriä.
Päivästä toiseen keittiön kaapiston ovi on auki tai laatikko raollaan. Tilanteesta riippuu, mikä niistä on unohtunut auki. Kuivauskaapille päästäkseen pitää raivata kengät ja pahvit tieltään. Autot ovat kuitenkin järjestyksessä pihalla ja lämmitysjohto on jatkettu kivasti ulko-oven viereen. Autojen lämmityspistokkeelle päästäkseen pitäisi kuitenkin laittaa kengät jalkaan, joten parempi jatkaa se johto ovelle asti!
Sen verran meissäkin on tyttöä, että laitettiin iltapalaksi salaattia yhtenä iltana. Ostettiin oikein yrttipatonkia salaatin kylkeen. Illalla sitten nautiskeltiin hyvästä iltapalasta ja katsottiin telkkaria. Pari päivää myöhemmin muistettiin, että patongit jäivät paistamatta!
Päivästä toiseen keittiön kaapiston ovi on auki tai laatikko raollaan. Tilanteesta riippuu, mikä niistä on unohtunut auki. Kuivauskaapille päästäkseen pitää raivata kengät ja pahvit tieltään. Autot ovat kuitenkin järjestyksessä pihalla ja lämmitysjohto on jatkettu kivasti ulko-oven viereen. Autojen lämmityspistokkeelle päästäkseen pitäisi kuitenkin laittaa kengät jalkaan, joten parempi jatkaa se johto ovelle asti!
Sen verran meissäkin on tyttöä, että laitettiin iltapalaksi salaattia yhtenä iltana. Ostettiin oikein yrttipatonkia salaatin kylkeen. Illalla sitten nautiskeltiin hyvästä iltapalasta ja katsottiin telkkaria. Pari päivää myöhemmin muistettiin, että patongit jäivät paistamatta!
tiistai 30. marraskuuta 2010
Keskipäivän Aurinko!
Inversio oli tänään melko kova. Kolmen minuutin ajo ylös tunturiin ja lämpötila nousi sen kymmenen astetta matkalla. Tunturissa leppoisa -5 ja huhujen mukaan Mordorissa on ollut -25 tai jotain sinne päin. Ylläsjärvelläkin oli vaivaiset -15.
Tänään laskettiin taas mäkeä. Aamulla vähän tellua ja iltapäivällä uuden laudan testailua. Eiköhän meistä Alibin kanssa vielä kavereita tule!
Tunturissa on pienen ihmisen hyvä olla...
lauantai 27. marraskuuta 2010
The Great Escape
Taas ollaan tunturissa. Siellä, missä ihmisen on hyvä olla! Saatan keväällä olla toista mieltä, mutta nyt tuntuu siltä. Keskiviikkona lähti karavaani liikkeelle kahden ihmisen ja kahden auton voimin Kouvolasta. Jo pakkausvaiheessa tuli mieleen, että miksi sitä on pitänyt ostaa pienen pieni perhefarkku, kun olisi voinut olla fiksu ostaa pakettiauton. Tavarat kuitenkin löysivät tiensä Ylläkselle ja osa on jo löytänyt paikkansa tunturissa. Toiset etsivät edelleen paikkaansa Astran paksissa.
Keskiviikkona piti tietysti lähteä sosialisoitumaan ja suunnattiin Kaappiin Aleksin ja Heidin kanssa. Hyvät meininki ei selkeästikään kaipaa täyttä baaria. Oikeastaan jossakin kohtaa tuntui ihmisiä olevan jopa liikaa, vaikka ihmisiä riitti vain kahteen pöytään.
Torstaina oli vuorossa kamojen levittelyä ympäri tunturia. Se projekti on tosin vielä vähän vaiheessa, mutta ehkä ne sukset löytävät paikkansa ensi viikon aikana. Vähemmän tarpeelliset perävarastoon odottamaan kelejä ja tarpeellisemmat perävarastosta riviin. Käytiin kaupassakin ja niiden ostosten perässä juostiin vielä tänäänkin. Perjantaina oli vuorossa hiihtopäivä ja tellut pääsivät pitkästä aikaa ulkoilemaan. Keli oli suhteellisen hyvä, vaikka tuulta olikin sen verran, ettei gondoli pyörinyt, mutta sai sitä vauhtia ihan tarpeeksi sportiltakin. Sopivan pehmeässä rinteessä haettiin tuntumaa vapaisiin kantapäihin ja fiilisteltiin tulevia juttuja. Mielessä näkyi jo Tapulin skinnailuretket ja iltapäiväiset Luosukurun laskemiset. Niitä saa vielä vähän aikaa odotella, vaikka joku olikin jo käynyt raiskaamassa suksia rinteen vieressä. Lunta on kuitenkin vielä sen verran vähän, että täytyy tyytyä rinteisiin. Dumppia odotellessa räpsittiin jopa pari laskukuvaa. Täytynee kuitenkin vielä treenata - niin laskemista kuin kuvaamistakin! Alla kuitenkin pari kuvaa fiilisteltäväksi.
Tänään olikin sitten vuorossa kävely tunturiin. Onneksi matka ei ollut pitkä ja noustessa sai mukavan alkulämmön. Monoja jalkaan ja kontsalla toppiin! Laskemista tuli tänään muutama mäki enemmän ja samalla muistui mieleen, miltä reisihapotus tuntuu. Alhaalta näytti, että joutuisi laskemaan semisinkissä, mutta onneksi tilanne ylhäällä oli vähän paremin ja huonoin näkyvyys oli vähän puurajan yläpuolella. Viimeisillä laskuilla uskalsi jo vähän päästääkin ja tuntui hyvältä saada vähän vauhtia laskemiseen ja pidempää vetoa ylhäältä asti. Maailman cup oli tänään aika anteeksi antavassa kunnossa ja pehmeä pinta puuroutuikin vähän päivän mittaan, mutta ei kuitenkaan häiritsevässä määrin.
Tästä on hyvä jatkaa ja luotetaan siihen, että on hyvä kausi tulossa!
Keskiviikkona piti tietysti lähteä sosialisoitumaan ja suunnattiin Kaappiin Aleksin ja Heidin kanssa. Hyvät meininki ei selkeästikään kaipaa täyttä baaria. Oikeastaan jossakin kohtaa tuntui ihmisiä olevan jopa liikaa, vaikka ihmisiä riitti vain kahteen pöytään.
Torstaina oli vuorossa kamojen levittelyä ympäri tunturia. Se projekti on tosin vielä vähän vaiheessa, mutta ehkä ne sukset löytävät paikkansa ensi viikon aikana. Vähemmän tarpeelliset perävarastoon odottamaan kelejä ja tarpeellisemmat perävarastosta riviin. Käytiin kaupassakin ja niiden ostosten perässä juostiin vielä tänäänkin. Perjantaina oli vuorossa hiihtopäivä ja tellut pääsivät pitkästä aikaa ulkoilemaan. Keli oli suhteellisen hyvä, vaikka tuulta olikin sen verran, ettei gondoli pyörinyt, mutta sai sitä vauhtia ihan tarpeeksi sportiltakin. Sopivan pehmeässä rinteessä haettiin tuntumaa vapaisiin kantapäihin ja fiilisteltiin tulevia juttuja. Mielessä näkyi jo Tapulin skinnailuretket ja iltapäiväiset Luosukurun laskemiset. Niitä saa vielä vähän aikaa odotella, vaikka joku olikin jo käynyt raiskaamassa suksia rinteen vieressä. Lunta on kuitenkin vielä sen verran vähän, että täytyy tyytyä rinteisiin. Dumppia odotellessa räpsittiin jopa pari laskukuvaa. Täytynee kuitenkin vielä treenata - niin laskemista kuin kuvaamistakin! Alla kuitenkin pari kuvaa fiilisteltäväksi.
Tänään olikin sitten vuorossa kävely tunturiin. Onneksi matka ei ollut pitkä ja noustessa sai mukavan alkulämmön. Monoja jalkaan ja kontsalla toppiin! Laskemista tuli tänään muutama mäki enemmän ja samalla muistui mieleen, miltä reisihapotus tuntuu. Alhaalta näytti, että joutuisi laskemaan semisinkissä, mutta onneksi tilanne ylhäällä oli vähän paremin ja huonoin näkyvyys oli vähän puurajan yläpuolella. Viimeisillä laskuilla uskalsi jo vähän päästääkin ja tuntui hyvältä saada vähän vauhtia laskemiseen ja pidempää vetoa ylhäältä asti. Maailman cup oli tänään aika anteeksi antavassa kunnossa ja pehmeä pinta puuroutuikin vähän päivän mittaan, mutta ei kuitenkaan häiritsevässä määrin.
Tästä on hyvä jatkaa ja luotetaan siihen, että on hyvä kausi tulossa!
maanantai 22. marraskuuta 2010
Rukan ensilumet
Rukan ensilumen reissu olisi nyt taputeltu. Reissun teemana tuntui olevan porukan hupeneminen, kun Salla lähti maanantaina ja Elise pilkkoi ranteen keskiviikkona. Kolme päivää laskettii sitten neljästään.
Kuudessa päivässä hinkattiin Kurua oikein urakalla ja laskettiin toki muutenkin. Pari päivää tuntui kuin päivä olisi mennyt hississä, koska Kurun hypyn ja pressin jälkeen kykeni hyvällä omatunnolla laskemaan suorilla hissille. Ei siis ole mikään ihme, miksi Leenakin pisti vaatetta päälle samaan tahtiin, kun Ylläksellä keskitalvella. Tuleehan siinä hississä istuessa kylmä!
Tänä vuonna päätettiin yrittää uudestaan kotimatkalla Vuokatin sisäpaippia. Vuosi sitten jouduttiin kääntymään ovella ympäri ja tänä vuonna oltiinkin paljon viisaampia ja soitettiin etukäteen. Tällä kertaa paipissa oli tilaa enemmän kuin tarpeeksi ja päästiin neljästään ottamaan tila haltuun! Loistava taukopaikka ja kunnon hiki päälle ennen matkan jatkamista! Paippi ei ollut edes jäinen ja kun rytmin sai päälle alkoi laskeminenkin jollain tapaa kulkea.
Tästä on hyvä jatkaa kautta Ylläksellä loppuviikosta...
Kuudessa päivässä hinkattiin Kurua oikein urakalla ja laskettiin toki muutenkin. Pari päivää tuntui kuin päivä olisi mennyt hississä, koska Kurun hypyn ja pressin jälkeen kykeni hyvällä omatunnolla laskemaan suorilla hissille. Ei siis ole mikään ihme, miksi Leenakin pisti vaatetta päälle samaan tahtiin, kun Ylläksellä keskitalvella. Tuleehan siinä hississä istuessa kylmä!
Tänä vuonna päätettiin yrittää uudestaan kotimatkalla Vuokatin sisäpaippia. Vuosi sitten jouduttiin kääntymään ovella ympäri ja tänä vuonna oltiinkin paljon viisaampia ja soitettiin etukäteen. Tällä kertaa paipissa oli tilaa enemmän kuin tarpeeksi ja päästiin neljästään ottamaan tila haltuun! Loistava taukopaikka ja kunnon hiki päälle ennen matkan jatkamista! Paippi ei ollut edes jäinen ja kun rytmin sai päälle alkoi laskeminenkin jollain tapaa kulkea.
Tästä on hyvä jatkaa kautta Ylläksellä loppuviikosta...
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Kolmannen päivän kirous
Aamulla mökillä valiteltiin kipeitä lihaksia ja väsynyttä kroppaa. Syyksi paljastettiin lopuksi kolmannen päivän kirous, minkä vuoksi kaikki tulisi tänään olemaan vaikeaa, laskeminen ei sujuisi ja meininki olisi väsynyttä.
Päästiin kuitenkin rinteeseen "ajoissa" jo ennen yhtätoista. Päädyttiin suhteellisen pian hinkkaamaan kurua lähinnä siksi, että sieltä löytyi pikkunokka ja pressi ja muutama reili. Pitkin päivää tehtiin juttuja ja toivottiin, että näkyväisyys vielä vähän paranisi. Semiflätti valo haittasi tekemistä hieman, mutta mulla ainakin homma rullasi ihan kivasti. Tulipa bäkki ykkönenkin ländättyä useampaan kertaan.
Jättimunkkeja syödessä tuli puhelu ja suunnattiin hakemaan autoa. Kolmannen päivän kirous ja ensimmäinen terveyskeskuskeikka tälle reissulle. Team Tuho suuntasi terveyskeskukseen ja Maijan kanssa käytiin kaupassa ja laitettiin ruokaan. Niin mikä se olikaan tyypillisin lautailijan vamma? No käden murtuma!
Team Tuhon blogi kertoo lisää!
Päästiin kuitenkin rinteeseen "ajoissa" jo ennen yhtätoista. Päädyttiin suhteellisen pian hinkkaamaan kurua lähinnä siksi, että sieltä löytyi pikkunokka ja pressi ja muutama reili. Pitkin päivää tehtiin juttuja ja toivottiin, että näkyväisyys vielä vähän paranisi. Semiflätti valo haittasi tekemistä hieman, mutta mulla ainakin homma rullasi ihan kivasti. Tulipa bäkki ykkönenkin ländättyä useampaan kertaan.
Jättimunkkeja syödessä tuli puhelu ja suunnattiin hakemaan autoa. Kolmannen päivän kirous ja ensimmäinen terveyskeskuskeikka tälle reissulle. Team Tuho suuntasi terveyskeskukseen ja Maijan kanssa käytiin kaupassa ja laitettiin ruokaan. Niin mikä se olikaan tyypillisin lautailijan vamma? No käden murtuma!
Team Tuhon blogi kertoo lisää!
maanantai 15. marraskuuta 2010
Laskulomaa!
Se on sitten vuorossa loma ja Ruka!
Eilinen aamu käynnistyi vauhdikkaasti klo 08:09. Pikaisesti kävin neuvottelemassa huoneelle pari tuntia jatkoaikaa, sitten ruokaa napaan ja 08:30 olin sovitusti ulkovaatteissa odottamassa ea-koulutuksen jatkumista.
Puolen päivän paikkeilla hommat saatiin pulkkaan ja taas ruokaa napaan. Salla ei oikein osannut päättää tulisiko täksi päiväksi Rukalle laskemaan vai menisikö suoraan kotiin. Katjan, Leenan, Elisen ja Maijan kanssa piti nähdä matkan varrella ja jatkaa kimpassa Rukalle. Sallan matkakohdevaihtoehtoja oli kolme: Kajaani ja Kuusamo (=kotiin) sekä Ruka (=maanantaina laskemaan) . Aikataulukaan ei millään tavalla ollut selvillä. Lopulta kuitenkin päädyttiin siihen, että Sallan kanssa Kuusamoon ja Salla siellä bussiin. Vuokatista lähtö kuitenkin viivästyi hieman muun muassa Sallan suihkuttelujen takia ja Kuusamon linja-autoasemalla kirjaimellisesti katseltiin bussin perävaloja. Siitä sitten Rukalle ja tänään laskujen jälkeen kotiin.
Uni maittoi melko hyvin viime aikojen vähäisten yöunien takia. Tänään suunnattiin aamusta rinteeseen ja olihan se taas aivan mahtavaa! Rinne oli loistavassa kunnossa ja homma kulki. Uutta lautaa en ole vielä saanut, mutta vanhallakin oli kiva laskea. Lasku löytyi tosi helposti ja tekeminen tuntui lähinnä siltä, että kesä olisi ollut puolet lyhyempi! Iltapäivällä hypittiin jo ykkösiä pikkunokasta. Elämän suuriin kysymyksiin ei kuitenkaan vieläkään tunnu löytyvän vastausta. Minkä helvetin takia ihmisen pitää ländätä puhtaasti perseelleen kun jaloilleen ländäämisestä saa niin paljon paremman fiiliksen? Seuraa johtajaa aiheutti tällä(kin) kertaa katkaisemattoman koston kierteen, mutta onneksi jokainen pääsi purkamaan fiiliksensä jo tänään, niin huomenna voi hyvillä mielin aloittaa uuden kierroksen.
Iltaohjelma on taas sitä perinteistä. Laskuleffoja ja paskaa läppää. Vihjailujen sävylläkin on suurta merkitystä. Jos mainitsee lasinsa olevan ilmaa täynnä, se saattaa täyttyä, mutta jos menee valittamaan lasin tyhjyyttä, voi olla varma ettei sinne täytettä tule! Mainittavilta vammoilta on kaiketi toistaiseksi vältytty, mutta seuran tuntien niitä kyllä tulee.
Eilinen aamu käynnistyi vauhdikkaasti klo 08:09. Pikaisesti kävin neuvottelemassa huoneelle pari tuntia jatkoaikaa, sitten ruokaa napaan ja 08:30 olin sovitusti ulkovaatteissa odottamassa ea-koulutuksen jatkumista.
Puolen päivän paikkeilla hommat saatiin pulkkaan ja taas ruokaa napaan. Salla ei oikein osannut päättää tulisiko täksi päiväksi Rukalle laskemaan vai menisikö suoraan kotiin. Katjan, Leenan, Elisen ja Maijan kanssa piti nähdä matkan varrella ja jatkaa kimpassa Rukalle. Sallan matkakohdevaihtoehtoja oli kolme: Kajaani ja Kuusamo (=kotiin) sekä Ruka (=maanantaina laskemaan) . Aikataulukaan ei millään tavalla ollut selvillä. Lopulta kuitenkin päädyttiin siihen, että Sallan kanssa Kuusamoon ja Salla siellä bussiin. Vuokatista lähtö kuitenkin viivästyi hieman muun muassa Sallan suihkuttelujen takia ja Kuusamon linja-autoasemalla kirjaimellisesti katseltiin bussin perävaloja. Siitä sitten Rukalle ja tänään laskujen jälkeen kotiin.
Uni maittoi melko hyvin viime aikojen vähäisten yöunien takia. Tänään suunnattiin aamusta rinteeseen ja olihan se taas aivan mahtavaa! Rinne oli loistavassa kunnossa ja homma kulki. Uutta lautaa en ole vielä saanut, mutta vanhallakin oli kiva laskea. Lasku löytyi tosi helposti ja tekeminen tuntui lähinnä siltä, että kesä olisi ollut puolet lyhyempi! Iltapäivällä hypittiin jo ykkösiä pikkunokasta. Elämän suuriin kysymyksiin ei kuitenkaan vieläkään tunnu löytyvän vastausta. Minkä helvetin takia ihmisen pitää ländätä puhtaasti perseelleen kun jaloilleen ländäämisestä saa niin paljon paremman fiiliksen? Seuraa johtajaa aiheutti tällä(kin) kertaa katkaisemattoman koston kierteen, mutta onneksi jokainen pääsi purkamaan fiiliksensä jo tänään, niin huomenna voi hyvillä mielin aloittaa uuden kierroksen.
Iltaohjelma on taas sitä perinteistä. Laskuleffoja ja paskaa läppää. Vihjailujen sävylläkin on suurta merkitystä. Jos mainitsee lasinsa olevan ilmaa täynnä, se saattaa täyttyä, mutta jos menee valittamaan lasin tyhjyyttä, voi olla varma ettei sinne täytettä tule! Mainittavilta vammoilta on kaiketi toistaiseksi vältytty, mutta seuran tuntien niitä kyllä tulee.
lauantai 13. marraskuuta 2010
2,5vk
Jukka muisti, miten 2,5 viikkoa sitten oltiin täällä viimeksi. Silloin meni kovaa, oli vahvistusta muualta ja tehtiin kaikkea siistiä. Niin tehdään nytkin! Ohjausharjoituksia ja yrittäjyyttä - pääasiassa! No ei ehkä niin siistiä, kun viime lähijaksolla, mutta loistavaa settiä kuitenkin. Kukaan ei ole vielä nukahtanu ja louhiminenkin on melko pienimuotoista. Vai onko? Liukkosen poissaolo taitaa kuitenkin näkyä!
Ohjelmassa on ollut sauvakävelyä, lihaskuntoa, kuperkeikkoja, käsillä seisontaa, yrittäjyyttä, pesäpalloa, hankifudista... Miten täällä jaksaa olla? Huomenna jatkuu ea-koulutus ja sitä odotetaan innolla. Jukka oli taas tänään mukana vahvasti, vaikka sen opetus ei olekaan vielä tällä jaksolla alkanut! Sen muistikin taitaa pettää, kun edellisestä kerrasta on jo nelisen viikkoa!
Miten tästä eteenpäin? Sunnuntaina Rukalle!
Ohjelmassa on ollut sauvakävelyä, lihaskuntoa, kuperkeikkoja, käsillä seisontaa, yrittäjyyttä, pesäpalloa, hankifudista... Miten täällä jaksaa olla? Huomenna jatkuu ea-koulutus ja sitä odotetaan innolla. Jukka oli taas tänään mukana vahvasti, vaikka sen opetus ei olekaan vielä tällä jaksolla alkanut! Sen muistikin taitaa pettää, kun edellisestä kerrasta on jo nelisen viikkoa!
Miten tästä eteenpäin? Sunnuntaina Rukalle!
maanantai 8. marraskuuta 2010
HUH!
Sitä odotettiin pitkään kuten joka vuosi! Tänäkin vuonna odotus palkittiin! Tuntuiko eilen illalla tai edes tänä aamuna siltä, että joka vuotinen marraskuun alun viikonloppua oli odotettu niin pitkään, kun sitä nyt odotettiin? No ei oikeastaan. Tuntui lähinnä siltä, että oli helpotus saapua kotiin jo lauantai-iltana. Hommaa kun olisi voinut pitkittää vielä sunnuntaille. En halua edes ajatella nykyistä olotilaani, jos siihen olisi lähdetty mukaan!
Expot olivat ja menivät! Perjantaina aamusta messuille ja tuli vilkaistua pikaisesti merkittävimmät paikat eli ei oikeastaan mitään. Aleksikin muisti mainita, ettei ehdi oven taakse raapimaan ennen ovien avaamista. Ilmoitus tosin tuli jo kaksi minuuttia ovien avaamisen jälkeen. Positiivista tässä oli se, että itsekin olin vielä junassa... Jostain syystä en maalaisena ymmärrä, että Helsingissä liikkumista oikeasti nopeuttaa se, että lampsii vähän nopeammin metrolle tai junalle, eikä aina etene rauhallisesti vain siksi, että seuraava tulee kuitenkin hetken kuluttua.
Kun Aleksi lopulta saapui paikalle, olin ehtinyt nähdä jo aika liudan tuttuja ja vaihtaa kuulumisia ties kenen kanssa. Asemapaikkakin oli löytynyt, vaikka se olikin siirtynyt tutusta ja turvallisesta paikasta peränurkkaan. Syykin lienee vakiintuneille kävijöille selvä... Päädyttiin hypistelemään Crossin tekstiilejä ja läheltä piti, ettei pitänyt ostaa täyttä asustetta, mutta onneksi Aleksi ystävällisesti riisti sen käsistäni ja latoi seteleitä pöytään. Vai olisiko kyseessä ollut nykyaikaisempi maksuväline? Tiedä siitä, kun saatoin olla hieman muissa maailmoissa.
Perjantaina illan ohjelmassa oli Astoria-sali ja Deeper. Hyvä pätkä! Täytynee katsoa toistekin. Aamulla herättiin freesinä hotellilta ja suunnattiin Ikkelän ja Aleksin kanssa kimppataksilla messukeskukseen ja kokoustamaan. Asiat selväksi, nuijaa pöytään ja kun kaikki oli kristallin kirkasta ja nuorempi kaarti edusti edukseen kuten aina. Mitähän se kokeneempi porukka tekisikään ilman meitä ja meidän reppuja? Täytynee ensi vuonna ottaa selvää ja jättää reppu kotiin... Messuilla lisää tuttuja ja Sannan ja Teemun ohjeistamana ajoissa illalla junalle. Suunniteltu juna tosin missattiin ja meinasin jo kävellä takaisin messukeskukseen jatkamaan, mutta jossakin taustalla järjen ääni huusi sen verran kovaa ja korkealta, että ei auttanut kuin uskoa...
Tänään Kouvola, huomenna Vuokatti, ensi viikolla Ruka, kuun lopussa Ylläs! Expot takana - elämä edessä!
Expot olivat ja menivät! Perjantaina aamusta messuille ja tuli vilkaistua pikaisesti merkittävimmät paikat eli ei oikeastaan mitään. Aleksikin muisti mainita, ettei ehdi oven taakse raapimaan ennen ovien avaamista. Ilmoitus tosin tuli jo kaksi minuuttia ovien avaamisen jälkeen. Positiivista tässä oli se, että itsekin olin vielä junassa... Jostain syystä en maalaisena ymmärrä, että Helsingissä liikkumista oikeasti nopeuttaa se, että lampsii vähän nopeammin metrolle tai junalle, eikä aina etene rauhallisesti vain siksi, että seuraava tulee kuitenkin hetken kuluttua.
Kun Aleksi lopulta saapui paikalle, olin ehtinyt nähdä jo aika liudan tuttuja ja vaihtaa kuulumisia ties kenen kanssa. Asemapaikkakin oli löytynyt, vaikka se olikin siirtynyt tutusta ja turvallisesta paikasta peränurkkaan. Syykin lienee vakiintuneille kävijöille selvä... Päädyttiin hypistelemään Crossin tekstiilejä ja läheltä piti, ettei pitänyt ostaa täyttä asustetta, mutta onneksi Aleksi ystävällisesti riisti sen käsistäni ja latoi seteleitä pöytään. Vai olisiko kyseessä ollut nykyaikaisempi maksuväline? Tiedä siitä, kun saatoin olla hieman muissa maailmoissa.
Perjantaina illan ohjelmassa oli Astoria-sali ja Deeper. Hyvä pätkä! Täytynee katsoa toistekin. Aamulla herättiin freesinä hotellilta ja suunnattiin Ikkelän ja Aleksin kanssa kimppataksilla messukeskukseen ja kokoustamaan. Asiat selväksi, nuijaa pöytään ja kun kaikki oli kristallin kirkasta ja nuorempi kaarti edusti edukseen kuten aina. Mitähän se kokeneempi porukka tekisikään ilman meitä ja meidän reppuja? Täytynee ensi vuonna ottaa selvää ja jättää reppu kotiin... Messuilla lisää tuttuja ja Sannan ja Teemun ohjeistamana ajoissa illalla junalle. Suunniteltu juna tosin missattiin ja meinasin jo kävellä takaisin messukeskukseen jatkamaan, mutta jossakin taustalla järjen ääni huusi sen verran kovaa ja korkealta, että ei auttanut kuin uskoa...
Tänään Kouvola, huomenna Vuokatti, ensi viikolla Ruka, kuun lopussa Ylläs! Expot takana - elämä edessä!
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Piilo
Edellisestä suun napsumisesta on aikaa. Mummi antoi viime maanantain muutaman tölkin koffia, kun kävin vaihtamassa renkaat. Niitä nautsikelin tänään ja kuvittelin jääkaapissa olevan vielä yksi tölkki ja menin innoissani sitä hakemaan pari jo maisteltuani. No eipä sitä tietenkään löytynyt ja alkuun vähän vitutti. Sitten muistin, että minulla on jossain täällä pullo Jamesonia. Se vain mystisesti hukkui muuton yhteydessä. Tiedä sitten hukkuiko tarkoituksella vai menikö se äidiltä totutusti porukoiden viinakaappiin, mutta sieltä se löytyi. Eli äidillekin tiedoksi, kun seuraavan kerran sinne kaapille menet, mun jameson on sieltä jo poistunut.
lauantai 30. lokakuuta 2010
Kunnossa kauteen
Otsikon mukainen projekti piti käynnistää jo toukokuussa, mutta kun työkuviotkaan eivät menneet aivan suunnitellun kaavan mukaan, niin piti jostain tinkiä. Oma visioni kesän töistä kun oli vielä maaliskuussa sellainen leppoista 30h/viikko että olisi ehtinyt tekemään vähän muutakin, mutta jotenkin se vaihtui lähemmäs viisikymmentuntiseen työviikkoon! Ei sitten hirveästi treenattu!
Projekti käynnistyi lopulta syyskuun puolen välin tienoilla. Siinä kohtaa oli paikat pääseet jo sen verran rapistumaan, että rappuja kävellessä kotiin neljänteen kerrokseen reidet huusivat leipää ja hapot jylläsivät! Ei niin kauhean hehkeä tilanne tavallisesti cooperissa kolmisen tonnia juoksevalle. Kerrankin ymmärsin aloittaa rauhallisesti ja heitin parin viikon aikana pari kolme lenkkiä viikossa niin, että puolet fillarilla ja puolet hölkäten purulla. Ensimmäiset lenkit oli aika helvetillisiä, mutta siitä se pikkuhiljaa lähti ja nyt on päästy vetämään parhaimmillaan jo kuusi treeniä viikossa. Suorituksen pituus on kasvanut ja tuntuu, että paikat palautuvat jo normaaliin tapaan.
Aiempaan tekemiseen verrattuna venyttelyn määrä on moninkertaistunut! Ennen venyttelin sulaan aikaan ehkä kaksi tai kolme kertaa viikossa vartin verran. Nyt se on ollut jokapäiväistä ja vienyt aikaa sen tunnin verran elämästä. Eihän sitä tuntia varmaan löytyisi, jos olisi jotain muutakin elämää, mutta kun ei ole niin voi sitten koitaa tehdä tulevaisuutta vähän helpommaksi. Hierojalla poiketessa tuli jo varovaisen positiivista palautetta. Oikeaan suuntaan ollaan kuulemma menossa, mutta liikaa ei meikäläistä kuulemma saa kehua! Ja fakta kuitenkin on, että paljon olisi vielä tehtävää, että tästä kropasta toimivan kokonaisuuden saisi...
Projekti käynnistyi lopulta syyskuun puolen välin tienoilla. Siinä kohtaa oli paikat pääseet jo sen verran rapistumaan, että rappuja kävellessä kotiin neljänteen kerrokseen reidet huusivat leipää ja hapot jylläsivät! Ei niin kauhean hehkeä tilanne tavallisesti cooperissa kolmisen tonnia juoksevalle. Kerrankin ymmärsin aloittaa rauhallisesti ja heitin parin viikon aikana pari kolme lenkkiä viikossa niin, että puolet fillarilla ja puolet hölkäten purulla. Ensimmäiset lenkit oli aika helvetillisiä, mutta siitä se pikkuhiljaa lähti ja nyt on päästy vetämään parhaimmillaan jo kuusi treeniä viikossa. Suorituksen pituus on kasvanut ja tuntuu, että paikat palautuvat jo normaaliin tapaan.
Aiempaan tekemiseen verrattuna venyttelyn määrä on moninkertaistunut! Ennen venyttelin sulaan aikaan ehkä kaksi tai kolme kertaa viikossa vartin verran. Nyt se on ollut jokapäiväistä ja vienyt aikaa sen tunnin verran elämästä. Eihän sitä tuntia varmaan löytyisi, jos olisi jotain muutakin elämää, mutta kun ei ole niin voi sitten koitaa tehdä tulevaisuutta vähän helpommaksi. Hierojalla poiketessa tuli jo varovaisen positiivista palautetta. Oikeaan suuntaan ollaan kuulemma menossa, mutta liikaa ei meikäläistä kuulemma saa kehua! Ja fakta kuitenkin on, että paljon olisi vielä tehtävää, että tästä kropasta toimivan kokonaisuuden saisi...
lauantai 23. lokakuuta 2010
Helvetti!
Aloitetaan lähijakson purkittamisella... Lauantain ja sunnuntain pääteemana oli ensiapukoulutus Jugin pitämänä. Loistavaa settiä taas kerran!!! Mitattiin muun muassa kehon koostumuksia sunnuntain päätteeksi. Tosin luotettavuus oli vähän niin ja näin, kun oli syöty ja juotu hyvin ennen luentoa. Lauantaina oli myös viimeiset didaktiikan ohjausharjoitukset ja ne nyt meni vähän miten meni. Pääosin hyvin, mutta ryhmällä vähän väsymys painoi. Mikon ja Ossin hippatuokio kruunasi aamupäivän ja kiipeilyseinälläkin varmistajaa myöten porukka keskittyi meihin ja salamavalot välkkyivät. Että tervetuloa hiihtotunneille talvella!
Sunnuntaina käytiin Sallan kanssa myös sisäpaipissa korkkaamassa kausi. Eihän siitä laskusta mitään tullut, mutta vähän sai fiilistä ja parilla viimeisellä runilla sai jo vähän rytmistä kiinni. Vähän oli amatööriolo, kun laski lumilautalukiolaisten seassa, mutta oli siellä onneksi pari turistiakin.
Sitten itse asiaan... Expot on jo parin viikon päästä ja siihen päättyy toivottavasti tämä syksy! Loppukesä meni täysin ohi ja paljon juttuja mitä halusin kesällä tehdä, jäi tekemättä! Fillarikin on muuten edelleen korjaamatta... Syksy on ollut suoraan sanottuna aivan helvetillinen! Aamulla töihin ja iltapäivällä pois. Mitä sitten sen jälkeen? Kai niitä kouluhommia olisi voinut tehdä, mutta kun ei. En ole kyllä tehnyt mitään muutakaan! Olen haahuillut paikasta toiseen ja koittanut taistella työpäivät jollain tavalla kunnialla läpi. Päivästä toiseen taistelua kohti seuraavaa päivää! Välitähtäin eli expot odottavat jo parin viikon kuluttua ja sitten toivottavasti helpottaa. Päätähtäin tulee väistämättä vastaan sitten marras-joulukuun vaihteessa, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Nyt pitäisi ottaa niskasta kiinni ja taistella vielä pari viikkoa hommia tiukasti näppäimistön äärellä ja koittaa pitää ajatus siinä syntyvässä tekstissä!
Sunnuntaina käytiin Sallan kanssa myös sisäpaipissa korkkaamassa kausi. Eihän siitä laskusta mitään tullut, mutta vähän sai fiilistä ja parilla viimeisellä runilla sai jo vähän rytmistä kiinni. Vähän oli amatööriolo, kun laski lumilautalukiolaisten seassa, mutta oli siellä onneksi pari turistiakin.
Sitten itse asiaan... Expot on jo parin viikon päästä ja siihen päättyy toivottavasti tämä syksy! Loppukesä meni täysin ohi ja paljon juttuja mitä halusin kesällä tehdä, jäi tekemättä! Fillarikin on muuten edelleen korjaamatta... Syksy on ollut suoraan sanottuna aivan helvetillinen! Aamulla töihin ja iltapäivällä pois. Mitä sitten sen jälkeen? Kai niitä kouluhommia olisi voinut tehdä, mutta kun ei. En ole kyllä tehnyt mitään muutakaan! Olen haahuillut paikasta toiseen ja koittanut taistella työpäivät jollain tavalla kunnialla läpi. Päivästä toiseen taistelua kohti seuraavaa päivää! Välitähtäin eli expot odottavat jo parin viikon kuluttua ja sitten toivottavasti helpottaa. Päätähtäin tulee väistämättä vastaan sitten marras-joulukuun vaihteessa, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Nyt pitäisi ottaa niskasta kiinni ja taistella vielä pari viikkoa hommia tiukasti näppäimistön äärellä ja koittaa pitää ajatus siinä syntyvässä tekstissä!
perjantai 15. lokakuuta 2010
Laventelin tuoksuja...
Lähijakso on päällä taas! Perjantaista tiistaihin pyörin Kuopiossa ensin Sannan nurkissa ja sitten Miikalla. Oli rentoa, kun ei tarvinnut tehdä mitään eikä miettiä mitään. Tiistaina suunnattiin illalla Jukan ja Minnan kanssa kohti Vuokattia. Vastaanotto oli tuttu ja turvallinen ja viimeiset majoitukset järjesteltiin Kuopion motarilla puhelimitse. Peruskauraa siis...
Muutaman päivän aikana on ehditty taas tehdä vaikka mitä. KTO1-moduli tuli suoritettua kahdessa päivässä ja nyt pitäisi miettiä, jaksaisiko siihen kiipeilyyn panostaa niin paljon, että hankkisi vähän kilkkeitä ja opettelisi hommat oikeasti. Oli mukava säätää narujen ja valjaiden kanssa ja tehdä varmistuksia ja muuta. Jos oikein innostuisi niin KTO2 ja koe toisivat taas yhden työllistymismahdollisuuden. Ja onhan se aina mukava, kun on lippulappusia, millä päteä...
Keskiviikkona ja torstaina karistettiin vähäisiä miehisyyden rippeitä kaikista opiskelijoista. Ossikin sanoi, ettei tästä ole enää nousua. Spinning, chiball, fitball, gymstick... Spinning kyllä toi hien pintaan ja jumin reisiin ja pakaroihin, mutta ennemmin lähden polkemaan pyörää pihalle. Chiball kehitti kyllä loistavasti vatsalihaksia, kun pokassa todellakin oli pitelemistä. Liikkeet olivat kyllä ihan hyviä, mutta vähän menee överiksi, jos tunnin aluksi kerrotaan, miten sininen pallo tuoksuu laventelille ja se soveltuu ärtyneelle ja ongelmaiselle ihmiselle. Oranssi tuoksui sitruksille ja niin edelleen. Minulla kaikista tuli mieleen vahvat pesuaineet! Perustuu kuulemma itämaisiin tieteisiin.... Mikään niistä ei ollut oikein mun juttu.
Huomenna jatketaan ohjausharjoituksilla ja aloitetaan EA-koulutus. Jugin opissa EA tulee varmasti olemaan täysin erilaista, kuin muualla on tottunut! Sunnuntaina olisi tarkoitus suunnata sisäpaippiin ja suunnata takaisin Kouvolaan. Toivotaan, että lumisateet pysyvät kohtuullisina ja ajokeli pysyisi vähemmän talvisena vielä muutaman päivän.
Muutaman päivän aikana on ehditty taas tehdä vaikka mitä. KTO1-moduli tuli suoritettua kahdessa päivässä ja nyt pitäisi miettiä, jaksaisiko siihen kiipeilyyn panostaa niin paljon, että hankkisi vähän kilkkeitä ja opettelisi hommat oikeasti. Oli mukava säätää narujen ja valjaiden kanssa ja tehdä varmistuksia ja muuta. Jos oikein innostuisi niin KTO2 ja koe toisivat taas yhden työllistymismahdollisuuden. Ja onhan se aina mukava, kun on lippulappusia, millä päteä...
Keskiviikkona ja torstaina karistettiin vähäisiä miehisyyden rippeitä kaikista opiskelijoista. Ossikin sanoi, ettei tästä ole enää nousua. Spinning, chiball, fitball, gymstick... Spinning kyllä toi hien pintaan ja jumin reisiin ja pakaroihin, mutta ennemmin lähden polkemaan pyörää pihalle. Chiball kehitti kyllä loistavasti vatsalihaksia, kun pokassa todellakin oli pitelemistä. Liikkeet olivat kyllä ihan hyviä, mutta vähän menee överiksi, jos tunnin aluksi kerrotaan, miten sininen pallo tuoksuu laventelille ja se soveltuu ärtyneelle ja ongelmaiselle ihmiselle. Oranssi tuoksui sitruksille ja niin edelleen. Minulla kaikista tuli mieleen vahvat pesuaineet! Perustuu kuulemma itämaisiin tieteisiin.... Mikään niistä ei ollut oikein mun juttu.
Huomenna jatketaan ohjausharjoituksilla ja aloitetaan EA-koulutus. Jugin opissa EA tulee varmasti olemaan täysin erilaista, kuin muualla on tottunut! Sunnuntaina olisi tarkoitus suunnata sisäpaippiin ja suunnata takaisin Kouvolaan. Toivotaan, että lumisateet pysyvät kohtuullisina ja ajokeli pysyisi vähemmän talvisena vielä muutaman päivän.
tiistai 7. syyskuuta 2010
Kaudeksi 10/11?
Yksi iso juttu lienee se, että täytyy totutella elämään ilman Aurinkoa. Keskellä päivää jos on aikaa ja sää kirkas, sen voi nähdä tunturin huipulta, mutta normaalista työpisteestä voi muistaakseni moisen ylellisyyden sulkea pois!
Ensi talvena ei kuulemma juoda kaljaa - edes Kaapissa! Sen sijaan pitää käydä hiihtämässä murtsia monta kertaa viikossa ja vain tärkeinä juhlapäivinä saa nauttia tuopin tai pari hyvin ansaittua olutta. Paljon muutakin tuleva talvi tuonee tullessaan.
Atomic Renu muutti hiihtokoulun tai ainakin tulee muuttamaan! Kierrätyssukset ja lumilaudat tekevät tuloaan. Allekirjoittaneelle Atomicin esite kävi kalliiksi, kun sitä selatessa bongasin Atomic Alibi Renun ja pakkohan sellainen oli hankkia itsellenikin! En kyllä ole koskaan tykännyt Alibista enkä ole koskaan testannut pop rockeria. Kaikesta huolimatta sellainen piti hankkia! En ole köyhä enkä kipeä, vaikka eurot joskus loppuvatkin! Maailmassa on muitakin valuuttoja... Tuleva talvi näyttää, onko suunta oikea Renun suhteen.
Kuvamateriaalia oli suunnitteilla myös. Pohdittiin mitä saataisiin aikaiseksi ja koska tuotantotiimi ei osaa laskea, täytyy panostaa muihin osa-alueisiin ja siksi tarkoitus onkin kuvata elämää tunturissa. Tuotto tulee olemaan vähintäänkin miljoonia!
Unohtuiko jotain? Varmasti unohtui! Toteutuvatko kaikki edelliset? Tuskin! Jos edes yksi aiemmin mainituista toteutuu suunnitellussa muodossaan, olen positiivisesti yllättynyt!
Ensi talvena ei kuulemma juoda kaljaa - edes Kaapissa! Sen sijaan pitää käydä hiihtämässä murtsia monta kertaa viikossa ja vain tärkeinä juhlapäivinä saa nauttia tuopin tai pari hyvin ansaittua olutta. Paljon muutakin tuleva talvi tuonee tullessaan.
Atomic Renu muutti hiihtokoulun tai ainakin tulee muuttamaan! Kierrätyssukset ja lumilaudat tekevät tuloaan. Allekirjoittaneelle Atomicin esite kävi kalliiksi, kun sitä selatessa bongasin Atomic Alibi Renun ja pakkohan sellainen oli hankkia itsellenikin! En kyllä ole koskaan tykännyt Alibista enkä ole koskaan testannut pop rockeria. Kaikesta huolimatta sellainen piti hankkia! En ole köyhä enkä kipeä, vaikka eurot joskus loppuvatkin! Maailmassa on muitakin valuuttoja... Tuleva talvi näyttää, onko suunta oikea Renun suhteen.
Kuvamateriaalia oli suunnitteilla myös. Pohdittiin mitä saataisiin aikaiseksi ja koska tuotantotiimi ei osaa laskea, täytyy panostaa muihin osa-alueisiin ja siksi tarkoitus onkin kuvata elämää tunturissa. Tuotto tulee olemaan vähintäänkin miljoonia!
Unohtuiko jotain? Varmasti unohtui! Toteutuvatko kaikki edelliset? Tuskin! Jos edes yksi aiemmin mainituista toteutuu suunnitellussa muodossaan, olen positiivisesti yllättynyt!
maanantai 6. syyskuuta 2010
Koulun penkillä ei elämä hymyile! Eiku hymyilee...
ja siksi on sääli, että siellä ollaan niin vähän. SkiLAT tarjosi taas kerran loistavia hetkiä, vaikka pari luopiota jättikin saapumatta paikalle. Kotona ei sitten olekaan niin hehkeää, mutta niinhän se aina?
Rankka lähijakso on taas kerran takana päin. Oli tarkoitus kirjoitella juttuja kesken lähijaksonkin, mutta sen verran kiirettä piti, etten ehtinyt. Tiistaina saapuessamme Minnan kanssa Vuokattiin Jukka kertoi, miten oli kauhea säätö huoneiden kanssa ja kuinka ollakkaan päädyttiin Jukan järjestelyjen jälkeen samaan huoneeseen. Kimi oli sentään Härkösen sijasta, joten joku roti säilyi läpi lähijakson...
Keskiviikkona oli ohjelmassa didaktiikkaa, opintojen ohjausta, venyttelyä ja ultimatea. Ville piti ultimaten eikä selkeästikään arvostanut oppilaitaan, oli valmistautunut huonosti ja aliarvioi oppilaansa! Tai ehkä SkiLAT oli vielä ensimmäisenä päivänä turhan freesinä didaktiikan luennolla...
Torstaina oli vuorossa lisää didaktiikkaa ja iltapäivän kestänyt maastopyöräilyretki. Keskiviikkona tutustuttiin illalla Jasun kanssa lähipolkuihin ja illan aikana mulla pyörän takajarru huononi huononemistaan. Ilmasin muutamaan otteeseen ja lopulta oli todettava, että neste ei pysy sisällä ja takajarru oli täysin poissa pelistä! Torstain lenkki tuli siis ajettua läpi pelkällä etujarrulla. Onneksi oli teknisesti äärimmäisen helppoa reittiä!
Perjantai ja lähijakson puoli väli toi tullessaan kahvakuulaa, MCC-Actionia ja seikkailu- ja elämysliikuntaa. MCC Vuokatti näytti hieman erilaiselta kuin MCC Kouvola. Merkittävin ero oli rata! Mielakan rata on vauhdikas, sisältää muutaman tiukan jarrutuksen ja on varsin väljä ajaa. Vuokatissa tuntui, ettei auto kulje mihinkään, rengasvallit ahdistivat joka suunnasta ja rata tuntui olevan juuri ja juuri 1,5 autoa leveä! Toisaalta varmasti helpompi ylläpidon kannalta, kun rata on hidasvauhtisempi ja tiukasti merkattu. Elämysliikunnassa tutustuttiin jousiammuntaan, pelattiin metsägolfia, hypättiin reilun neljän metrin korkeudessa trapetsille, pyörittiin pallon sisällä mäkeä alas... Oli kivaa!
Lauantaina oli taas didaktiikkaa ja Jussilta tuli kommenttia. Alkoi rankka opiskelu painamaan, mutta kahvin voimalla lusittiin viimeinenkin luento! Iltapäivän melonta piristi kummasti ja Miian kanssa osallistuttiin kuviomelontaan siinä missä muutkin. Suoraan on kauhean vaikea päästä, mutta kyllä se inkkari rupesi menemään sinne minne halusikin, kun vaihtoehtona oli Sallan ja Miran esimerkin noudattaminen. Melonnan päätti koskiosuus ja vesi oli melko matalalla tähän aikaan vuodesta. Navigointi ei mennyt aivan ohjeistuksen mukaan, vaan Miian kanssa lähestymistapa oli hieman demokraattisempi. Pysyttiin kuitenkin väylällä ja pidettiin varusteet kuivana! Ehkä parempi niin ainakin allekirjoittaneen kannalta...
Sunnuntaina didaktiikkaa muutama tunti tällä kertaa Vuokattihallissa säbän muodossa. Eihän siitä mitään tullut, mutta erilaiset opetusmetodit tulivat selviksi ja koettua käytännössä niiden eroja. Seuraavalle lähijaksolle on jo tuntisuunnitelma valmiina 20min ohjaustuokiota varten. Vielä pitäisi ladata open office, että saan sen itsekin auki. Ajattelin, ettei tämä enää työllistäisi ennen seuraavaa lähijaksoa, kun duunattiin melonnan jälkeen tuntisuunnitelma valmiiksi, mutta ei... Täytyyhän se puhtaaksi kirjoitettu versio saada auki!
Tänään oli vuorossa hieronta ja koira osasi edelleen haukkua! Odotetusti paikat aivan paskana ja nyt sattuu! Tästä ei enää alemmas pääse tai jos pääsee, niin normaali vyörylapio ei ihan enää riitä! Suunta ylös än, yy, tee, NYT! Tässä kunnossa kausi tulee päättymään hyvin lyhyeen, joten lienee aika tehdä jotain asialle... Heti huomenissa tai viimeistään keskiviikkona...
Rankka lähijakso on taas kerran takana päin. Oli tarkoitus kirjoitella juttuja kesken lähijaksonkin, mutta sen verran kiirettä piti, etten ehtinyt. Tiistaina saapuessamme Minnan kanssa Vuokattiin Jukka kertoi, miten oli kauhea säätö huoneiden kanssa ja kuinka ollakkaan päädyttiin Jukan järjestelyjen jälkeen samaan huoneeseen. Kimi oli sentään Härkösen sijasta, joten joku roti säilyi läpi lähijakson...
Keskiviikkona oli ohjelmassa didaktiikkaa, opintojen ohjausta, venyttelyä ja ultimatea. Ville piti ultimaten eikä selkeästikään arvostanut oppilaitaan, oli valmistautunut huonosti ja aliarvioi oppilaansa! Tai ehkä SkiLAT oli vielä ensimmäisenä päivänä turhan freesinä didaktiikan luennolla...
Torstaina oli vuorossa lisää didaktiikkaa ja iltapäivän kestänyt maastopyöräilyretki. Keskiviikkona tutustuttiin illalla Jasun kanssa lähipolkuihin ja illan aikana mulla pyörän takajarru huononi huononemistaan. Ilmasin muutamaan otteeseen ja lopulta oli todettava, että neste ei pysy sisällä ja takajarru oli täysin poissa pelistä! Torstain lenkki tuli siis ajettua läpi pelkällä etujarrulla. Onneksi oli teknisesti äärimmäisen helppoa reittiä!
Perjantai ja lähijakson puoli väli toi tullessaan kahvakuulaa, MCC-Actionia ja seikkailu- ja elämysliikuntaa. MCC Vuokatti näytti hieman erilaiselta kuin MCC Kouvola. Merkittävin ero oli rata! Mielakan rata on vauhdikas, sisältää muutaman tiukan jarrutuksen ja on varsin väljä ajaa. Vuokatissa tuntui, ettei auto kulje mihinkään, rengasvallit ahdistivat joka suunnasta ja rata tuntui olevan juuri ja juuri 1,5 autoa leveä! Toisaalta varmasti helpompi ylläpidon kannalta, kun rata on hidasvauhtisempi ja tiukasti merkattu. Elämysliikunnassa tutustuttiin jousiammuntaan, pelattiin metsägolfia, hypättiin reilun neljän metrin korkeudessa trapetsille, pyörittiin pallon sisällä mäkeä alas... Oli kivaa!
Lauantaina oli taas didaktiikkaa ja Jussilta tuli kommenttia. Alkoi rankka opiskelu painamaan, mutta kahvin voimalla lusittiin viimeinenkin luento! Iltapäivän melonta piristi kummasti ja Miian kanssa osallistuttiin kuviomelontaan siinä missä muutkin. Suoraan on kauhean vaikea päästä, mutta kyllä se inkkari rupesi menemään sinne minne halusikin, kun vaihtoehtona oli Sallan ja Miran esimerkin noudattaminen. Melonnan päätti koskiosuus ja vesi oli melko matalalla tähän aikaan vuodesta. Navigointi ei mennyt aivan ohjeistuksen mukaan, vaan Miian kanssa lähestymistapa oli hieman demokraattisempi. Pysyttiin kuitenkin väylällä ja pidettiin varusteet kuivana! Ehkä parempi niin ainakin allekirjoittaneen kannalta...
Sunnuntaina didaktiikkaa muutama tunti tällä kertaa Vuokattihallissa säbän muodossa. Eihän siitä mitään tullut, mutta erilaiset opetusmetodit tulivat selviksi ja koettua käytännössä niiden eroja. Seuraavalle lähijaksolle on jo tuntisuunnitelma valmiina 20min ohjaustuokiota varten. Vielä pitäisi ladata open office, että saan sen itsekin auki. Ajattelin, ettei tämä enää työllistäisi ennen seuraavaa lähijaksoa, kun duunattiin melonnan jälkeen tuntisuunnitelma valmiiksi, mutta ei... Täytyyhän se puhtaaksi kirjoitettu versio saada auki!
Tänään oli vuorossa hieronta ja koira osasi edelleen haukkua! Odotetusti paikat aivan paskana ja nyt sattuu! Tästä ei enää alemmas pääse tai jos pääsee, niin normaali vyörylapio ei ihan enää riitä! Suunta ylös än, yy, tee, NYT! Tässä kunnossa kausi tulee päättymään hyvin lyhyeen, joten lienee aika tehdä jotain asialle... Heti huomenissa tai viimeistään keskiviikkona...
torstai 2. syyskuuta 2010
Nahkojen huudeilla
Omppu toi tullessaan kasan varusteita. Hyvin mätettynä autoon mahtui yksi fillari + vararenkaat ja työkalut, ulko- ja sisäliikuntavarusteet ja lumilauta ja laskuvarusteet! Tästä on hyvä lähteä liikkeelle.
Eilinen lenkki paljasti, että takajarru ei oikein toiminut pyörässä ja muutaman ilmauskerran jälkeen totesin, ettei se nyt ihan terve ole ja selvisi, että sylkee nesteet ulos ilmausruuvin välistä. Ei hyvä tämä! Tänään oli vuorossa yli 20km maastopyöräilyä ja Jussin kanssa keskusteltiin ja todettiin, että yhdelläkin jarrulla pärjää. Oli ihan kivaa settiä, vaikka mun mittapuun mukaan ei maastopyöräilyä kauheasti ollutkaan. Latupohjia ja kärrypolkuja ajellessa tuli vähän ikävä kotimetsien kangasmetsäpolkuja. Mutta hyvää settiä oli tälläkin kertaa, vaikka ihan kaikkia mäkiä ei uskaltanut päästää pelkän etujarrun kanssa! Päivän päättänyt lasku Vuokatin huipulta heserinteiden kautta oli päivän parasta antia ja päivän ainoat tilanteetkin tuli koettua sillä laskulla! Oli kivaa...
Huomenna on vuorossa muun muassa kahvakuulaa ja mäkiautoilua Vuokatti MCC-Action Parkissa! Voitte olla varmoja, että jälkimmäisen osalta olen täysi turisti...
Eilinen lenkki paljasti, että takajarru ei oikein toiminut pyörässä ja muutaman ilmauskerran jälkeen totesin, ettei se nyt ihan terve ole ja selvisi, että sylkee nesteet ulos ilmausruuvin välistä. Ei hyvä tämä! Tänään oli vuorossa yli 20km maastopyöräilyä ja Jussin kanssa keskusteltiin ja todettiin, että yhdelläkin jarrulla pärjää. Oli ihan kivaa settiä, vaikka mun mittapuun mukaan ei maastopyöräilyä kauheasti ollutkaan. Latupohjia ja kärrypolkuja ajellessa tuli vähän ikävä kotimetsien kangasmetsäpolkuja. Mutta hyvää settiä oli tälläkin kertaa, vaikka ihan kaikkia mäkiä ei uskaltanut päästää pelkän etujarrun kanssa! Päivän päättänyt lasku Vuokatin huipulta heserinteiden kautta oli päivän parasta antia ja päivän ainoat tilanteetkin tuli koettua sillä laskulla! Oli kivaa...
Huomenna on vuorossa muun muassa kahvakuulaa ja mäkiautoilua Vuokatti MCC-Action Parkissa! Voitte olla varmoja, että jälkimmäisen osalta olen täysi turisti...
maanantai 23. elokuuta 2010
Koti on... Missä?
Vannoin keväällä, että en enää tule takaisin Kouvolaan ensi kesänä. Taidan tosin olla jo tulossa, mutta silti nyt tuntuu, että maisemanvaihdos olisi paikallaan. Kesän aikana tuli tehtyä paljon hienoja juttuja, mutta nyt valo tunnelin päässä näkyy jossain kaamoksen keskellä. Suuren kivikasan silhuetti voisi jonkun silmään näyttää luotaan työntävältä, mutta minua se vetää puoleensa samalla, kun Kouvolan kadut työntävät pois!
Kämppä jota kodiksikin kutsun on täynnä kamaa ja silti yli puolet omaisuudestani on jossain muualla. Silti se on tuntunut tyhjältä viime aikoina. Muistan miten vuosia sitten kysyin serkultani kodin määritelmää. "Koti on siellä missä lumilaudat on yöllä ja koirat päivällä." Liekö serkulla koti silloin vielä vähän etsintäasteella vai mitä, mutta minulle jäi kuva, ettei kodilla tarvitse olla mitään konkreettista osoitetta eikä sen tarvitse pysyä paikallaan. Kai koti voisi olla siellä, missä juuri sillä hetkellä on hyvä olla.
Nyt on ainakin harvinaisen selvää, että koti ei ole Kouvolassa, mutta jo muutaman kuukauden sisällä pääsee etsimään jostain muualta. Ehkä se koti joskus löytyy ja sitä odotellessa voi vältellä niitä huonoja paikkoja!
Kämppä jota kodiksikin kutsun on täynnä kamaa ja silti yli puolet omaisuudestani on jossain muualla. Silti se on tuntunut tyhjältä viime aikoina. Muistan miten vuosia sitten kysyin serkultani kodin määritelmää. "Koti on siellä missä lumilaudat on yöllä ja koirat päivällä." Liekö serkulla koti silloin vielä vähän etsintäasteella vai mitä, mutta minulle jäi kuva, ettei kodilla tarvitse olla mitään konkreettista osoitetta eikä sen tarvitse pysyä paikallaan. Kai koti voisi olla siellä, missä juuri sillä hetkellä on hyvä olla.
Nyt on ainakin harvinaisen selvää, että koti ei ole Kouvolassa, mutta jo muutaman kuukauden sisällä pääsee etsimään jostain muualta. Ehkä se koti joskus löytyy ja sitä odotellessa voi vältellä niitä huonoja paikkoja!
sunnuntai 22. elokuuta 2010
Lumia odotellessa
Mistä tietää, että kesä alkaa olla ohi, syksystä porukka ei kauheasti välitä ja talvi on tulossa? Viime päivinä on tuntunut, että missä tahansa sitä on ollut, on puhuttu lumesta ja laskemisesta.
Torstaina pohdittiin alkavaa kautta ja ensilumia. Mihin aikaa Rukalle on aiempina vuosina suunnattu, mikä aika nyt olisi hyvä ja miten kalenteriin mahtuu. Ajattelin jo aiemmin tänä vuonna, että taidan jättää Rukan väliin tänä syksynä, mutta tuntuu että sinne täytyy silti mennä. Mikään pakkohan se ei ole, mutta haluan!
Toissailtana Katin terassilla pohdittiin hiihdonopettajaelämää, hiihtokoulujen erilaisia käytäntöjä ja identiteettiä. Miten missäkin on profiloiduttu ja minkälaisia ihmisiä missäkin hiihtokoulussa on. Se meni vähän vaikeaksi, mutta aina sitä jotain pystyi heittämään näppituntumalta. Se on sitten eri asia kuinka lähellä totuutta oltiin, mutta fiilispohjalta...
Viime yönä tompan terassilla päästiin taas asiaan. Keskustelut pyörivät vähän koulussa ja kuluneessa kesässä. Siinä on paljon juttua kerrottavana, kun ei ole nähnyt kolmeen kuukauteen! Jossain vaiheessa jutut lipsahtivat taas mäenlaskuun ja tulevaan kauteen.
Ja tänään... Skeittaamassa unohtui jossain vaiheessa itse skeittaaminen ja pohdittiin ensi talven välineasioita, millä perusteella niitä kamoja pitäisi hankkia, kuinka paljon ottaa selvää spekseistä, mistä hankkia... Onko aikaa? Onko rahaa?
Kesä on taputeltu ja varma talven merkki odottaa vain reilun parin kuukauden päässä! Sitä odotellessa on hyvää aikaa tehdä vaikka töitä!
Torstaina pohdittiin alkavaa kautta ja ensilumia. Mihin aikaa Rukalle on aiempina vuosina suunnattu, mikä aika nyt olisi hyvä ja miten kalenteriin mahtuu. Ajattelin jo aiemmin tänä vuonna, että taidan jättää Rukan väliin tänä syksynä, mutta tuntuu että sinne täytyy silti mennä. Mikään pakkohan se ei ole, mutta haluan!
Toissailtana Katin terassilla pohdittiin hiihdonopettajaelämää, hiihtokoulujen erilaisia käytäntöjä ja identiteettiä. Miten missäkin on profiloiduttu ja minkälaisia ihmisiä missäkin hiihtokoulussa on. Se meni vähän vaikeaksi, mutta aina sitä jotain pystyi heittämään näppituntumalta. Se on sitten eri asia kuinka lähellä totuutta oltiin, mutta fiilispohjalta...
Viime yönä tompan terassilla päästiin taas asiaan. Keskustelut pyörivät vähän koulussa ja kuluneessa kesässä. Siinä on paljon juttua kerrottavana, kun ei ole nähnyt kolmeen kuukauteen! Jossain vaiheessa jutut lipsahtivat taas mäenlaskuun ja tulevaan kauteen.
Ja tänään... Skeittaamassa unohtui jossain vaiheessa itse skeittaaminen ja pohdittiin ensi talven välineasioita, millä perusteella niitä kamoja pitäisi hankkia, kuinka paljon ottaa selvää spekseistä, mistä hankkia... Onko aikaa? Onko rahaa?
Kesä on taputeltu ja varma talven merkki odottaa vain reilun parin kuukauden päässä! Sitä odotellessa on hyvää aikaa tehdä vaikka töitä!
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Kristallin kirkas sinkki
Nyt ollaan jo onnellisesti sunnuntain puolella - onneksi! Lähes katastrofaalinen lauantai on takana ja jälkiä siivotaan sitten maanantaina. Voi mennä tiistaillekin. Näkee sitten...
Tämä viikko oli golfkentällä tapahtumien viikko. Perjantaina pelattiin PariScramble ja lauantaina Junior Harvest. PariScramble keräsi osanottajia mukavasti, vaikka pelaajatavoitetta ei aivan saavutettukaan. Junior Harvest puolestaan kärsi osanottajapulasta ja alle kymmenen pelaajaa oli suoranainen pettymys.
Molemmat tapahtumista järjestettiin pienellä budjetilla, mutta silti valmistelut olivat monin tavoin hyvin erilaiset. Toisessa tapahtumassa allekirjoittaneella oli selkeä kuva mistä ollaan tulossa ja mihin ollaan menossa. Tieto siitä kuinka maaliin päästään pyöri kristallin kirkkaasti päässä. Helppo juttu! Toisessa tapauksessa tapahtuman lopullinen kulku oli hieman hukassa ja tehtävien jako ei oikein koskaan selkiytynyt. Taustat ja lopullinen tavoite näkyivät haaleina ääriviivoina sinkissä.
Miten sitten tästä eteenpäin? Ensiksi täytyy istua molempien tapahtumien järjestävien tahojen yhteiseen pöytään ja pohtia missä onnistuttiin ja kuinka parantaa ensi vuonna. Varsinkin heikompiin osa-alueisiin tulee kiinnittää huomiota ja kirjoittaa asiat ylös ensi vuotta ajatellen! Edellisten vuosien virheistä on huono ottaa oppia, jos ei ole mitään muistuttamassa oikealla hetkellä...
Maanantaina on sitten se hetki, kun leikitään apinaa ja tehdään taas lähempää tuttavuutta Leitnerin kanssa! Se on taas pahoittanut mielensä ja sanoi yhteistyösopimuksen irti. Sen täytyy olla nainen!
Tämä viikko oli golfkentällä tapahtumien viikko. Perjantaina pelattiin PariScramble ja lauantaina Junior Harvest. PariScramble keräsi osanottajia mukavasti, vaikka pelaajatavoitetta ei aivan saavutettukaan. Junior Harvest puolestaan kärsi osanottajapulasta ja alle kymmenen pelaajaa oli suoranainen pettymys.
Molemmat tapahtumista järjestettiin pienellä budjetilla, mutta silti valmistelut olivat monin tavoin hyvin erilaiset. Toisessa tapahtumassa allekirjoittaneella oli selkeä kuva mistä ollaan tulossa ja mihin ollaan menossa. Tieto siitä kuinka maaliin päästään pyöri kristallin kirkkaasti päässä. Helppo juttu! Toisessa tapauksessa tapahtuman lopullinen kulku oli hieman hukassa ja tehtävien jako ei oikein koskaan selkiytynyt. Taustat ja lopullinen tavoite näkyivät haaleina ääriviivoina sinkissä.
Miten sitten tästä eteenpäin? Ensiksi täytyy istua molempien tapahtumien järjestävien tahojen yhteiseen pöytään ja pohtia missä onnistuttiin ja kuinka parantaa ensi vuonna. Varsinkin heikompiin osa-alueisiin tulee kiinnittää huomiota ja kirjoittaa asiat ylös ensi vuotta ajatellen! Edellisten vuosien virheistä on huono ottaa oppia, jos ei ole mitään muistuttamassa oikealla hetkellä...
Maanantaina on sitten se hetki, kun leikitään apinaa ja tehdään taas lähempää tuttavuutta Leitnerin kanssa! Se on taas pahoittanut mielensä ja sanoi yhteistyösopimuksen irti. Sen täytyy olla nainen!
torstai 12. elokuuta 2010
Tulee se tänäkin vuonna!
Sen on pakko!
Joka syksy olen sanonut, että talvi tulee ja pelastaa! En koskaan muista pitäneeni syksystä! Tietty sinnekin on mahtunut niitä hienoja juttuja, kuten junnuna joka syksyiset kalareissut mökille ja niin edelleen. Ei nyt tähän kohtaa tullut muuta mieleen, mutta täytyyhän niitä muitakin juttuja olla. Täytyyhän?
Joka vuosi kesän jälkeen on tullut syksy ja syksyn jälkeen talvi. Toivottavasti viime talvinen talvi ei ollut poikkeuksellisen talvinen. Toisaalta tänä vuonna ei ehkä niin paljon tarvitse pelätä lämpimiä säitä. Pakkasta kai sitten sitäkin enemmän... Kesän suunnitelmat eivät ole menneet ihan putkeen. Pyörä on edelleen talviteloilla, lonkkari on ollut tossujen alla edelliskesää enemmän, mutta silti liian vähän. Treeniohjelmaa en koskaan saanut tehtyä ja golfiakin olen pelannut paljon suunniteltua vähemmän. Asia ei sen suuremmin ole häirinnyt, vaikka tietysti pientä ärsyyntymistä asian suhteen on aina. Varsinkin, kun tiedän kuinka paljon helpommalla selviäisin talvella, jos jaksaisin kesällä treenata edes semikunnolla.
Nyt se viimeinenkin treenimotivaatio on hävinnyt ja talvi saisi odottaa jo seuraavan kulman takana. Fiilistelen välinetilauksilla ja vastaavalla. Harmi sinänsä, että tällä hetkellä välinetilaus ei mene järkiperusteilla tai fiilispohjalta, vaan täysin puhtaasti eurojen mukaan! Jää se fiilistely vähän taka-alalle, kun tietää ettei sillä järjellä ja fiiliksellä ole mitään tekemistä päätösten kanssa.
Kohta on syksy ja sateet ja sitten on talvi ja dumpit. En malta odottaa! Talvi tulee ja pelastaa tänäkin vuonna! Viimeistään talvi... Toivottavasti...
Joka syksy olen sanonut, että talvi tulee ja pelastaa! En koskaan muista pitäneeni syksystä! Tietty sinnekin on mahtunut niitä hienoja juttuja, kuten junnuna joka syksyiset kalareissut mökille ja niin edelleen. Ei nyt tähän kohtaa tullut muuta mieleen, mutta täytyyhän niitä muitakin juttuja olla. Täytyyhän?
Joka vuosi kesän jälkeen on tullut syksy ja syksyn jälkeen talvi. Toivottavasti viime talvinen talvi ei ollut poikkeuksellisen talvinen. Toisaalta tänä vuonna ei ehkä niin paljon tarvitse pelätä lämpimiä säitä. Pakkasta kai sitten sitäkin enemmän... Kesän suunnitelmat eivät ole menneet ihan putkeen. Pyörä on edelleen talviteloilla, lonkkari on ollut tossujen alla edelliskesää enemmän, mutta silti liian vähän. Treeniohjelmaa en koskaan saanut tehtyä ja golfiakin olen pelannut paljon suunniteltua vähemmän. Asia ei sen suuremmin ole häirinnyt, vaikka tietysti pientä ärsyyntymistä asian suhteen on aina. Varsinkin, kun tiedän kuinka paljon helpommalla selviäisin talvella, jos jaksaisin kesällä treenata edes semikunnolla.
Nyt se viimeinenkin treenimotivaatio on hävinnyt ja talvi saisi odottaa jo seuraavan kulman takana. Fiilistelen välinetilauksilla ja vastaavalla. Harmi sinänsä, että tällä hetkellä välinetilaus ei mene järkiperusteilla tai fiilispohjalta, vaan täysin puhtaasti eurojen mukaan! Jää se fiilistely vähän taka-alalle, kun tietää ettei sillä järjellä ja fiiliksellä ole mitään tekemistä päätösten kanssa.
Kohta on syksy ja sateet ja sitten on talvi ja dumpit. En malta odottaa! Talvi tulee ja pelastaa tänäkin vuonna! Viimeistään talvi... Toivottavasti...
sunnuntai 8. elokuuta 2010
Huojuva torni
Kaikki tietävät pelin, missä rakennetaan torni kolmen palikan kerroksista. Loistavaa viihdettä laskupäivän jälkeen tai tissutteluillan oheistoiminnaksi. Peliä voi pelata monella tavalla. Voidaan pelata toisia vastaan ja pyrkiä kaatamaan torni mahdollisimman nopeasti jonkun muun toimesta. Toinen hyvä vaihtoehto ja ehkä jopa mukavampi tapa on pelata peliä niin, että pyritään kasvattamaan torni mahdollisimman korkeaksi ja tukevaksi. Jälkimmäisellä tyylillä kannustetaan ja tuetaan toista ja yritetään pitää kaikki mukana viimeiseen asti.
Kumpi tahansa pelimuodoista on kyseessä, torni kaatuu aina joskus! Kuka tornin lopulta kaataa? Syytetäänkö kylmästi kaatajaa, vai sitä kaveria, kuka oli edellisenä vuorossa? Vai kenties jotain muuta edeltäjää...? Onko sillä lopulta mitään väliä kuka tornin kaatoi? Suurempi merkitys on sillä, että torni on pieninä paloina levällään ja niistä pienistä paloista pitää lähteä rakentamaan uutta tornia - jos osaa!
Kumpi tahansa pelimuodoista on kyseessä, torni kaatuu aina joskus! Kuka tornin lopulta kaataa? Syytetäänkö kylmästi kaatajaa, vai sitä kaveria, kuka oli edellisenä vuorossa? Vai kenties jotain muuta edeltäjää...? Onko sillä lopulta mitään väliä kuka tornin kaatoi? Suurempi merkitys on sillä, että torni on pieninä paloina levällään ja niistä pienistä paloista pitää lähteä rakentamaan uutta tornia - jos osaa!
sunnuntai 1. elokuuta 2010
Kuumeilua
Heinäkuu on mennyt isolta osin enemmän tai vähemmän sairastaessa. Tulipa se elämän ensimmäinen oikea sairaslomakin lusittua angiinan takia! No kurkkukipuhan ei helpottanut ja selvisi myöhemmin, että virus oli iskenyt bakteeritaudin perään...
Eilen iski sitten toisenlainen kuume päälle! Onhan se ollut jo pitkään selvää, että tältä kuumeelta on helppo välttyä pitämällä kaikki moottoroidut kaksipyöräiset poissa jalkojen välistä! No eilen sitten tuli tilaisuus testata Yamahan R1:stä ja väärinhän siinä kävi. Odotetusti se oli kivaa ja pyörän omistajakin naureskeli, kun ensimmäisen mutkan takana avautuvalta suoralta kuului komea ujellus. Harmi sinänsä, että pyörän neljä suurinta vaihdetta tuntuivat melko turhilta näin Suomen nopeuksissa.
Muutaman kymmenen kilometrin ajon jälkeen hymy oli korvissa ja kotona epähuomiossa päädyin nettimotoon. Katsoo asiaa miltä kantilta tahansa, ei siinä ole mitään järkeä! Nyt on laskettu, pohdittu, väännetty, käännetty, mietitty, yritetty ajatella järjellä... Pitäisiköhän sitä kuitenkin ruveta säästämään?
Eilen iski sitten toisenlainen kuume päälle! Onhan se ollut jo pitkään selvää, että tältä kuumeelta on helppo välttyä pitämällä kaikki moottoroidut kaksipyöräiset poissa jalkojen välistä! No eilen sitten tuli tilaisuus testata Yamahan R1:stä ja väärinhän siinä kävi. Odotetusti se oli kivaa ja pyörän omistajakin naureskeli, kun ensimmäisen mutkan takana avautuvalta suoralta kuului komea ujellus. Harmi sinänsä, että pyörän neljä suurinta vaihdetta tuntuivat melko turhilta näin Suomen nopeuksissa.
Muutaman kymmenen kilometrin ajon jälkeen hymy oli korvissa ja kotona epähuomiossa päädyin nettimotoon. Katsoo asiaa miltä kantilta tahansa, ei siinä ole mitään järkeä! Nyt on laskettu, pohdittu, väännetty, käännetty, mietitty, yritetty ajatella järjellä... Pitäisiköhän sitä kuitenkin ruveta säästämään?
torstai 1. heinäkuuta 2010
Matalana korkealla
Juhannukseksi oli päätetty suunnata Lappiin! Keskiviikkona töiden jälkeen hypättiin Emman kanssa junaan ja otettiin suunnaksi Tikkurila. Siellä oltiin yksi yö Aleksin ja Maaritin nurkissa pyörimässä ja torstaina aamusta lähdettiin autolla kohti Yllästä. Aurinko paistoi ja matka eteni pikkuhiljaa. Kemissä kauppareissu ja Aleksi liittyi seuraan takapenkille tyttöjen hoitaessa ajamisen ja kartturin hommat. Fiilis alkoi kummasti nousta!
Ylläksellä ensimmäinen etappi oli tietysti Bar Kaappi! Valitettavan vähän porukkaa, mutta "yllättäen" Ossin sai taas kerran bongattua paikalta. Yöpaikaksi pohdittiin Emman kanssa hiihtokoulun mökkiä, mutta suunnattiin kuitenkin Aleksin ja Maaritin kanssa vähän lähemmäs tunturia ja saatiin oikein valita sänkypaikka. Sinänsä ihan jees, kun hiihtokoulun mökillä olisi todennäköisesti nukkunut huonossa sängyssä tai lattialla...Perjantaille mietittiin alamäkipyöräilyä, mutta päädyttiin kuitenkin frisbeegolffaamaan ja
nauttimaan virvokkeita. Päivän mittaan poikettiin tunturin päälle, tavattiin tuttuja ja laitettiin ruokaa. Illalla suunnaksi otettiin taas kerran totuttuun tapaan Kaappi! Vai oliko se sittenkin ensin parkkipaikka ja sieltä huipulle kokkoa katsomaan?
Aamulla herättiin virkeänä uuteen päivään ja pohdittiin mitä sitä tänään tekisi. Sohvalla lojuminen tuntui mukavalta vaihtoehdolta ja Mikko ja Riku soittelivat ja poikkesivat käymään pikaisesti. Illalla lähdettiin katsomaan kavereita tunturiin ja odotetusti Ikkelä ja Ossihan sieltä löytyivät. Pienen ja hieman suuremmankin painostuksen jälkeen päivän päätteeksi piti suunnata mökille grillaamaan makkaraa, joten juttuja täytynee jatkaa myöhemmin kesällä tai viimeistään talvella...
Sunnuntai vietettiin rauhallisissa merkeissä kävellessä ympäri lähialueita ja kamoja pakatessa. Yöjuna vei epämukavasti aamuksi töihin.
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Eräjormat
SkiLAT suuntasi tällä kertaa metsään. Tiistain kämppäsähläilyistä selvittiin ja perjantaina pakattiin kamat rinkkaan ja suunnattiin Hiidenportin kansallispuistoon. Aslak, joka oli pitänyt meille matkailualan turvallisuuspassikoulutuksen lähti oppaaksi retkelle. Elävä (päälle 70v?) legenda paineli metsissä siinä missä mekin. Matkan aikana tuli tarinaa milloin mustien lampien synnystä, milloin viisaita elämänohjeita ja toisinaan ihan oikeaa asiaakin.Ensimmäisenä päivänä suunnattiin autoilla Palolammelle, missä jaettiin
kartat alueesta ja pohjustettiin retken tarkoitusta, kerrottiin kansallispuistosta ja selvitettiin mihin ensimmäisenä päivänä on tarkoitus suunnata. Tutustuttiin myös GPS:iin ja otettiin ensimmäinen ryhmäkuva SkiLAT 2:sta. Ensimmäinen etappi oli vain kilometrin mittainen ja suuntana oli Kovasinvaara. Siellä oli aikanaan asuttu ja siitä oli jäljellä joitakin kivikasoja, jotka oli kasattu viljelysten tieltä. Nykyisin paikalla on oikein nätti niitty, joka niitetään talkoovoimin kerran vuodessa.
KovasinvaaraKovasinvaaralta suunnattiin Hiidenportin vajoamaan ja sieltä edelleen yöpymispaikkaan Porttilammen laavulle. Porukka pystytti telttoja, laittoi ruokaa ja illan mittaan keksittiin mitä ihmeellisempiä pelejä ja leikkejä ajan kuluksi. Yöllä saatiin Härkösen kanssa idea uida läheiselle sammalmättäälle, joka kasvoi uppotukkien päällä ja siirtyi yön aikana toiseen päähän lampea. Aamuksi mätäs sitten aina saapui takaisin paikalleen. Kun Aslak kertoi tästä, eivät kaikki meinanneet uskoa, mutta illalla kaikkien oli uskottava omia silmiään.
Tältä näyttävät pelit ja leikit SkiLATin tyylillä!
Aamulla heräsin Hynnisen ravisteluun. Koko porukka nukkui hieman pidempään, kuin oli suunniteltu. Yöllä hyttyset olivat vierailleet laavussa ja syöneet kädet niin, että kutisi kunnolla. Aamupalan jälkeen pistettiin taas tossua toisen eteen ja suunnattiin Kitulanlammelle ja sieltä edelleen lounaspaikkaan. Lounaan yhteydessä porukka pääsi halutessaan tekemään onkia ja kalastamaan. Lounaan jälkeen oli vuorossa suunnistus metsien ja soiden läpi Urpolammen yöpaikkaan. Päivän viimeinen etappi alkoi jo rasittaa talvella rikottua polvea ja ilta menikin Härkösen nappeja maistellessa. Suunnistus meni kuitenkin suhteellisen nappiin ja lähes suunnistukseen kelpaamattomalla kartalla päädyttiin suden syömän koiran luo, kuten oli tarkoituskin.
Missä me ollaan? Ainut kuka tiesi aina ja tarkasti missä ollaan, kulki ilman karttaa tai kompassia kepsistä nyt puhumattakaan!
Illalla oli vuorossa Aslakin yllätys, jonka olin tosin nähnyt jo perjantaina pakkauksen yhteydessä. Bongasin peräkärristä telttasaunan ja Aslak sanoi silloin, että jos lupaan olla hiljaa hän myöntää, mutta jos kerron, hän kieltää kaiken. Olin hiljaa ja lauantain päätteeksi päästiin Urpolammella saunaan ja uimaan. Ilta meni samoissa merkeissä kuin edellinenkin ja melkein alkoi harmittaa sunnuntain pikainen taivallus Palolammelle ja paluu sivistyksen pariin. Oli tavallaan vapauttavaa olla tavoittamattomissa paikassa, missä ei ole sähköä ja kunnon pesumahdollisuuksia tai ei tarvinnut pohtia saapuneita sähköposteja tai puhelinta, koska tietokonetta ei ollut ja puhelin ei kuulunut!
Sunnuntaina herättiin puoli seitsemältä, syötiin ja pakattiin reippaaseen tahtiin ja yhdeksältä aloitettiin suunnistus Palolammelle. Vettä satoi pitkin matkaa. Toisia sade ja märät varusteet häiritsivät enemmän kuin toisia, tai sitten osa porukasta piti mölyt paremmin mahassa. Puoli yhdeltätoista saavuttiin Palolammelle märkinä ja väsyneinä ilman suurempia koukkuja. Sieltä ajettiin autoilla opistolle suihkuun ja syömään.
Päivä jatkui autossa istuen tiiviissä tunnelmassa. Minnan, Sallan, Kimin ja Jukan tavarat saatiin survottua autoon ja jotenkin saatiin ovetkin kiinni. Tuli ihan reilun vuoden takainen Pyhän reissu mieleen. Pakkaustyyli oli melko samanlainen.
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Kenen moka?
Saavuin Vuokattiin noin kello 22:55 - ONNEKSI! Sain nahkahovista avaimen ja ihmettelin, että mihin sitä oikein joutuu, kun paikka kuulosti täysin vieraalta. Ei siinä, oli kuulemma moni muukin ihmetellyt samaa, joten turha sitä sen enempää pohtia. Marssin rennosti sisään ja ihmettelin, kun kämppä oli pimeänä. Oletusarvo kun oli, että siellä on ainakin joku tuttu naama. Eipä ollut, mutta vieras naama kyllä tuli vastaan heti eteisen pimeydessä. Outo naisääni tiedusteli, että mitähän mahdan olla tekemässä. Ihmettelin itsekin, että mitähän hän mahtaa siellä tehdä. Selvensin, että sain avaimen ja tarkistettiin, että avain oli juuri kyseiseen huoneistoon. No nainen odotti miestään saapuvaksi, joten suuntasin takaisin nahkahoviin ja kyselin, että mitähän nyt tehdään. Sain huoneen päärakennuksesta ja aamulla pitää selvitellä asiaa tarkemmin. Ihmettelin jo heti kättelyssä, että missähän mun ruokalappu on, mutta ilmeisesti joku on kirjoittanut väärän nimen kuoren päälle. Niin tai näin, en oikein tiedä pitäisikö olla hyvin vittuuntunut vai nauraa kovaan ääneen... Aamulla ehkä osaan päättää, kumpi vaihtoehdoista olisi parempi!
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Koulujuttuja
Viime torstaina oli RAMKin pääsykokeet. Liikunta ja vapaa-aika oli tavoitteena, mutta fiilispohjalta sanoisin, että jos minä pääsen sisään, niin kyllä niissä 660 muussa hakijassa on täytynyt olla jotain todella pahasti vialla! Meni suhteellisen reisille. Ennakkoon ajattelin ohjaustuokion ja haastattelun olevan ne helpoimmat osa-alueet. Haastattelut kai menivätkin ihan ok, mutta ohjaustuokio meni täysin reisille! En ymmärrä, mitä tapahtui... Liikuntatestienkin osalta meni vähän miten meni eli tasaisen huonoa suorittamista.
Terveysliikuntajuttuja on tullut myös tehtyä hieman. Ei tietenkään itselle, koska miksi sitä mitään ohjelmia itselleen tekisi? Ensimmäinen terveysliikuntapaketti alkaa olla lopputesteja ja raporttia vaille valmis. Jälkimmäisestä on nyt tehty lähtötason testit ja seuraavaksi olisi vuorossa itse ohjelman teko.
Viime lauantaina oli myös hiihtokoulun kesätapaaminen. Osanottajajoukko oli äärimmäisen pieni ja saatiin/jouduttiin pelaamaan ainoastaan kahdella joukkueella. Koskaan ennen ei osanotto ole ollut näin heikkoa! Meillä oli kuitenkin kivaa ja Anttikin oli heti mukana jättämässä autoa parkkikselle ja suuntaamassa oluelle golfin jälkeen. Oli mukava ilta, vaikka peli ei oikein kulkenutkaan.
Terveysliikuntajuttuja on tullut myös tehtyä hieman. Ei tietenkään itselle, koska miksi sitä mitään ohjelmia itselleen tekisi? Ensimmäinen terveysliikuntapaketti alkaa olla lopputesteja ja raporttia vaille valmis. Jälkimmäisestä on nyt tehty lähtötason testit ja seuraavaksi olisi vuorossa itse ohjelman teko.
Viime lauantaina oli myös hiihtokoulun kesätapaaminen. Osanottajajoukko oli äärimmäisen pieni ja saatiin/jouduttiin pelaamaan ainoastaan kahdella joukkueella. Koskaan ennen ei osanotto ole ollut näin heikkoa! Meillä oli kuitenkin kivaa ja Anttikin oli heti mukana jättämässä autoa parkkikselle ja suuntaamassa oluelle golfin jälkeen. Oli mukava ilta, vaikka peli ei oikein kulkenutkaan.
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
KESÄ vaan ei loma
Kesäkuu ja lomat pyörii - vai pyöriikö? Laskukauden päättymisen jälkeen on aika mennyt hyvin pitkälle töitä tehden. Jos Vuokattia ei lasketa, on vapaapäiviä kertynyt huikeat kaksi kappaletta! Rahan tuloa ei voi estää tälläkään kertaa!
Vuokatti oli taas tosi jees ja siellä pääsi irtautumaan arjesta. Sen jälkeen otettiinkin löysät pois ja painettiin duunia enemmän ja kovempaa kuin koskaan! Aikataulut eivät oikein pitäneet ja hommat meinasivat levähtää käsiin. Vahinkoja korjataan edelleen, mutta homma saatiin aikataulussa pyörimään, mutta valitettavan vajavaisella testaamisella. Se vähän rankaisi, mutta siitäkin selvittiin.
Nyt istun junassa matkalla Rovaniemelle AMK:n pääsykokeisiin. Liikunta ja vapaa-aika on tähtäimessä, mutta jotenkin suhtaudun pessimistisesti sisään pääsyyn. Porukka on valanut uskoa, että tällä persoonalla ei voi epäonnistua! Ei tietenkään, mutta kun siellä on se kirjallinen osuuskin! Täytynee korvata haastattelussa ja liikuntatesteissä se, minkä annan tasoitusta vajavaisten työtodistusten ja puutteellisen pääsykoekirjan luvun johdosta.
Olisi ollut ihan mahtavaa yhdistää tähän perään pieni loman pätkä, mutta se ei nyt onnistu ja huomenna illalla hyppään takaisin junaan ja palaan perjantaina virkeänä toimistolle painamaan duunia. Jatkossa aamuisin saa onneksi nukkua hieman pidempään, kun oma kämppä löytyi lonkkarimatkan päästä. Vaihtoehtona tietysti on, että työpäivän voisi myös aloittaa hieman aiemmin. Aika näyttää, kumpi vaihtoehdoista toteutuu.
Vuokatti oli taas tosi jees ja siellä pääsi irtautumaan arjesta. Sen jälkeen otettiinkin löysät pois ja painettiin duunia enemmän ja kovempaa kuin koskaan! Aikataulut eivät oikein pitäneet ja hommat meinasivat levähtää käsiin. Vahinkoja korjataan edelleen, mutta homma saatiin aikataulussa pyörimään, mutta valitettavan vajavaisella testaamisella. Se vähän rankaisi, mutta siitäkin selvittiin.
Nyt istun junassa matkalla Rovaniemelle AMK:n pääsykokeisiin. Liikunta ja vapaa-aika on tähtäimessä, mutta jotenkin suhtaudun pessimistisesti sisään pääsyyn. Porukka on valanut uskoa, että tällä persoonalla ei voi epäonnistua! Ei tietenkään, mutta kun siellä on se kirjallinen osuuskin! Täytynee korvata haastattelussa ja liikuntatesteissä se, minkä annan tasoitusta vajavaisten työtodistusten ja puutteellisen pääsykoekirjan luvun johdosta.
Olisi ollut ihan mahtavaa yhdistää tähän perään pieni loman pätkä, mutta se ei nyt onnistu ja huomenna illalla hyppään takaisin junaan ja palaan perjantaina virkeänä toimistolle painamaan duunia. Jatkossa aamuisin saa onneksi nukkua hieman pidempään, kun oma kämppä löytyi lonkkarimatkan päästä. Vaihtoehtona tietysti on, että työpäivän voisi myös aloittaa hieman aiemmin. Aika näyttää, kumpi vaihtoehdoista toteutuu.
perjantai 21. toukokuuta 2010
Bisnekset
Kovaa naurua tänään...
Porukka nauttii vapaa-ajasta sängyn jalkopäässä. Koulupäivä on jo takana ainakin melkein ja porukka rentoutuu jo hyvää vauhtia. Mulla on läppäri sylissä ja puhelin soi. Toisesta puhelimesta täytyy katsella kalenteria ja toisella puhelimella hoidetaan asioita. Läppärillä etsitään oikeita tietoja toisista lähteistä. Yksinkertainen tapaamisen järjestäminen vaati yhden läppärin ja kaksi puhelinta ja samalla katseltiin vielä telkkaria! Muilla oli kivaa!
Porukka nauttii vapaa-ajasta sängyn jalkopäässä. Koulupäivä on jo takana ainakin melkein ja porukka rentoutuu jo hyvää vauhtia. Mulla on läppäri sylissä ja puhelin soi. Toisesta puhelimesta täytyy katsella kalenteria ja toisella puhelimella hoidetaan asioita. Läppärillä etsitään oikeita tietoja toisista lähteistä. Yksinkertainen tapaamisen järjestäminen vaati yhden läppärin ja kaksi puhelinta ja samalla katseltiin vielä telkkaria! Muilla oli kivaa!
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Tuttu paikka, vieras ympäristö
Kesäkausi on lähtenyt käyntiin ja uusi työ toimistossa alkaa pikkuhiljaa sujumaan. Alkukankeutta on ehkä vielä jonkin verran, mutta tässähän on vasta reilu pari viikkoa tehty töitä. Sopeutuminen etelän elämään on vielä vähän vaiheessa, mutta sitäkin työstetään kaiken aikaa. Tai silloin työstetään, kun olen etelässä ja nythän siis olen jossain täällä välillä - Vuokatissa. Paikka on täysin erilainen näin kesäkaudella. Pihalla riittää tekemistä ja yleisfiiliskin on jotenkin erilainen. En oikein osaa kuvailla, mutta jotenkin valoisuus ja lämpö tuovat toisenlaista rentoutta olemiseen.
Nyt on taas lähijakso ja ensimmäinen koulupäivä takana. Eilen kiireisen työpäivän jälkeen suunnattiin Sallan ja Minnan kanssa levottomien juttujen siivittämänä Vuokattiin. Parkkiksella törmättiin Kimiin, joka oli saapunut Oulun rautatieasemalta taksilla - VR:n kustantamana. Myös Jukka oli vastassa pihalla. Illalla ei päässyt edes ajoissa nukkumaan, vaan läppää heitettiin Jukan kanssa huoneessa ja jossain vaiheessa siirrettiin vastaanottokomitea pihalle muita odottamaan.
Eilen matkalla tänne pohdittiin tulevaisuutta ja hiihtämistä ja ennen kaikkea niiden yhdistämistä. Puhuttiin menneestä kaudesta ja tulevista kausista. Mietittiin laskemisen merkitystä ja millaisen fiiliksen siitä saa. Tuntui jännältä, että asiaa käsiteltiin jo ensimmäisellä kerralla heti Kouvolasta lähdettyämme toista tuntia ja asiaan palattiin useita kertoja ennen Vuokattia. Ei se yllättävää ollut, mutta joku ulkopuolinen olisi varmasti katsonut kieroon! Tuli hyvä fiilis ja etelässä odottava työvuori unohtui nopeasti...
Tänään aamulla koulu alkoi kympiltä opintojen ohjauksella. Lisää juttuja näytöistä ja vähän jotain muutakin. Perään kesäkuun retken suunnittelua ja sitten vielä sisägolfia. Illalla poikkesin vielä hieronnassa ja yllätyin positiivisesti! Aurinko on paistanut koko päivän ja luentojen välillä on istuttu rannassa tai terassilla ja tasapainoiltu slacklinella. Toiset ovat potkineet palloa tai käyneet katsomassa lunta rinteessä. Kiire ja stressi loistavat poissaolollaan ja kaikilla on rento meininki. Nyt otetaan loman kannalta, että jaksetaan kesäkuun lähijaksoon asti!
Nyt on taas lähijakso ja ensimmäinen koulupäivä takana. Eilen kiireisen työpäivän jälkeen suunnattiin Sallan ja Minnan kanssa levottomien juttujen siivittämänä Vuokattiin. Parkkiksella törmättiin Kimiin, joka oli saapunut Oulun rautatieasemalta taksilla - VR:n kustantamana. Myös Jukka oli vastassa pihalla. Illalla ei päässyt edes ajoissa nukkumaan, vaan läppää heitettiin Jukan kanssa huoneessa ja jossain vaiheessa siirrettiin vastaanottokomitea pihalle muita odottamaan.
Eilen matkalla tänne pohdittiin tulevaisuutta ja hiihtämistä ja ennen kaikkea niiden yhdistämistä. Puhuttiin menneestä kaudesta ja tulevista kausista. Mietittiin laskemisen merkitystä ja millaisen fiiliksen siitä saa. Tuntui jännältä, että asiaa käsiteltiin jo ensimmäisellä kerralla heti Kouvolasta lähdettyämme toista tuntia ja asiaan palattiin useita kertoja ennen Vuokattia. Ei se yllättävää ollut, mutta joku ulkopuolinen olisi varmasti katsonut kieroon! Tuli hyvä fiilis ja etelässä odottava työvuori unohtui nopeasti...
Tänään aamulla koulu alkoi kympiltä opintojen ohjauksella. Lisää juttuja näytöistä ja vähän jotain muutakin. Perään kesäkuun retken suunnittelua ja sitten vielä sisägolfia. Illalla poikkesin vielä hieronnassa ja yllätyin positiivisesti! Aurinko on paistanut koko päivän ja luentojen välillä on istuttu rannassa tai terassilla ja tasapainoiltu slacklinella. Toiset ovat potkineet palloa tai käyneet katsomassa lunta rinteessä. Kiire ja stressi loistavat poissaolollaan ja kaikilla on rento meininki. Nyt otetaan loman kannalta, että jaksetaan kesäkuun lähijaksoon asti!
lauantai 1. toukokuuta 2010
Yhteenveto
Kausi alkaa olla paketissa ja minun osaltani se on jo ohitse. Toiset jatkavat vielä Camp531:ssä Levillä ja Rukalla kausi jatkuu pitkälle kesään. Minulla hommat jatkuvat toimistolla maanantaina kello kahdeksan, mutta ehkä siitä lisää vähän myöhemmin.
Kausi käynnistyi aiemmin kuin koskaan! Levin eturinteillä lopetettiin vajaa vuosi sitten toukokuussa ja samassa mäessä aloitin tämän kauden marraskuun alussa! Tuolloin punkkasin Artun nurkissa ja katseltiin myös Levin kisat. Ensimmäinen pidempi reissu tällä kaudella jatkui Rukalla tiukasti laudan päällä. Tuli harjoiteltua pakkaamista ja purkamista reilusti jo kauden alussa!
Ensikosketukset Ylläksen rinteisiin tällä kaudella saatiin itsenäisyyspäivän nurkilla. Koko yön ajon jälkeen nukuin muutaman tunnin ja starttasin alppimoduulin hyvin väsyneenä ja pikainen reissu oli oikeasti pikainen, koska liikunnan opettajan sijaisuus pakotti palaamaan Kouvolaan heti moduulin jälkeen. Mielakan kausi käynnistyi jo ennen joulua ja mäkeä pääsi laskemaan suhteellisen pian. Uusi vuosi vietettiin taas Ylläksellä. Kelit suosivat edellisvuotta paremmin ja töitä ja vapaata oli sopivassa suhteessa. Liikunnan opettajan homma kuitenkin velvoitti taas palaamaan Kouvolaan.
Tammikuu meni tiukasti töiden merkeissä opettajana, Mielakan hommissa sekä hiihtokoululla. Omaa laskuakin ehti jonkin verran harrastamaan, mutta muuhun aikaa ei sitten juuri riittänytkään. Tammikuun lopulla oli taas aika pakata auto pidempää reissua varten ja kolmisen viikkoa tuli vietettyä Vuokatissa ja Ylläksellä. Vuokatissa ratamoduulilta jäi lisää eväitä omaan laskemiseen ja Ylläksellä pääsi irtautumaan arjesta ja rentoutumaan. Töitäkin tuli tehtyä, mutta aikaa omalle laskulle jäi kuitenkin aika paljon. Kellostapulilla skinnailu oli antoisaa ja pehmeää laskettavaa riitti reilusti!!! Vuokatin lähijakso taas pakotti irtautumaan hiihtämisestä ja paikat pääsivät vähän palautumaan. Edessä olivat kuitenkin hankalat ajat, kun paikat alkoivat pahasti oireilemaan ja välillä meinasi jo pelottaa, kuinka loppukauden käy!
Helmikuusta alkoi tämän kauden pisin aika Kouvolassa ja tuolloin tehtiin paljon töitä hiihtokoululla. Useat Wernerikurssit pyörivät ja asiakkaita riitti mukavasti. Omaa laskua ehti treenaamaan reilusti! Hiihtolomien jälkeen tuli otettua pari viikkoa vähän rennommin ennen kauden loppurutistusta. Alppikakkonen oli kalenterissa 20.3 ja oli aika kauden pettymyksille! Nelonen oli tavoitteena ja sitä ei tällä kertaa tullut, mutta elämä jatkui kuitenkin Ylläksellä. Pääsiäisen aikoihin tunturissa meni kaikilla kovaa ja unet jäivät vähiin. Reilusti hiihtoa, useita aftereita ja sopivasti töitä. Pääsiäisnäytös saatiin porukalla kursittua kasaan ja porukka veti tosi nätisti, vaikka treeniaikaa ei liikaa ollutkaan.
Ylläksellä pakkasin kamat varastoihin ja suuntasin kevyellä varustuksella Vuokattiin tellumoduulille ja sieltä nelosen kera suuntasin takaisin tunturiin nauttimaan laskemisesta ja vapaasta. Kauden viimeiset opetukset pidin Tanhuvaaran urheiluopiston porukallle. Pikainen visiitti Kouvolaan hoitamaan kesän työkuvioita ja takaisin tunturiin vappua viettämään. Tällä viikolla laskettiin ehkä talven parhaita rinteitä loistavissa olosuhteissa! Pääsiäisen aikoihin pelättiin lumien loppuvan kesken, mutta viimeiseen pariin viikkoon ei juuri ole sulamista havaittu! Skinnailuja yritettiin useampaankin kertaan tällä viikolla, mutta on ollut niin kylmää, että offareille ei ole kannattanut lähteä. Pakkanen on kuitenkin pitänyt huolen, että rinteet ovat säilyneet aivan loistavassa kunnossa!
Loppukausi oli välinevalinnoiltaan aika mielenkiintoista aikaa. Koko talven panostin aika paljon alppipuolelle, mutta viimeiseen kuukauteen en ole laskenut yhtään omaa laskua alppikamoilla ja tellumoduulin jälkeen lautapäiviäkin on tullut vain muutama. Telluilu on kivaa ja on tuntunut kevään aikana siltä omimmalta lajilta. Vähän harmittaa, että ratatelluilla en päässyt laskemaan koko kaudessa. Alkukaudella ei ollut oikein olosuhteita ja loppurutistukseen en enää ottanut rinnetykkejä mukaan, koska ajattelin etten tarvitse niitä. Olosuhteet olisivat nyt kuitenkin olleet kohdallaan kovaa tykitystä ajatellen! Kauden aikana tuli myöskin koettua ylirasitusta ja pieniä vammoja, joiden hoitoa täytynee jatkaa vielä kesällä. Viime kesän kovan treenin ansiosta kroppa on kuitenkin kestänyt yllättävän hyvin rankan kauden rasitukset.
Kauden lopussa tulee myös mietittyä, mitä kausi antoi ja mitä se otti. Mitä tavoitteita ennen kautta tuli asetettua ja saavutettiinko ne. Täällä moni on pohtinut kauden jatkamista Norjassa ja Ruotsissa ja tunnustan, että olisi hienoa päästä isommille nyppylöille skinnailemaan ja nauttimaan lumista vielä. Tänä vuonna se ei kuitenkaan onnistu, mutta ehkä ensi talvena. Yksi tavoite tälle kaudelle oli päästä ulkomaille laskemaan. Siinä ei nyt onnistuttu, mutta muuten kausi oli melko pitkälle odotusten mukainen! Hiihtoa tuli jopa hieman enemmän, kuin alkujaan ajattelin. Lasku on mennyt eteenpäin ainakin telluilla ja alppisuksilla. Laudalla tuli panostettua freestyleen ja sillä puolella kehitystä tapahtui. Rinnelasku saattoi kokea pientä taantumaan, mutta ehkä ensi kaudella ehtisi panostamaan lautaankin kokonaisvaltaisemmin. Jos nyt voisin muuttaa jotain, mitä kauden aikana tein, niin en ole varma muuttaisinko mitään! Kausi tuli kalliiksi, mutta elämäntapa ei koskaan ole ilmainen! Aina voi jossitella, mutta sille linjalla en halua lähteä ja kyllähän lähes kolme kuukautta reissussa vaatii veronsa keneltä tahansa!
Ensi kautta odotellessa ja edellistä muistellessa! Näissä tunnelmissa vietetään kauden viimeistä iltaa hiihtokoulun mökillä...
Kausi käynnistyi aiemmin kuin koskaan! Levin eturinteillä lopetettiin vajaa vuosi sitten toukokuussa ja samassa mäessä aloitin tämän kauden marraskuun alussa! Tuolloin punkkasin Artun nurkissa ja katseltiin myös Levin kisat. Ensimmäinen pidempi reissu tällä kaudella jatkui Rukalla tiukasti laudan päällä. Tuli harjoiteltua pakkaamista ja purkamista reilusti jo kauden alussa!
Ensikosketukset Ylläksen rinteisiin tällä kaudella saatiin itsenäisyyspäivän nurkilla. Koko yön ajon jälkeen nukuin muutaman tunnin ja starttasin alppimoduulin hyvin väsyneenä ja pikainen reissu oli oikeasti pikainen, koska liikunnan opettajan sijaisuus pakotti palaamaan Kouvolaan heti moduulin jälkeen. Mielakan kausi käynnistyi jo ennen joulua ja mäkeä pääsi laskemaan suhteellisen pian. Uusi vuosi vietettiin taas Ylläksellä. Kelit suosivat edellisvuotta paremmin ja töitä ja vapaata oli sopivassa suhteessa. Liikunnan opettajan homma kuitenkin velvoitti taas palaamaan Kouvolaan.
Tammikuu meni tiukasti töiden merkeissä opettajana, Mielakan hommissa sekä hiihtokoululla. Omaa laskuakin ehti jonkin verran harrastamaan, mutta muuhun aikaa ei sitten juuri riittänytkään. Tammikuun lopulla oli taas aika pakata auto pidempää reissua varten ja kolmisen viikkoa tuli vietettyä Vuokatissa ja Ylläksellä. Vuokatissa ratamoduulilta jäi lisää eväitä omaan laskemiseen ja Ylläksellä pääsi irtautumaan arjesta ja rentoutumaan. Töitäkin tuli tehtyä, mutta aikaa omalle laskulle jäi kuitenkin aika paljon. Kellostapulilla skinnailu oli antoisaa ja pehmeää laskettavaa riitti reilusti!!! Vuokatin lähijakso taas pakotti irtautumaan hiihtämisestä ja paikat pääsivät vähän palautumaan. Edessä olivat kuitenkin hankalat ajat, kun paikat alkoivat pahasti oireilemaan ja välillä meinasi jo pelottaa, kuinka loppukauden käy!
Helmikuusta alkoi tämän kauden pisin aika Kouvolassa ja tuolloin tehtiin paljon töitä hiihtokoululla. Useat Wernerikurssit pyörivät ja asiakkaita riitti mukavasti. Omaa laskua ehti treenaamaan reilusti! Hiihtolomien jälkeen tuli otettua pari viikkoa vähän rennommin ennen kauden loppurutistusta. Alppikakkonen oli kalenterissa 20.3 ja oli aika kauden pettymyksille! Nelonen oli tavoitteena ja sitä ei tällä kertaa tullut, mutta elämä jatkui kuitenkin Ylläksellä. Pääsiäisen aikoihin tunturissa meni kaikilla kovaa ja unet jäivät vähiin. Reilusti hiihtoa, useita aftereita ja sopivasti töitä. Pääsiäisnäytös saatiin porukalla kursittua kasaan ja porukka veti tosi nätisti, vaikka treeniaikaa ei liikaa ollutkaan.
Ylläksellä pakkasin kamat varastoihin ja suuntasin kevyellä varustuksella Vuokattiin tellumoduulille ja sieltä nelosen kera suuntasin takaisin tunturiin nauttimaan laskemisesta ja vapaasta. Kauden viimeiset opetukset pidin Tanhuvaaran urheiluopiston porukallle. Pikainen visiitti Kouvolaan hoitamaan kesän työkuvioita ja takaisin tunturiin vappua viettämään. Tällä viikolla laskettiin ehkä talven parhaita rinteitä loistavissa olosuhteissa! Pääsiäisen aikoihin pelättiin lumien loppuvan kesken, mutta viimeiseen pariin viikkoon ei juuri ole sulamista havaittu! Skinnailuja yritettiin useampaankin kertaan tällä viikolla, mutta on ollut niin kylmää, että offareille ei ole kannattanut lähteä. Pakkanen on kuitenkin pitänyt huolen, että rinteet ovat säilyneet aivan loistavassa kunnossa!
Loppukausi oli välinevalinnoiltaan aika mielenkiintoista aikaa. Koko talven panostin aika paljon alppipuolelle, mutta viimeiseen kuukauteen en ole laskenut yhtään omaa laskua alppikamoilla ja tellumoduulin jälkeen lautapäiviäkin on tullut vain muutama. Telluilu on kivaa ja on tuntunut kevään aikana siltä omimmalta lajilta. Vähän harmittaa, että ratatelluilla en päässyt laskemaan koko kaudessa. Alkukaudella ei ollut oikein olosuhteita ja loppurutistukseen en enää ottanut rinnetykkejä mukaan, koska ajattelin etten tarvitse niitä. Olosuhteet olisivat nyt kuitenkin olleet kohdallaan kovaa tykitystä ajatellen! Kauden aikana tuli myöskin koettua ylirasitusta ja pieniä vammoja, joiden hoitoa täytynee jatkaa vielä kesällä. Viime kesän kovan treenin ansiosta kroppa on kuitenkin kestänyt yllättävän hyvin rankan kauden rasitukset.
Kauden lopussa tulee myös mietittyä, mitä kausi antoi ja mitä se otti. Mitä tavoitteita ennen kautta tuli asetettua ja saavutettiinko ne. Täällä moni on pohtinut kauden jatkamista Norjassa ja Ruotsissa ja tunnustan, että olisi hienoa päästä isommille nyppylöille skinnailemaan ja nauttimaan lumista vielä. Tänä vuonna se ei kuitenkaan onnistu, mutta ehkä ensi talvena. Yksi tavoite tälle kaudelle oli päästä ulkomaille laskemaan. Siinä ei nyt onnistuttu, mutta muuten kausi oli melko pitkälle odotusten mukainen! Hiihtoa tuli jopa hieman enemmän, kuin alkujaan ajattelin. Lasku on mennyt eteenpäin ainakin telluilla ja alppisuksilla. Laudalla tuli panostettua freestyleen ja sillä puolella kehitystä tapahtui. Rinnelasku saattoi kokea pientä taantumaan, mutta ehkä ensi kaudella ehtisi panostamaan lautaankin kokonaisvaltaisemmin. Jos nyt voisin muuttaa jotain, mitä kauden aikana tein, niin en ole varma muuttaisinko mitään! Kausi tuli kalliiksi, mutta elämäntapa ei koskaan ole ilmainen! Aina voi jossitella, mutta sille linjalla en halua lähteä ja kyllähän lähes kolme kuukautta reissussa vaatii veronsa keneltä tahansa!
Ensi kautta odotellessa ja edellistä muistellessa! Näissä tunnelmissa vietetään kauden viimeistä iltaa hiihtokoulun mökillä...
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Suomen paras kivikasa
Lopultakin päästiin Miikan kanssa perille Kolariin vaivaiset kolme tuntia oletettua myöhemmin! Iltajunakin oli reilusti myöhässä! VR:lle sopisi mainossloganiksi "omalla autolla olisit jo perillä" tai jotain vastaavaa.
Lauantain sää ei millään tavalla lämmittänyt mieltä sen enempää kuin ruumistakaan. Oli kylmä, tuulta oli naapurituntureidenkin tarpeiksi ja näkyvyyskin oli heikko. Käytiin Miikan kanssa tutustumassa junnuparkkiin muutaman laskun verran. Miika haki tuntumaa laudalle ja itse treenailin ykkösiä ja kolmosia. Päivän päätteeksi poikettiin Eväskorissa pitsalla ja itse suuntasin Kaappiin katsomaan muiden meininkiä.
Sunnuntaina olikin sitten laskupäivä ja tuli hiihdeltyä tellua aika reilusti. Hyvää laskua ja nyt tuntuu siltä, että telluilla kulkee ja kovaa - kirjaimellisesti! Harvemmin tulee sellaista tilannetta, että tekisi mieli hidastaa vauhtia! Osalla porukasta oli päikkärit menossa, kun oma laskupäiväni päättyi ja siirryin sujuvasti kuskiksi.
Maanantaina laskettiin taas mäkeä, kuten asiaan kuuluu. Hyvää telluilua hyvässä seurassa reilu pari tuntia ja sitten Kammiin! Tuuli yltyi, näkyvyys heikkeni ja suu napsahteli. Täydellisesti ajoitettu after ski jatkui Kaapissa ja illalla saatiin Judelta kyyti mökille ja siellä pistin korkin kiinni ja suuntasin ajoissa nukkumaan! Lopputuloksena hyvä hiihtopäivä tänäänkin Auringon paistaessa kivasti taas kerran. Junnuparkissa tuli laskettua laudalla. Oli kivaa, vaikka ländit olivatkin hyvinkin kosteat ja horjumisesta ländätessä rangaistiin välittömästi!
Tässä on taas kerran keskusteltu ympäristöstä ja miten täällä eri ikäiset ja muutenkin "siviilissä" täysin erilaiset ihmiset pitävät hauskaa keskenään ilman mitään ongelmia. Kukaan ei erotu joukosta ja yhteistä juttua riittää. Voisi jopa väittää, että tämä on ainutlaatuista toimintaa! Paljon hyviä tyyppejä ja samanhenkistä porukkaa Suomen parhaan kivikasan juurella tekemässä sitä, mitä haluaa! Kohta porukka hajaantuu taas ympäri Suomea tekemään kuka mitäkin ja jokainen koittaa sopeutua elämään täysin erilaisessa maailmassa. Onneksi seuraava kausi kolkuttelee jo ovella.
Lauantain sää ei millään tavalla lämmittänyt mieltä sen enempää kuin ruumistakaan. Oli kylmä, tuulta oli naapurituntureidenkin tarpeiksi ja näkyvyyskin oli heikko. Käytiin Miikan kanssa tutustumassa junnuparkkiin muutaman laskun verran. Miika haki tuntumaa laudalle ja itse treenailin ykkösiä ja kolmosia. Päivän päätteeksi poikettiin Eväskorissa pitsalla ja itse suuntasin Kaappiin katsomaan muiden meininkiä.
Sunnuntaina olikin sitten laskupäivä ja tuli hiihdeltyä tellua aika reilusti. Hyvää laskua ja nyt tuntuu siltä, että telluilla kulkee ja kovaa - kirjaimellisesti! Harvemmin tulee sellaista tilannetta, että tekisi mieli hidastaa vauhtia! Osalla porukasta oli päikkärit menossa, kun oma laskupäiväni päättyi ja siirryin sujuvasti kuskiksi.
Maanantaina laskettiin taas mäkeä, kuten asiaan kuuluu. Hyvää telluilua hyvässä seurassa reilu pari tuntia ja sitten Kammiin! Tuuli yltyi, näkyvyys heikkeni ja suu napsahteli. Täydellisesti ajoitettu after ski jatkui Kaapissa ja illalla saatiin Judelta kyyti mökille ja siellä pistin korkin kiinni ja suuntasin ajoissa nukkumaan! Lopputuloksena hyvä hiihtopäivä tänäänkin Auringon paistaessa kivasti taas kerran. Junnuparkissa tuli laskettua laudalla. Oli kivaa, vaikka ländit olivatkin hyvinkin kosteat ja horjumisesta ländätessä rangaistiin välittömästi!
Tässä on taas kerran keskusteltu ympäristöstä ja miten täällä eri ikäiset ja muutenkin "siviilissä" täysin erilaiset ihmiset pitävät hauskaa keskenään ilman mitään ongelmia. Kukaan ei erotu joukosta ja yhteistä juttua riittää. Voisi jopa väittää, että tämä on ainutlaatuista toimintaa! Paljon hyviä tyyppejä ja samanhenkistä porukkaa Suomen parhaan kivikasan juurella tekemässä sitä, mitä haluaa! Kohta porukka hajaantuu taas ympäri Suomea tekemään kuka mitäkin ja jokainen koittaa sopeutua elämään täysin erilaisessa maailmassa. Onneksi seuraava kausi kolkuttelee jo ovella.
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Venaile rauhassa
Matkalla Ylläkselle taas kerran. Tänä talvena poikkeuksellisesti junalla Miikan kanssa. Se on jännä, miten yleensä ajan yksin autolla ja nyt kun minulla on seuraa, menen junalla. Syykin on selvä. Tulin junalla etelään ja auto odottaa Kolarissa.
Matka alkoi mukavasti Kouvolasta, kun IC oli myöhässä puoli tuntia jo heti lähdössä. Matkalla kuunneltiin kuulutuksia, miten pohjoiseen menijöiden pitäisi toimia. Toisessa kuulutuksessa kehotettiin siirtymään Lahdessa taajamajunaan, joka lähtisi tuntia myöhemmin kuin alkuperäisessä suunnitelmassa luki. Kuulutuksessa mainittiin myös juna, jolla meidän alunperin oli tarkoitus mennä ja että sen sijasta mentäisiin tällä toisella. Viimeisessä kuulutuksessa puhuttiin, että pohjoiseen menijät jatkaisivat Tikkurilaan ja vaihtaisivat siellä pikajunaan, joka päätyy Rovaniemelle. Muutamia kertoja pohjoiseen menneenä oli selvää, että sillä ei Kolariin pääse.
Oletusarvo oli siis, että uskotaan toista kuulutusta ja jäätiinkin Lahdessa pois. Riina nähtiin Kouvolassa ja pari minuuttia asemalle jäännin jälkeen Riina soitti ja kertoi uudesta kuulutuksesta, jonka mukaan pitäisi Kolariin menijöidenkin siirtyä Tikkurilassa pohjoisen junaan. Meille tieto tuli myöhässä ja jo aiemmin ehdittiin kirota VR:n epäselviä ohjeita, eikä konnariakaan oltu nähty koko matkalla. Astuttiin siis taajamajunaan, joka lähti Lahdesta tuntia myöhemmin kuin meidän juna. Asemalla katsoin netistä, että näillä yhteyksillä ei millään ehditä Omaan Kolarin junaan. Tunnustan: vitutti!
Taajamajunan konnarilta kyseltiin, miten meidän tulisi toimia ja onnistuttiin hillitsemään itsemme ja saatiinkin oikein hyvää palvelua ja soitettiin sitten Riihimäelle asiakaspalveluun. Venailin muutamia minuutteja toivoen, ettei puhelu maksaisi kauhean paljon. Toisessa päässä vastattiin lopulta ja oltiin oikein ymmärtäväisiä ja saatiin seuraavaan Kolarin junaan makuupaikat. Onneksi tilaa oli vielä runsaasti! Haittapuolena oli puolentoista tunnin odottelu Riihimäellä. Siinä kohtaa se ei enää tuntunut niin paljon häiritsevän, koska ainakin itse pelkäsin, että juna on täysi ja saadaan lattiapaikat!
Lahti-Riihimäki välille sattui samaan vaunuun hyvinkin humalainen nainen, joka aukoi päätään pitkin matkaa. Koitin kohteliaasti kertoa, että nyt kyrsii lievästi ja että voisi pysyä omalla paikallaan ja olla huutelematta "vieraisiin pöytiin"! Ei tehonnut ja koko matkan tyyppi piinasi sekä meitä, että vieressä istunutta neitiä, joka koitti tehdä koulutehtäviä. Kuuli uhkauksia, miten sen mies tulee ja hakkaa jos ei olla ihmisiksi ja miten huumeet ovat pahasta ja allekirjoittanut on epäonnistunut itseruskettavan kanssa, kun on naamassa rusketusrajat. Siitäkin selvittiin ja nyt makaan Kolarin junassa ja ollaan perillä reilu tunti arvioitua myöhemmin - olettaen, ettei tarvitse enempää venailla!
Matka alkoi mukavasti Kouvolasta, kun IC oli myöhässä puoli tuntia jo heti lähdössä. Matkalla kuunneltiin kuulutuksia, miten pohjoiseen menijöiden pitäisi toimia. Toisessa kuulutuksessa kehotettiin siirtymään Lahdessa taajamajunaan, joka lähtisi tuntia myöhemmin kuin alkuperäisessä suunnitelmassa luki. Kuulutuksessa mainittiin myös juna, jolla meidän alunperin oli tarkoitus mennä ja että sen sijasta mentäisiin tällä toisella. Viimeisessä kuulutuksessa puhuttiin, että pohjoiseen menijät jatkaisivat Tikkurilaan ja vaihtaisivat siellä pikajunaan, joka päätyy Rovaniemelle. Muutamia kertoja pohjoiseen menneenä oli selvää, että sillä ei Kolariin pääse.
Oletusarvo oli siis, että uskotaan toista kuulutusta ja jäätiinkin Lahdessa pois. Riina nähtiin Kouvolassa ja pari minuuttia asemalle jäännin jälkeen Riina soitti ja kertoi uudesta kuulutuksesta, jonka mukaan pitäisi Kolariin menijöidenkin siirtyä Tikkurilassa pohjoisen junaan. Meille tieto tuli myöhässä ja jo aiemmin ehdittiin kirota VR:n epäselviä ohjeita, eikä konnariakaan oltu nähty koko matkalla. Astuttiin siis taajamajunaan, joka lähti Lahdesta tuntia myöhemmin kuin meidän juna. Asemalla katsoin netistä, että näillä yhteyksillä ei millään ehditä Omaan Kolarin junaan. Tunnustan: vitutti!
Taajamajunan konnarilta kyseltiin, miten meidän tulisi toimia ja onnistuttiin hillitsemään itsemme ja saatiinkin oikein hyvää palvelua ja soitettiin sitten Riihimäelle asiakaspalveluun. Venailin muutamia minuutteja toivoen, ettei puhelu maksaisi kauhean paljon. Toisessa päässä vastattiin lopulta ja oltiin oikein ymmärtäväisiä ja saatiin seuraavaan Kolarin junaan makuupaikat. Onneksi tilaa oli vielä runsaasti! Haittapuolena oli puolentoista tunnin odottelu Riihimäellä. Siinä kohtaa se ei enää tuntunut niin paljon häiritsevän, koska ainakin itse pelkäsin, että juna on täysi ja saadaan lattiapaikat!
Lahti-Riihimäki välille sattui samaan vaunuun hyvinkin humalainen nainen, joka aukoi päätään pitkin matkaa. Koitin kohteliaasti kertoa, että nyt kyrsii lievästi ja että voisi pysyä omalla paikallaan ja olla huutelematta "vieraisiin pöytiin"! Ei tehonnut ja koko matkan tyyppi piinasi sekä meitä, että vieressä istunutta neitiä, joka koitti tehdä koulutehtäviä. Kuuli uhkauksia, miten sen mies tulee ja hakkaa jos ei olla ihmisiksi ja miten huumeet ovat pahasta ja allekirjoittanut on epäonnistunut itseruskettavan kanssa, kun on naamassa rusketusrajat. Siitäkin selvittiin ja nyt makaan Kolarin junassa ja ollaan perillä reilu tunti arvioitua myöhemmin - olettaen, ettei tarvitse enempää venailla!
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Yhteiskuntakelvollinen
Mitä sitten tehdään, kun lumi sulaa pois ja pitäisi oikeasti pysyä hetki paikallaan ja tehdä töitä. Ihmiset ympäriltä levähtävät ympäri Suomea kuka mihinkin. Kukaan ei iltaisin painosta oluelle tai työpäivän päätteeksi ei suunnata porukalla pohtimaan päivän tapahtumia, tulevia säitä, mahdollisia yhteisiä hiihtohetkiä, kertaamaan kuumimpia tilanteita ja tapahtumia.
Tunturidarra iski jo ensimmäisenä iltana. Oireina jatkuva kellon kyttääminen, tylsistyminen, väsymys ja suun kuivuminen näin muutamia mainitakseni. Positiivista on, että jo ylihuomenna hyppään junaan ja suuntaan lumille. Negatiivinen puoli on, että jo alle kahden viikon päästä löydän itseni taas Kouvolasta ja sitten jämähdetäänkin paikoilleen melkein puoleksi vuodeksi.
Mitähän normaalit ihmiset saavat tehdessään töitä viisi päivää viikossa kahdeksasta neljään vuodesta toiseen? Okei, aina ei voi mennä samalla kaavalla, kun viimiset muutaman kuukauden olen elänyt. Silti tuntuu ikävältä ajatella, että pitäisi opetella yhteiskuntakelpoiseksi ja elää, kuten "normaalit" ihmiset elävät. Sulautuminen massaan käy taas vähän edellisvuotta hitaammin. Vaikka ei suuremmin asioista stressaisikaan, niin pohjoisen letkeää menoa ei näille leveyspiireille saa tuotua, vaikka kuinka yrittäisi!
Tunturidarra iski jo ensimmäisenä iltana. Oireina jatkuva kellon kyttääminen, tylsistyminen, väsymys ja suun kuivuminen näin muutamia mainitakseni. Positiivista on, että jo ylihuomenna hyppään junaan ja suuntaan lumille. Negatiivinen puoli on, että jo alle kahden viikon päästä löydän itseni taas Kouvolasta ja sitten jämähdetäänkin paikoilleen melkein puoleksi vuodeksi.
Mitähän normaalit ihmiset saavat tehdessään töitä viisi päivää viikossa kahdeksasta neljään vuodesta toiseen? Okei, aina ei voi mennä samalla kaavalla, kun viimiset muutaman kuukauden olen elänyt. Silti tuntuu ikävältä ajatella, että pitäisi opetella yhteiskuntakelpoiseksi ja elää, kuten "normaalit" ihmiset elävät. Sulautuminen massaan käy taas vähän edellisvuotta hitaammin. Vaikka ei suuremmin asioista stressaisikaan, niin pohjoisen letkeää menoa ei näille leveyspiireille saa tuotua, vaikka kuinka yrittäisi!
tiistai 20. huhtikuuta 2010
Tanhuvaara
Kolmen päivän telluilut Tanhuvaaran urheiluopiston porukan kanssa on nyt saatettu päätökseen ja pienellä kiireellä junalla Kouvolaan muutamaksi päiväksi. Täydet päivät tellua oli oikein mukavaa vaihtelua normaaliin hiihtokoulutyöskentelyyn. Tavallinen epävarmuustekijät tuntien määrästä, laadusta ja välineestä loistivat poissaolollaan, joten homma oli normaalia rennompaa ja oppilaillakin oli ainakin pääosin motivaatio kohdallaan.
Kolmen päivän aikana oli kolme eri ryhmää ja jokaisessa noin kymmenen oppilasta. Sinällään ryhmäkoko aika iso, mutta toisaalta oppilaatkin kykenivät työskentelemään ilman jatkuvaa perässä roikkumista ja vahtaamista. Erilaisia harjoitteita päästiin tekemään ihan mukavasti, vaikka pääosa ajasta menikin telluasennon hiomiseen, mistä sitten eräänä iltana ja aamuna sainkin vähän vittuilua. Koirat ja rodeotkin tuli testattua mukavina kevennyksinä välillä. Horjuminen harjoittaa ja kaatuminen kehittää, joten Tanhuvaara kyllä kehittyi reilusti, kun opettaja pisti ruoskaa viuhumaan muutamaan otteeseen!
Uusia ihmisiä, erilaisia oppilaita ja rento ilmapiiri olivat päivien teemoja. Koska aikaa oli reilusti, ei koko ajan tarvinnut kytätä kelloa ja päästiin käymään asioita mukavassa tahdissa sen kummemmin kiirehtimättä. Aikatauluistakin päästin joustamaan ja selkeästikin porukassa oli hiihtoainesta, vaikka vielä on toki tehtävää sekä ski- että after skiosuudessa. Tästä tyyppien on kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin ja minulle mukavat kauden viimeiset opetukset. Vielä palaan lumille lauantaina, mutta silloin panostetaan sitten siihen hiihtoon ja jälkihiihtoon!
Kolmen päivän aikana oli kolme eri ryhmää ja jokaisessa noin kymmenen oppilasta. Sinällään ryhmäkoko aika iso, mutta toisaalta oppilaatkin kykenivät työskentelemään ilman jatkuvaa perässä roikkumista ja vahtaamista. Erilaisia harjoitteita päästiin tekemään ihan mukavasti, vaikka pääosa ajasta menikin telluasennon hiomiseen, mistä sitten eräänä iltana ja aamuna sainkin vähän vittuilua. Koirat ja rodeotkin tuli testattua mukavina kevennyksinä välillä. Horjuminen harjoittaa ja kaatuminen kehittää, joten Tanhuvaara kyllä kehittyi reilusti, kun opettaja pisti ruoskaa viuhumaan muutamaan otteeseen!
Uusia ihmisiä, erilaisia oppilaita ja rento ilmapiiri olivat päivien teemoja. Koska aikaa oli reilusti, ei koko ajan tarvinnut kytätä kelloa ja päästiin käymään asioita mukavassa tahdissa sen kummemmin kiirehtimättä. Aikatauluistakin päästin joustamaan ja selkeästikin porukassa oli hiihtoainesta, vaikka vielä on toki tehtävää sekä ski- että after skiosuudessa. Tästä tyyppien on kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin ja minulle mukavat kauden viimeiset opetukset. Vielä palaan lumille lauantaina, mutta silloin panostetaan sitten siihen hiihtoon ja jälkihiihtoon!
Kokkigurut lähtevät yksille
Sunnuntai-iltana todettiin, että meillä on mökillä vakava ongelma - jääkaappin on täynnä ruokaa ja maanantaina sinne ei jää ketään! Matt, Jari ja minä pistettiin päät yhteen ja laitettiin kimpparuoka pystyyn. Täysi jääkaappi ei muuten suoraan tarkoita, että siellä oikeasti olisi sisältöä vaan sitä, että siellä on paljon pilaantuvaa materiaalia.
Pistettiin broilerit yhdelle pannulle, jauheliha toiselle ja spagetti kiehumaan. Mausteitahan meillä ei tietenkään juuri ollut, eikä jauhoja kastikkeen suurustamiseen. Täytyy myöntää, että onnistuttiin yli odotusten lähinnä Jarin visioiden ansiosta.
Jauhelihakastike aloitettiin heittämällä lihat, sipulit ja valkosipulit pannulle ja perään pippurituorejuustoa. Perushuttua tähän asti, eikä chilikastikekaan ole mikään erikoisuus. Sekaan vielä tujaus jallua kruunasi kokonaisuuden. Broileri meinasi olla hieman haastavampi, kun hunajamarinaadilla ei kuitenkaan vielä pitkälle pötkitä. Punaviini ja jallu hoitivat kuitenkin homman kotiin ihan kivasti!
Ruuan jälkeen saatiin yllätysvieraita, kun Touho ja Jude poikkesivat käymään. Siinä päätettiin poiketa Kaappiin yksille. Matt lupautui auliisti kuskiksi ja kun lopulta löydettiin Opelista pakki, päästiin nauttimaan tuopit hyvässä seurassa. Lopputulos oli ankara tarjoilukierros, jolloin ainakin allekirjoittaneella oli lähes koko ajan kaksi tuoppia kädessä. Ei ollenkaan huono tilanne sekään!
Ja mitä olisi lähteä yksille päätymättä Pirtukellariin? Tämän kauden aikana jo useat ovat todistaneet, että näin se oikeasti kuuluu mennä. Onnistuin ensimmäisestä Pirtuun lähtevästä taksista kieltäytymään, mutta toiseen piti jo astua useiden tyyppien painostuksen seurauksena. Ei sillä, ettenkö olisi halunnut lähteä, mutta joskus on kiva nukkuakin. Sen aika ei ollut vielä...
Pirtussa ei oikeastaan ollut ketään, mutta eipä sen väliä. Omalla porukalla kaadettiin kaljaa, lonkeroa ja valkovenäläisiä napaan ja jostain sitä juotavaa vain tuli, vaikkei itse nostanut persettään penkistä. Kolme lasia kahteen käteen oli jo vähän liikaa, joten osaa piti jo ruveta työntämään muille.
Kotiutumisajasta ei oikein ole selvyyttä, mutta allekirjoittanut pistää ISON kiitoksen Mattin suuntaan aamuisista palveluksista. Täytynee tarjota miehellä tuoppi jossakin välissä!
Pistettiin broilerit yhdelle pannulle, jauheliha toiselle ja spagetti kiehumaan. Mausteitahan meillä ei tietenkään juuri ollut, eikä jauhoja kastikkeen suurustamiseen. Täytyy myöntää, että onnistuttiin yli odotusten lähinnä Jarin visioiden ansiosta.
Jauhelihakastike aloitettiin heittämällä lihat, sipulit ja valkosipulit pannulle ja perään pippurituorejuustoa. Perushuttua tähän asti, eikä chilikastikekaan ole mikään erikoisuus. Sekaan vielä tujaus jallua kruunasi kokonaisuuden. Broileri meinasi olla hieman haastavampi, kun hunajamarinaadilla ei kuitenkaan vielä pitkälle pötkitä. Punaviini ja jallu hoitivat kuitenkin homman kotiin ihan kivasti!
Ruuan jälkeen saatiin yllätysvieraita, kun Touho ja Jude poikkesivat käymään. Siinä päätettiin poiketa Kaappiin yksille. Matt lupautui auliisti kuskiksi ja kun lopulta löydettiin Opelista pakki, päästiin nauttimaan tuopit hyvässä seurassa. Lopputulos oli ankara tarjoilukierros, jolloin ainakin allekirjoittaneella oli lähes koko ajan kaksi tuoppia kädessä. Ei ollenkaan huono tilanne sekään!
Ja mitä olisi lähteä yksille päätymättä Pirtukellariin? Tämän kauden aikana jo useat ovat todistaneet, että näin se oikeasti kuuluu mennä. Onnistuin ensimmäisestä Pirtuun lähtevästä taksista kieltäytymään, mutta toiseen piti jo astua useiden tyyppien painostuksen seurauksena. Ei sillä, ettenkö olisi halunnut lähteä, mutta joskus on kiva nukkuakin. Sen aika ei ollut vielä...
Pirtussa ei oikeastaan ollut ketään, mutta eipä sen väliä. Omalla porukalla kaadettiin kaljaa, lonkeroa ja valkovenäläisiä napaan ja jostain sitä juotavaa vain tuli, vaikkei itse nostanut persettään penkistä. Kolme lasia kahteen käteen oli jo vähän liikaa, joten osaa piti jo ruveta työntämään muille.
Kotiutumisajasta ei oikein ole selvyyttä, mutta allekirjoittanut pistää ISON kiitoksen Mattin suuntaan aamuisista palveluksista. Täytynee tarjota miehellä tuoppi jossakin välissä!
torstai 15. huhtikuuta 2010
Kaappiin, Kaapissa, Kaapista...
Pääsiäisviikko meni miten meni ja siitä voi lukea enemmän vanhemmista kirjoituksista. Sen verran muisteltakoon vielä kuitenkin, että aikaa vietetiin tiiviisti Kaapissa!
Tellumoduulin jälkeinen aika onkin sitten mennyt vähän vahvemmin mökin sohvalla, joka kuluu todennäköisesti tällä menolla hyvinkin nopeaan puhki. Tai sitten ei, kun mietitään tarkemmin kyseisen kalusteen pitkää historiaa ja sitä lukuisia kertoja kuluttaneita tyyppejä. Aleksin ja Mattin kanssa on joka tapauksessa parannettu maailmaa ja juotu Eelin kallista olutta telkkarin katsomisen ohessa vähintäänkin riittävästi. Tiesittekö muuten, että Kenny vs Spenny menee aina samalla kaavalla ja Treffit pimeässä on ihan paska ohjelma?
Tänään ajattelin repäistä ja suuntasin Kaappiin K2 leffailtaan ja kuten tosihiihtomaikka aina tekee, lähdin omalla autolla! Uudet leffat pyörivät pitkin iltaa ja niihin voisi joskus oikeasti tutustua ihan ajan kanssa. Viihdyttävää laskemista näkyi useammalla pätkällä ja K2:n edustajilta kuuli hyviä juttuja laskijoiden taustoista. Selkeästi huomaa, että pääsiäisen jäljiltä elämä on hiljenemään päin ja tiskin takanakin on jo koko viikon kovasti ihmetelty, mitenkä se vesi maistuu ainakin allekirjoittaneelle niin hyvin. Näinköhän sitä on antanut itsestään aiemmin täysin väärän kuvan? Tehtiin kuitenkin sopimus, että vappuviikolla räjäytetään pankki ja painetaan kuin viimeistä viikkoa! Kesällä on kuitenkin hyvää aikaa toipua seuraavaa kautta varten. Leffaillan arvonnassa ei tällä kertaa onni suosinut, mutta eihän siihen(kään) kuole. Mikä ei tapa, sattuu vitusti! Lisäksi näillä palkoilla kyseiset hupparit ja t-paidat ostaa kuitenkin köykäsesti omallakin rahalla, vaikka en kyllä tiedä onko niitä edes myynnissä missään, mutta onko silläkään nyt niin väliä.
Ettei ihan mene pelkäksi Kaapin piilomainonnaksi, niin on täällä tullut vähän hiihdettyäkin. Vapaa mieli ja vapaa kantapää on ollut viikon teemana, enkä ole vielä käynyt varastosta lautaa kaivamassa. Ehkä se odottaa siellä sitä vappuviikkoa. Alppitouhu jäänee odottamaan ensi talvea, jos ei ensikauden suksia pääse hyviin olosuhteisiin testaamaan. Telluilla olin mäessä tänäänkin ja Suskin kanssa tuli hiihdeltyä hyviä siivuja molemmin puolin tunturia. Mordorissa tutustuttiin veden kovempaan olomuotoon, kun taas meidän puolella hiihdeltiin keväistä sohjoa. Molemmat olivat mukavia alustoja, vaikka alkaa tuntua siltä, että ARVien kanteille olisi aika tehdä jotain. Kesällä on hyvää aikaa tähänkin puuhaan... Murtsikausi on kyllä nyt totaalisesti pulkassa, kun eräänä iltapäivänä poikkesin hiihtämään kylän lenkin ja odotetusti lumi oli märkää ja suksi upposi oikein reilun puoleisesti. Nautinnosta ei voinut puhua, mutta tulipahan jotain tehtyä. Ensi talvena sitten lisää veren makua suuhun! Alamäkihiihtoa jatketaan kuitenkin vielä parisen viikkoa säiden ja jalkojen niin salliessa.
Tellumoduulin jälkeinen aika onkin sitten mennyt vähän vahvemmin mökin sohvalla, joka kuluu todennäköisesti tällä menolla hyvinkin nopeaan puhki. Tai sitten ei, kun mietitään tarkemmin kyseisen kalusteen pitkää historiaa ja sitä lukuisia kertoja kuluttaneita tyyppejä. Aleksin ja Mattin kanssa on joka tapauksessa parannettu maailmaa ja juotu Eelin kallista olutta telkkarin katsomisen ohessa vähintäänkin riittävästi. Tiesittekö muuten, että Kenny vs Spenny menee aina samalla kaavalla ja Treffit pimeässä on ihan paska ohjelma?
Tänään ajattelin repäistä ja suuntasin Kaappiin K2 leffailtaan ja kuten tosihiihtomaikka aina tekee, lähdin omalla autolla! Uudet leffat pyörivät pitkin iltaa ja niihin voisi joskus oikeasti tutustua ihan ajan kanssa. Viihdyttävää laskemista näkyi useammalla pätkällä ja K2:n edustajilta kuuli hyviä juttuja laskijoiden taustoista. Selkeästi huomaa, että pääsiäisen jäljiltä elämä on hiljenemään päin ja tiskin takanakin on jo koko viikon kovasti ihmetelty, mitenkä se vesi maistuu ainakin allekirjoittaneelle niin hyvin. Näinköhän sitä on antanut itsestään aiemmin täysin väärän kuvan? Tehtiin kuitenkin sopimus, että vappuviikolla räjäytetään pankki ja painetaan kuin viimeistä viikkoa! Kesällä on kuitenkin hyvää aikaa toipua seuraavaa kautta varten. Leffaillan arvonnassa ei tällä kertaa onni suosinut, mutta eihän siihen(kään) kuole. Mikä ei tapa, sattuu vitusti! Lisäksi näillä palkoilla kyseiset hupparit ja t-paidat ostaa kuitenkin köykäsesti omallakin rahalla, vaikka en kyllä tiedä onko niitä edes myynnissä missään, mutta onko silläkään nyt niin väliä.
Ettei ihan mene pelkäksi Kaapin piilomainonnaksi, niin on täällä tullut vähän hiihdettyäkin. Vapaa mieli ja vapaa kantapää on ollut viikon teemana, enkä ole vielä käynyt varastosta lautaa kaivamassa. Ehkä se odottaa siellä sitä vappuviikkoa. Alppitouhu jäänee odottamaan ensi talvea, jos ei ensikauden suksia pääse hyviin olosuhteisiin testaamaan. Telluilla olin mäessä tänäänkin ja Suskin kanssa tuli hiihdeltyä hyviä siivuja molemmin puolin tunturia. Mordorissa tutustuttiin veden kovempaan olomuotoon, kun taas meidän puolella hiihdeltiin keväistä sohjoa. Molemmat olivat mukavia alustoja, vaikka alkaa tuntua siltä, että ARVien kanteille olisi aika tehdä jotain. Kesällä on hyvää aikaa tähänkin puuhaan... Murtsikausi on kyllä nyt totaalisesti pulkassa, kun eräänä iltapäivänä poikkesin hiihtämään kylän lenkin ja odotetusti lumi oli märkää ja suksi upposi oikein reilun puoleisesti. Nautinnosta ei voinut puhua, mutta tulipahan jotain tehtyä. Ensi talvena sitten lisää veren makua suuhun! Alamäkihiihtoa jatketaan kuitenkin vielä parisen viikkoa säiden ja jalkojen niin salliessa.
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Kirkasta
Vuokatin sateet ovat takana päin ja Ylläksellä riittää luntakin suksien alle - toistaiseksi! Vuokatissa laskettiin loskalaskuja neljä päivää satunnaisesti vesisateessakin. Täytyy myöntää, että laskumotivaatio oli täysin nollassa monta kertaa, mutta kokonaisuudessaan ne neljä päivää jäivät ehkä kuitenkin plussan puolelle. Ainakin radan lasku oli mukavaa ja käteen jäi tellupätevyys ja vinkkejä oman laskun kehittämiseen.
Ylläkselle kotiuduin sunnuntaina ja mäkeä on laskettu nyt pari päivää. Lapin tiet ovat kivasti asfaltilla, mutta lumet tunturissa katoavat vähän turhan nopeaan tahtiin. Sunnuntainakin houkutti lähteä mäkeen, kun Aurinko paistoi, mutta maltoin pysyä poissa. Eilen sitten laskettiin pitkät pätkät ja suunniteltu lepo siirtyi odottamaan pilvistä päivää. Aamulla erehdyin tiedustelemaan säätä ja tiedon saatuani, en enää osannut nukkua. Muutama tunti tiukkaa telluilua riitti ja loppupäivä meni mukavasti mökin sohvalla lahotessa. Matt koitti houkutella Kaappiinkin, mutta onneksi ymmärsin pysyä poissa.
Tänään tuli laskettua vähän vähemmän. Pari mäkeä tellua riitti ja illalla iski tilapäinen mielenhäiriö ja suuntasin murtsilenkille. Vajaa kymppi tuli hiihdettyä loskaisilla laduilla. Mistään hiihtonautinnosta ei voi puhua, mutta tulipahan jotain tehtyä. Mökin sohva houkutteli taas lahoamaan ja kun saunakaan ei syystä tai toisesta lämpiä, jää hyvin aikaa kuluttaa Japin kuvaa pois sohvatyynyistä...
Kevään kuviokin alkaa olla melko tarkkaan selvillä, mutta siitä lisää myöhemmin. Vielä pari päivää vapaata vietettävänä ja sitten kolme täyttä päivää opetusta telluilla! Kuulostaa hyvältä =)
Ylläkselle kotiuduin sunnuntaina ja mäkeä on laskettu nyt pari päivää. Lapin tiet ovat kivasti asfaltilla, mutta lumet tunturissa katoavat vähän turhan nopeaan tahtiin. Sunnuntainakin houkutti lähteä mäkeen, kun Aurinko paistoi, mutta maltoin pysyä poissa. Eilen sitten laskettiin pitkät pätkät ja suunniteltu lepo siirtyi odottamaan pilvistä päivää. Aamulla erehdyin tiedustelemaan säätä ja tiedon saatuani, en enää osannut nukkua. Muutama tunti tiukkaa telluilua riitti ja loppupäivä meni mukavasti mökin sohvalla lahotessa. Matt koitti houkutella Kaappiinkin, mutta onneksi ymmärsin pysyä poissa.
Tänään tuli laskettua vähän vähemmän. Pari mäkeä tellua riitti ja illalla iski tilapäinen mielenhäiriö ja suuntasin murtsilenkille. Vajaa kymppi tuli hiihdettyä loskaisilla laduilla. Mistään hiihtonautinnosta ei voi puhua, mutta tulipahan jotain tehtyä. Mökin sohva houkutteli taas lahoamaan ja kun saunakaan ei syystä tai toisesta lämpiä, jää hyvin aikaa kuluttaa Japin kuvaa pois sohvatyynyistä...
Kevään kuviokin alkaa olla melko tarkkaan selvillä, mutta siitä lisää myöhemmin. Vielä pari päivää vapaata vietettävänä ja sitten kolme täyttä päivää opetusta telluilla! Kuulostaa hyvältä =)
torstai 8. huhtikuuta 2010
Räkänokka
Lautaykkösen kävin melko tarkkaan kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen olen ehtinyt pyöritellä mäkiautohommia, leikata nurtsia, liittyä kahteen hiihtokouluun, kouluttautua alppi- ja ratamoduulilla sekä lauta- ja alppikakkosella. Nyt on menossa tellumoduuli.
Joka kurssilla olen ollut nuorin. Jännä juttu, jos ensimmäisen kurssin olen käynyt juuri 18 vuotta täytettyäni ja kahdessa vuodessa kouluttautunut enemmän, kuin useimmilla olisi varaa! Yleensä joku aina heittää jotain läppää siitä, että olen nuorin eikä siinä varsinaisesti mitään. Aina se vähän kyrsii, mutta kuitenkin. Lautapuolella ero ei ole niin selkeä, kun porukka yleisestikin on nuorempaa. Suksien puolella keski-ikä on selkeästi korkeampi, ehkä välttämättä ole ihan täysin tyytyväinen tilanteeseen. Tänään luennolla kuului oman videon purun jälkeen takarivistä taas fiksua tekstiä. "Ei nyt vaadita räkänokka noviisilta liikoja!" JUMALAUTA!!! Jotain rajaa sentään! Edelleen on ihan perseestä, että ihmisiä arvioidaan iän perusteella, koska oletetaan että on kokematon. Sadan vuoden elämänkokemus tekee tunnetusti viisaaksi ja kunnolliseksi ihmiseksi! Todennäköisesti tuokin kommentti oli tarkoitettu vain "normaaliksi pään aukomiseksi" mutta vituttaa se silti!
Asiasta sen verran, että aamu alkoi vahvasti. Kokoontumisen jälkeen oli puolisen tuntia aikaa vaihtaa kamat ja siirtyä rinteille. Siinä piti luovuttaa huonekin, kun piti vaihtaa huonetta päivän aikana. Mulla oli huoneen ovi mennyt lukkoon niin, että siivoojan avaimellakaan ei auennut. Huoneessa oli kaikki kypärästä ja selkäpanssarista hanskoihin. Lopulta pääsin suhteellisen nopeasti rinteeseen vain viisi minuuttia myöhässä.
Aamupäivä vietettiin murtsien kanssa rinteesse temppuillen ja iltapäivällä siirryttiin telluihin. Oli ihan mukavaa, vaikka keli olikin totuttuun tapaan lämmin, kostea ja harmaa. Ehkä sitä oppi jotain uuttakin - toivottavasti!
Huomenna jatketaan...
Joka kurssilla olen ollut nuorin. Jännä juttu, jos ensimmäisen kurssin olen käynyt juuri 18 vuotta täytettyäni ja kahdessa vuodessa kouluttautunut enemmän, kuin useimmilla olisi varaa! Yleensä joku aina heittää jotain läppää siitä, että olen nuorin eikä siinä varsinaisesti mitään. Aina se vähän kyrsii, mutta kuitenkin. Lautapuolella ero ei ole niin selkeä, kun porukka yleisestikin on nuorempaa. Suksien puolella keski-ikä on selkeästi korkeampi, ehkä välttämättä ole ihan täysin tyytyväinen tilanteeseen. Tänään luennolla kuului oman videon purun jälkeen takarivistä taas fiksua tekstiä. "Ei nyt vaadita räkänokka noviisilta liikoja!" JUMALAUTA!!! Jotain rajaa sentään! Edelleen on ihan perseestä, että ihmisiä arvioidaan iän perusteella, koska oletetaan että on kokematon. Sadan vuoden elämänkokemus tekee tunnetusti viisaaksi ja kunnolliseksi ihmiseksi! Todennäköisesti tuokin kommentti oli tarkoitettu vain "normaaliksi pään aukomiseksi" mutta vituttaa se silti!
Asiasta sen verran, että aamu alkoi vahvasti. Kokoontumisen jälkeen oli puolisen tuntia aikaa vaihtaa kamat ja siirtyä rinteille. Siinä piti luovuttaa huonekin, kun piti vaihtaa huonetta päivän aikana. Mulla oli huoneen ovi mennyt lukkoon niin, että siivoojan avaimellakaan ei auennut. Huoneessa oli kaikki kypärästä ja selkäpanssarista hanskoihin. Lopulta pääsin suhteellisen nopeasti rinteeseen vain viisi minuuttia myöhässä.
Aamupäivä vietettiin murtsien kanssa rinteesse temppuillen ja iltapäivällä siirryttiin telluihin. Oli ihan mukavaa, vaikka keli olikin totuttuun tapaan lämmin, kostea ja harmaa. Ehkä sitä oppi jotain uuttakin - toivottavasti!
Huomenna jatketaan...
sunnuntai 4. huhtikuuta 2010
Normipäivä
Viikko Yllästä taas takana ja elämä hymyilee. Kelien puolesta homma on mennyt vähän reisille. Monena päivänä on ollut tunturi aika sinkissä, mutta jotain laskettavaa on löytynyt kuitenkin. Maanantaina laskettiin Varkaankurussa muutamia hyviä laskuja ja meidänkin puolelta löydettiin pehmeää. Torstaina lämpötila nousi jo reilusti plussan puolelle ja laskeminen ei innostanut enää läheskään samalla tavalla.
Bar Kaapissa on tullut vietettyä tovi jos toinenkin. Hyviä juttuja moneen kertaan ja tuntuu, että kaikki viettävät siellä mielellään aikaansa. Fiksuhin jatkosuunnitelmiin voidaan lukea yllätyslähtö Pirtukellariin tunturin toiselle puolelle perjantaina. Sen keikan olisi kyllä aivan hyvin voinut jättää väliin, kun mökille kotiutui vasta neljän jälkeen ja kello soi todistajien mukaan 08:35. Itsehän en sitä kuullut, mutta onneksi yleinen aamumetelöinti herätti ajoissa. Lauantain pääsiäissetit venähtivätkin sitten Taigan kautta mökille suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Hyviä aftereita on ollut useampaan otteeseen...
Lauantain pääsiäisnäytös vedettiin onnistuneesti läpi. Lautajengillä suunniteltiin aamulla kuviolaskut ja vedettiin dog townia turvaväli max metri -periaatteella. Vai mitenkä se nyt oli... Näytti kuulemma hyvältä!
Viikonlopun sää on ollut taas suhteellisen hyvin kohdallaan. Aurinko on paistanut, vaikka pilviäkin on taivaalla näkynyt. Tänään oli aivan loistava laskusää ja telluilla sai hyviä laskuja alle. Fyysinen kunto on tällä hetkellä vähän heikolla pohjalla vähäisten nukkumisten ja hyvien aftereiden seuraksella, joten hirveitä laskusessioita ei pystynyt tänäänkään vetämään. Ehkä alkuviikosta kondis paranee ja ensi viikonlopun moduulilla ollaan taas kunnolla tikissä!
Loppukevään suunnitelma on edelleen lähes täysin avoin. Viikon päästä pitäisi päätöksiä tehdä ja suunnata Vuokatista joko Kouvolaan tai takaisin Ylläkselle. Ehkä muitakin vaihtoehtoja voi vakavasti harkita. Tällä hetkellä tuntuu, että todennäköisin vaihtoehto on Ylläs ja mahdollisesti töitäkin saattaisi viikon päästä olla ainakin sen verran, että vähän matkakuluja saa peittoon. Huomenna nukun joka tapauksessa pitkään ja päivä on tarkoitus viettää hiihtäen!
Bar Kaapissa on tullut vietettyä tovi jos toinenkin. Hyviä juttuja moneen kertaan ja tuntuu, että kaikki viettävät siellä mielellään aikaansa. Fiksuhin jatkosuunnitelmiin voidaan lukea yllätyslähtö Pirtukellariin tunturin toiselle puolelle perjantaina. Sen keikan olisi kyllä aivan hyvin voinut jättää väliin, kun mökille kotiutui vasta neljän jälkeen ja kello soi todistajien mukaan 08:35. Itsehän en sitä kuullut, mutta onneksi yleinen aamumetelöinti herätti ajoissa. Lauantain pääsiäissetit venähtivätkin sitten Taigan kautta mökille suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Hyviä aftereita on ollut useampaan otteeseen...
Lauantain pääsiäisnäytös vedettiin onnistuneesti läpi. Lautajengillä suunniteltiin aamulla kuviolaskut ja vedettiin dog townia turvaväli max metri -periaatteella. Vai mitenkä se nyt oli... Näytti kuulemma hyvältä!
Viikonlopun sää on ollut taas suhteellisen hyvin kohdallaan. Aurinko on paistanut, vaikka pilviäkin on taivaalla näkynyt. Tänään oli aivan loistava laskusää ja telluilla sai hyviä laskuja alle. Fyysinen kunto on tällä hetkellä vähän heikolla pohjalla vähäisten nukkumisten ja hyvien aftereiden seuraksella, joten hirveitä laskusessioita ei pystynyt tänäänkään vetämään. Ehkä alkuviikosta kondis paranee ja ensi viikonlopun moduulilla ollaan taas kunnolla tikissä!
Loppukevään suunnitelma on edelleen lähes täysin avoin. Viikon päästä pitäisi päätöksiä tehdä ja suunnata Vuokatista joko Kouvolaan tai takaisin Ylläkselle. Ehkä muitakin vaihtoehtoja voi vakavasti harkita. Tällä hetkellä tuntuu, että todennäköisin vaihtoehto on Ylläs ja mahdollisesti töitäkin saattaisi viikon päästä olla ainakin sen verran, että vähän matkakuluja saa peittoon. Huomenna nukun joka tapauksessa pitkään ja päivä on tarkoitus viettää hiihtäen!
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Kermaperseilyä
Viikko takana ja paljon on ehtinyt tapahtua. Lauantaina kurssin alkaessa laskettiin jäätävässä tihkusateessa! Vaatteet kastuivat ja rinne oli suorastaan järkyttävän pehmeä. Vielä sunnuntaina lähdin pessimistisesti kirkkaalla linssillä rinteeseen, mutta jouduin pian myöntämään, että kyllähän se aurinko paistaa ja peililinssiä piti vaihtaa lounaalla.
Murtsipäivää vietettiin tiistaina. Aamulla käytiin vapaan tekniikkaa lävitse ja iltapäivällä suunnattiin rinteeseen. Murtseilla hoidettiin englanniksi opettamisen osuus, jota saatiin suunnitella etukäteen. Aika lonkalta Arin kanssa vedettiin, kun ennen suoritusta sovittiin vain, että allekirjoittanut aloittaa ja vuorotellen vedetään. Keskiviikon puolikurssijuhlaan varustauduttiin paljon paremmin pohtimalla ohjelmaa edellispäivän baarireissulla. Allun kanssa kurkkuna ja porkkanana ohjeistettiin muita syväkurkkuviestin saloihin. Koutsit vetivät tuttuun tapaan kevyellä vaatetuksella ja alppiykkösten toimesta noustiin tuoleille juopottelemaan.
Muutaman päivän auringon paisteen jälkeen palattiin ankeaan harmaaseen ja uutta luntakin oli tullut sopivasti ratapäivän ratoksi. Keppiä pystyyn rinteeseen ja huonosti lanatuille radoille laskemaan. Kiireessä ja hieman vajaalla ohjeistuksella ja ohjauksella lanaamisesta ei oikein tullut mitään, kun puolet jättivät oman osansa puolitiehen. Tuloksena oli hienoja pannuja ja läheltäpiti -tilanteita irtolumen takia. Hyvinkin viralliset alppikakkosen sisäiset kisat vein reilun sekunnin turvin. Mahtoikohan Putsin peukalo olla kovinkaan täsmällinen...
Tänään oli viimeinen treenipäivä ja aamusta oli opetusharjoituksia. Tänään aiheena oli rytmi. Edelliseen kertaan verrattuna, jolloin aiheena oli suksen sivukaarevuuden hyödyntäminen, tänään oli äärimmäisen helppoa. Siinä missä edellisessä opetusharjoituksessa piti pohtia alppihiihdon syvintä olemusta ja historiaa, tänään riitti pelkkä harjoitteiden keksiminen ja hauskanpito. Treenaamisesta ei tulllut mitään, koska rinteet olivat pehmeät ja kasoilla, mutta tulipahan iltapäivällä rentouduttua hieman paremmin ennen huomisia testejä.
Huomenna iltapäivällä Opelin keula suuntaa pohjoiseen ja Ylläkselle. Siellä olisi tarkoitus tehdä hommia muutama päivä ja ensi kuussa palaillaan Vuokattiin tellumoduulin merkeissä. Kevään ohjelma on edelleen aika pahasti auki, mutta eiköhän se lähiaikoina selkiydy...
Kerrottakoon vielä, että otsikon ja tekstin yhteys ei ilmene tekstistä, eikä sitä kysyttäessäkään kerrota! Julmaa...
Murtsipäivää vietettiin tiistaina. Aamulla käytiin vapaan tekniikkaa lävitse ja iltapäivällä suunnattiin rinteeseen. Murtseilla hoidettiin englanniksi opettamisen osuus, jota saatiin suunnitella etukäteen. Aika lonkalta Arin kanssa vedettiin, kun ennen suoritusta sovittiin vain, että allekirjoittanut aloittaa ja vuorotellen vedetään. Keskiviikon puolikurssijuhlaan varustauduttiin paljon paremmin pohtimalla ohjelmaa edellispäivän baarireissulla. Allun kanssa kurkkuna ja porkkanana ohjeistettiin muita syväkurkkuviestin saloihin. Koutsit vetivät tuttuun tapaan kevyellä vaatetuksella ja alppiykkösten toimesta noustiin tuoleille juopottelemaan.
Muutaman päivän auringon paisteen jälkeen palattiin ankeaan harmaaseen ja uutta luntakin oli tullut sopivasti ratapäivän ratoksi. Keppiä pystyyn rinteeseen ja huonosti lanatuille radoille laskemaan. Kiireessä ja hieman vajaalla ohjeistuksella ja ohjauksella lanaamisesta ei oikein tullut mitään, kun puolet jättivät oman osansa puolitiehen. Tuloksena oli hienoja pannuja ja läheltäpiti -tilanteita irtolumen takia. Hyvinkin viralliset alppikakkosen sisäiset kisat vein reilun sekunnin turvin. Mahtoikohan Putsin peukalo olla kovinkaan täsmällinen...
Tänään oli viimeinen treenipäivä ja aamusta oli opetusharjoituksia. Tänään aiheena oli rytmi. Edelliseen kertaan verrattuna, jolloin aiheena oli suksen sivukaarevuuden hyödyntäminen, tänään oli äärimmäisen helppoa. Siinä missä edellisessä opetusharjoituksessa piti pohtia alppihiihdon syvintä olemusta ja historiaa, tänään riitti pelkkä harjoitteiden keksiminen ja hauskanpito. Treenaamisesta ei tulllut mitään, koska rinteet olivat pehmeät ja kasoilla, mutta tulipahan iltapäivällä rentouduttua hieman paremmin ennen huomisia testejä.
Huomenna iltapäivällä Opelin keula suuntaa pohjoiseen ja Ylläkselle. Siellä olisi tarkoitus tehdä hommia muutama päivä ja ensi kuussa palaillaan Vuokattiin tellumoduulin merkeissä. Kevään ohjelma on edelleen aika pahasti auki, mutta eiköhän se lähiaikoina selkiydy...
Kerrottakoon vielä, että otsikon ja tekstin yhteys ei ilmene tekstistä, eikä sitä kysyttäessäkään kerrota! Julmaa...
lauantai 20. maaliskuuta 2010
Takakireyttä
Alppikakkonen starttasi tänään. SkiLAT 2 on oikein mallikkaasti edustettuna kuuden hengen voimin. Jutut lähtivät lapasesta jo ensimmäisenä päivänä joiltakin osin, mutta se oli ehkä odotettavissa.
Päivän mittaan tuli muutamia kertoja ikävä lautapuolelle. Alppimonot eivät kuitenkaan ole ihan niin mukavat jalassa ja jotenkin on viime aikoina tuntunut, että se lauta on ehkä kuitenkin mukavampi peli jalkojen alla! Ehkäpä kakkoskurssi nyt sitten innostaisi minua taas kerran laskemaan - laudalla! Tänään puhuttiin hieman tavoitteista ja omaksi tavoitteekseni asetin julkisesti hyvänä ihmisenä olemisen. Tässä voin määritellä, että olen hyvä ihminen, jos saan taitoarvosanaksi nelosen!
Mitä polveen tulee, niin sain terveen paperit alkuviikosta. Jännä juttu, kun ei se kuitenkaan oikein toimi. Lepokipu on tämän viikon aikana vähentynyt, mutta rasituksessa tekee edelleen kipeää. Toisaalta mihin se muuttuisi hetkessä. Lääkärin mukaan saan tehdä mitä huvittaa kivun sallimissa rajoissa. Saa nähdä, mihin se raja kurssin aikana muodostuu...
Päivän mittaan tuli muutamia kertoja ikävä lautapuolelle. Alppimonot eivät kuitenkaan ole ihan niin mukavat jalassa ja jotenkin on viime aikoina tuntunut, että se lauta on ehkä kuitenkin mukavampi peli jalkojen alla! Ehkäpä kakkoskurssi nyt sitten innostaisi minua taas kerran laskemaan - laudalla! Tänään puhuttiin hieman tavoitteista ja omaksi tavoitteekseni asetin julkisesti hyvänä ihmisenä olemisen. Tässä voin määritellä, että olen hyvä ihminen, jos saan taitoarvosanaksi nelosen!
Mitä polveen tulee, niin sain terveen paperit alkuviikosta. Jännä juttu, kun ei se kuitenkaan oikein toimi. Lepokipu on tämän viikon aikana vähentynyt, mutta rasituksessa tekee edelleen kipeää. Toisaalta mihin se muuttuisi hetkessä. Lääkärin mukaan saan tehdä mitä huvittaa kivun sallimissa rajoissa. Saa nähdä, mihin se raja kurssin aikana muodostuu...
lauantai 13. maaliskuuta 2010
Kevätaurinkoa
Maaliskuu on jo pitkällä ja kevätkeleistä on nautittu useampana päivänä. Viime aikoina on tullut laskettua ihan hyvällä sykkeellä ja paljon on tapahtunut. Töitä tuli tehtyä viikoilla 8 ja 9 joka päivä ja tällä viikolla on nautittu pienemmistä työmääristä ja paremmasta laskemisesta.
Laudalla on löytynyt uutta intoa ja viime aikoina on tullut harrastettua kikkailua ja hyppimistä ehkä enemmän kuin ikinä! Edistystäkin on tapahtunut. Fronttikolmonen pyörähtää jo jollain tapaa ja tänäänkin onnistuin ländäämään kaikki kaksi yritystä. Alppipuolella olen koittanut hioa laskutekniikkaa, mutta on sitä suksillakin tullut kikkailtua jonkin verran. Ei tosin niin tavoitteellisesti eikä paljoa kuin laudalla.
Joskus aiemmin mainitsin kaatumisesta telluilla ja polven vääntymisestä. Päädyin viime kuussa kintun kanssa lääkäriin ja ortopedi ohjasi magneettikuvaan. Vakuutusyhtiö ei suostunut myöntämään maksusitoumusta ja muutenkin asian käsittely tuntui kestävän. Lopulta pari päivää sitten saatiin kuvat otettua ja ensi tiistaina menen kuulemaan tuomion! Tänään polvi oli pahimmassa kunnossa toistaiseksi. Ulkosivulla viiltävää kipua kauppareissun jäljiltä ja jo pelkkä seisominen kävi vaikeaksi. Kipulääkkeet ja kylmä helpottivat oloa, mutta vähän arveluttaa mihin tässä vielä päätyy, varsinkin kun lääkäri aiemmin antoi melko positiivisen kuvan ja arveli, ettei mitään toimenpiteitä vaativaa ole sattunut. Tänään ei ollut kovinkaan luottavainen olo sen suhteen... Oli miten oli, niin tiistaina olen paljon viisaampi.
Kauden puolivälikin on jo takana päin ja kevään reissu lähestyy. Viime keväänä tuli reissattua vähän joka puolella. Nyt tiedän varmasti vain, että tarkoitus on suunnata viikon päästä Vuokattiin ja sieltä Ylläkselle. Jos kaikki menee putkeen, olen lumilla toukokuun alkuun, mutta varmasti en tällä hetkellä osaa sanoa. Johtajalla voi olla jotain muuta mielessään...
Laudalla on löytynyt uutta intoa ja viime aikoina on tullut harrastettua kikkailua ja hyppimistä ehkä enemmän kuin ikinä! Edistystäkin on tapahtunut. Fronttikolmonen pyörähtää jo jollain tapaa ja tänäänkin onnistuin ländäämään kaikki kaksi yritystä. Alppipuolella olen koittanut hioa laskutekniikkaa, mutta on sitä suksillakin tullut kikkailtua jonkin verran. Ei tosin niin tavoitteellisesti eikä paljoa kuin laudalla.
Joskus aiemmin mainitsin kaatumisesta telluilla ja polven vääntymisestä. Päädyin viime kuussa kintun kanssa lääkäriin ja ortopedi ohjasi magneettikuvaan. Vakuutusyhtiö ei suostunut myöntämään maksusitoumusta ja muutenkin asian käsittely tuntui kestävän. Lopulta pari päivää sitten saatiin kuvat otettua ja ensi tiistaina menen kuulemaan tuomion! Tänään polvi oli pahimmassa kunnossa toistaiseksi. Ulkosivulla viiltävää kipua kauppareissun jäljiltä ja jo pelkkä seisominen kävi vaikeaksi. Kipulääkkeet ja kylmä helpottivat oloa, mutta vähän arveluttaa mihin tässä vielä päätyy, varsinkin kun lääkäri aiemmin antoi melko positiivisen kuvan ja arveli, ettei mitään toimenpiteitä vaativaa ole sattunut. Tänään ei ollut kovinkaan luottavainen olo sen suhteen... Oli miten oli, niin tiistaina olen paljon viisaampi.
Kauden puolivälikin on jo takana päin ja kevään reissu lähestyy. Viime keväänä tuli reissattua vähän joka puolella. Nyt tiedän varmasti vain, että tarkoitus on suunnata viikon päästä Vuokattiin ja sieltä Ylläkselle. Jos kaikki menee putkeen, olen lumilla toukokuun alkuun, mutta varmasti en tällä hetkellä osaa sanoa. Johtajalla voi olla jotain muuta mielessään...
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Tuskan hiki
Ihan ensimmäiseksi opin, että todellista ammattimaisuutta on se, että saapuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Itse opin, että tiukka itsekuri ja hyvin treenatut tekohymyyn kykenevät naamalihakset helpottavat elämää hyvinkin paljon. Elekielen hallinta yleisesti, olisi mukava osata. Äänenpainot pysyvät jo suhteellisen hyvin kurissa.
Jokin aika sitten eräs henkilö luuli kykenevänsä hillitsemään itsensä riittävän hyvin. Asiakkaana oli poika, joka oli laudalla jo ties kuinka monetta kertaa. Edelleenkään itsenäinen tekeminen ei meinannut onnistua. Hatara lanaaminen takakantilla ei tuottanut mitään tyydytystä pojalle ja vähintään kerran minuutissa kuultuja lausahduksia olivat muun muassa "tää on vaikeeta", "koska mennään ylös" ja "koska mennään kaakaolle". Opettajan äänenpainot pysyivät hallinnassa, eivätkä kasvotkaan juurikaan paljastaneet muille rinteessä olijoille mitään. Ohitse laskevat kollegat vain pyörittelivät päätään.
Tunnin jälkeen eräs työtoveri kysyi, että paloiko käämi? Pikkumokiksi paljastuivat poikkeuksellinen laudan maahan laitto ja painavat askeleet. Pienestä sitä jää kiinni, mutta valitettava tosiasia oli, että opettajalta paloi käämi! Jos oppilas käy useamman opettajan tunnilla, ei kenenkään opissa opi mitään ja kitisee tasaisesti jokaisen tunnin aikana sellaisista asioista, kuin laudalla potkuttelu, lajin vaikeus ja kyselee koko ajan koska mennään isoon mäkeen, vaikka ei osaa kunnolla edes pysäyttää, katson opettajan kestäneen aivan tarpeeksi ja toimineen vähintäänkin ammattimaisesti asiakkaan ollessa tyytyväinen päivän päätteeksi.
Jokin aika sitten eräs henkilö luuli kykenevänsä hillitsemään itsensä riittävän hyvin. Asiakkaana oli poika, joka oli laudalla jo ties kuinka monetta kertaa. Edelleenkään itsenäinen tekeminen ei meinannut onnistua. Hatara lanaaminen takakantilla ei tuottanut mitään tyydytystä pojalle ja vähintään kerran minuutissa kuultuja lausahduksia olivat muun muassa "tää on vaikeeta", "koska mennään ylös" ja "koska mennään kaakaolle". Opettajan äänenpainot pysyivät hallinnassa, eivätkä kasvotkaan juurikaan paljastaneet muille rinteessä olijoille mitään. Ohitse laskevat kollegat vain pyörittelivät päätään.
Tunnin jälkeen eräs työtoveri kysyi, että paloiko käämi? Pikkumokiksi paljastuivat poikkeuksellinen laudan maahan laitto ja painavat askeleet. Pienestä sitä jää kiinni, mutta valitettava tosiasia oli, että opettajalta paloi käämi! Jos oppilas käy useamman opettajan tunnilla, ei kenenkään opissa opi mitään ja kitisee tasaisesti jokaisen tunnin aikana sellaisista asioista, kuin laudalla potkuttelu, lajin vaikeus ja kyselee koko ajan koska mennään isoon mäkeen, vaikka ei osaa kunnolla edes pysäyttää, katson opettajan kestäneen aivan tarpeeksi ja toimineen vähintäänkin ammattimaisesti asiakkaan ollessa tyytyväinen päivän päätteeksi.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
