HUH!

Sitä odotettiin pitkään kuten joka vuosi! Tänäkin vuonna odotus palkittiin! Tuntuiko eilen illalla tai edes tänä aamuna siltä, että joka vuotinen marraskuun alun viikonloppua oli odotettu niin pitkään, kun sitä nyt odotettiin? No ei oikeastaan. Tuntui lähinnä siltä, että oli helpotus saapua kotiin jo lauantai-iltana. Hommaa kun olisi voinut pitkittää vielä sunnuntaille. En halua edes ajatella nykyistä olotilaani, jos siihen olisi lähdetty mukaan!

Expot olivat ja menivät! Perjantaina aamusta messuille ja tuli vilkaistua pikaisesti merkittävimmät paikat eli ei oikeastaan mitään. Aleksikin muisti mainita, ettei ehdi oven taakse raapimaan ennen ovien avaamista. Ilmoitus tosin tuli jo kaksi minuuttia ovien avaamisen jälkeen. Positiivista tässä oli se, että itsekin olin vielä junassa... Jostain syystä en maalaisena ymmärrä, että Helsingissä liikkumista oikeasti nopeuttaa se, että lampsii vähän nopeammin metrolle tai junalle, eikä aina etene rauhallisesti vain siksi, että seuraava tulee kuitenkin hetken kuluttua.

Kun Aleksi lopulta saapui paikalle, olin ehtinyt nähdä jo aika liudan tuttuja ja vaihtaa kuulumisia ties kenen kanssa. Asemapaikkakin oli löytynyt, vaikka se olikin siirtynyt tutusta ja turvallisesta paikasta peränurkkaan. Syykin lienee vakiintuneille kävijöille selvä... Päädyttiin hypistelemään Crossin tekstiilejä ja läheltä piti, ettei pitänyt ostaa täyttä asustetta, mutta onneksi Aleksi ystävällisesti riisti sen käsistäni ja latoi seteleitä pöytään. Vai olisiko kyseessä ollut nykyaikaisempi maksuväline? Tiedä siitä, kun saatoin olla hieman muissa maailmoissa.

Perjantaina illan ohjelmassa oli Astoria-sali ja Deeper. Hyvä pätkä! Täytynee katsoa toistekin. Aamulla herättiin freesinä hotellilta ja suunnattiin Ikkelän ja Aleksin kanssa kimppataksilla messukeskukseen ja kokoustamaan. Asiat selväksi, nuijaa pöytään ja kun kaikki oli kristallin kirkasta ja nuorempi kaarti edusti edukseen kuten aina. Mitähän se kokeneempi porukka tekisikään ilman meitä ja meidän reppuja? Täytynee ensi vuonna ottaa selvää ja jättää reppu kotiin... Messuilla lisää tuttuja ja Sannan ja Teemun ohjeistamana ajoissa illalla junalle. Suunniteltu juna tosin missattiin ja meinasin jo kävellä takaisin messukeskukseen jatkamaan, mutta jossakin taustalla järjen ääni huusi sen verran kovaa ja korkealta, että ei auttanut kuin uskoa...

Tänään Kouvola, huomenna Vuokatti, ensi viikolla Ruka, kuun lopussa Ylläs! Expot takana - elämä edessä!