Viikko Levin kadulla

Kausi on nyt lopullisesti laskettu omalta osaltani, vaikka jotkut onnelliset vielä jatkavat Rukalla ja toiset ulkomailla. Meillä Levin reissu meni ihan mukavasti usean päivän vesisateista huolimatta.

Maanantaina saavuttiin Artun kanssa Leville suhteellisen ajoissa ja koska mökillä ei ollut ketään päästämässä meitä sisään, hengailtiin pitkin kylää. Terhi ja Gabe tavattiin mökillä ja siitä sitten poikettiin parin laskun ajaksi Artun kanssa mäkeen. Illalla Katja ja Leenakin saapuivat yllättävän myöhään paikalle.

Tiistain laskupäivä meni vielä mukavasti auringon paisteessa. Alkuun oli ongelmia tarvittavan vauhdin arvioinnissa ja monet hypyt ländättiinkin flätille. Pikkuhiljaa rutiinia kuitenkin tuli ja kolmen hyndän runikin tuli laskettua päivän aikana. Illan ohjelmassa oli skeittausta. Terhi kokeili ensimmäisen kerran lonkkaria, minkä seurauksena Katjan lauta oli päätyä järveen. Skedeparkissa Arttu paineli vanhalla rutiinilla, vaikka omien sanojen mukaan hommasta ei tullut vuosien tauon jälkeen mitään.

Keskiviikkona olikin sadepäivä. Aamusta täytyi taas opetella vauhdin otto uudestaan ja muutamien kivuliaiden vajareiden jälkeen alkoi ländikin taas löytyä. Illalla mökillä oli kunnon kansainvälinen meininkin, kun naapurin mökkiporukka tuli katsomaan Suomi-USA peliä. Jenkki Bryan sai tappouhkauksia varmasti tarpeeksi lopuksi elämää. Lisäksi paikalla oli saksalainen, itävaltalainen sekä meidän oma vahvistus aussi Gabe. Naapurin Krisu ja Marja edustivat vieraina Suomea. Pelin jälkeen pidettiin privaattijatkot Pubissa. Tyhjä baari ei lupaillut hyvää, mutta Artun ja Bryanin kanssa homma saatiin käyntiin ja Oksasen Joonaskin saapui yllättäen paikalle piristämään tunnelmaa.

Torstaina darralaskut vesisateessa. Porukalla alkoi rinteeseen lähtö reissun loppua kohden venyä myöhäisempään. Täysin ymmärrettävää, kun otetaan huomioon keliolosuhteet ja se, että rinteitä oli auki juuri eturinne ja sen viereinen kolmen hyndän streetti. Paippikin edusti mäen päällä, mutta sitäkään ei oltu ajettu kuulemma moneen viikkoon.

Perjantaina starttasi Camp531 ja reissun toinen päivä, kun aurinko näyttäytyi. Vapaamuotoiset Jamit streetillä meni mukavassa fiiliksessä, eikä yhtään tuntunut siltä, että on mukana kisoissa. Palkinnot tosin arvottiin osallistuneiden kesken, tosin tämä kerrottiin vasta palkintojen jaon yhteydessä. Ilmeisesti oli tasaista tai sitten se oli alkujaan ideakin. Yhdeksän osallistujaa saatiin snowskedekrossiin, joka oli enemmänkin chinese donwhill tyylinen, eli ylhäältä suorilla alas ja ensimmäinen alhaalla voittaa. Kolme karsintalähtöä ja finaali. Voittajan nimeä en nyt muista, mutta ei se varmaan ketään kiinnostanutkaan. Hyvä fiilis oli kuitenkin pääosassa. Illalla Frozen Ramp Jam karsinnat Hullu Poro Areenalla. Katja oli houkuteltu ainoaksi tyttöskedeejäksi mukaan skaboihin. Varsinaisia karsintoja ei oikeasti taidettu edes pitää, mutta hyvältä se skeittaaminen näytti vapaamuotoisestikin. Harvoin sitä näkee bändiä soittamassa ja parhaita suomalaisia skeittareita yhtä aikaa baarissa. Aivan mahtava meininki!

Launtain ohjelma meni uusiksi sateen takia. Parkissa piti olla photoshootit aamulla, mutta lumet olivat niin lahjakkaasti sulaneet, että ohjelma oli siirretty eturinteen streetille. Arttu laski meidän porukasta yhden laskun, minä, Leena ja Gabe ehkä jopa toista tuntia ja muut jäivät mökille homehtumaan. Iltapäivän lonkkarisessarit oli peruttu huonon sään takia, samoin kuin skedeparkin sessarit. Ohjelmassa oli enää siis jäljellä Frozen Ramp Jam finaalit Areenalla. Taas aivan mahtava meininki ja hyvät bändit soittamassa. En kyllä muista mitä bändejä olivat, mutta eihän se haittaa ketään? Hienoa skedeystä taas kerran.

Aamusta rojut autoon ja suunta etelään. Arttu oli odotetusti reilun pätkän alusta täysin ajokelvottomassa kunnossa, mutta itselläni olo oli aivan loistava olosuhteisiin nähden. Koskaan en ole näin helposti ajanut noin pitkää matkaa! Kokonaisuudessaan reissu oli loistava ja freestylea tuli laskettua enemmän kuin koko kaudessa yhteensä. Kielikylpykin oli aika loistava, kun englantia puhuttiin yleisesti suomalaistenkin kesken, että Gabe ymmärtää jos sattuu kuuntelemaan. Heppua kun selvästi vitutti aina, jos puhuttiin pidempiä pätkiä suomea, eikä hän ymmärtänyt mistä on kyse. Porukalle tuli myöskin uusia nimiä, kun Artun nimeä oli ihmisten vaikea muistaa. Lopulta hän tunnistikin itsensä myös nimillä Krisse, Ilkka, Ile, Jussi tai Markku tai oikeastaan ihan millä vaan.

Kausi ohi, Camp531 takana ja krapulasta selvitty. Rustailen vielä jossain kohtaa yhteenvetoa koko kaudesta ja sitten siirrytään kesäisempiin kuvioihin, mitä ne sitten ikinä ovatkaan...