Onks pakko jos ei taho?

Aurinko paistaa ja ulkona on lämmin. Tai ainakin näyttää lämpimältä mutta mistäs minä tietäisin, kun olen herännyt kaksi tuntia sitten, enkä todellakaan ole jaksanut raahautua ulos! Melkein kiinnosti nousta. Joku fiksu on päättänyt, että ylppärireenit on klo 16 tänään niin ei ehdi kolopalloakaan pelaamaan. Työvuorotkin piti lahjoittaa muille. Toimettomuus ei oikein sovi mulle ja tätä on jatkunut jo ties kuinka pitkään! Mitään ei saa aikaiseksi ja pelkkä oleminen kyrsii. Pienet lenkit ja pyöräilyt eivät paljon kostuta, etenkin kun polkemaankin joutuu yleensä menemään yksin. Ihan mukavaa, mutta ne ihmiset puuttuu...

Huominen meneekin sukulaisten onnitteluja kuunnellessa. Ensin kysellään kirjoituksista ja heti perään pitäisi olla raportoimassa jatko-opinnoista. Sitten päivitellään kovaan ääneen, kun en olekkaan hakenut mihinkään enkä ole alkuunkaan tietoinen mihin sitä hakisi. Senhän tietää, että jokaisella on varmasti hyviä neuvoja tulevaisuuden varalle. Toivottavasti en kurista ketään!

Normaalit ihmiset kai tekevät töitä arkisin. Niin minäkin mielelläni tekisin, mutta töitä on valitettavan vähän. Toisaalta useimmat lauantait on jo pyhitetty rahan tekemiseen, joten viikonloputkin menevät perseelleen, kun aikataulut ei vaan satu yhteen. Kotonakin on notkuttu jo monta viikkoa saamatta mitään aikaiseksi ja tuntuisi, että olisi jo korkea aika päästä reissuun. Strynin matkaa katselin, mutta silloin ei ollut rahaa! Nyt on ensimmäiset YO-lahjarahat ilmestyneet tilille ja niillä heittäisi ihan mukavan reissun, mutta kun on sillä viikolla töitä sen verran paljon, että ei pysty lähtemään.