Onks pakko jos ei taho?

Aurinko paistaa ja ulkona on lämmin. Tai ainakin näyttää lämpimältä mutta mistäs minä tietäisin, kun olen herännyt kaksi tuntia sitten, enkä todellakaan ole jaksanut raahautua ulos! Melkein kiinnosti nousta. Joku fiksu on päättänyt, että ylppärireenit on klo 16 tänään niin ei ehdi kolopalloakaan pelaamaan. Työvuorotkin piti lahjoittaa muille. Toimettomuus ei oikein sovi mulle ja tätä on jatkunut jo ties kuinka pitkään! Mitään ei saa aikaiseksi ja pelkkä oleminen kyrsii. Pienet lenkit ja pyöräilyt eivät paljon kostuta, etenkin kun polkemaankin joutuu yleensä menemään yksin. Ihan mukavaa, mutta ne ihmiset puuttuu...

Huominen meneekin sukulaisten onnitteluja kuunnellessa. Ensin kysellään kirjoituksista ja heti perään pitäisi olla raportoimassa jatko-opinnoista. Sitten päivitellään kovaan ääneen, kun en olekkaan hakenut mihinkään enkä ole alkuunkaan tietoinen mihin sitä hakisi. Senhän tietää, että jokaisella on varmasti hyviä neuvoja tulevaisuuden varalle. Toivottavasti en kurista ketään!

Normaalit ihmiset kai tekevät töitä arkisin. Niin minäkin mielelläni tekisin, mutta töitä on valitettavan vähän. Toisaalta useimmat lauantait on jo pyhitetty rahan tekemiseen, joten viikonloputkin menevät perseelleen, kun aikataulut ei vaan satu yhteen. Kotonakin on notkuttu jo monta viikkoa saamatta mitään aikaiseksi ja tuntuisi, että olisi jo korkea aika päästä reissuun. Strynin matkaa katselin, mutta silloin ei ollut rahaa! Nyt on ensimmäiset YO-lahjarahat ilmestyneet tilille ja niillä heittäisi ihan mukavan reissun, mutta kun on sillä viikolla töitä sen verran paljon, että ei pysty lähtemään.

Taas on lupa odotella lumia!

Nyt on kaikki kesäkuviot korkattu. Levillä korkattiin lonkkarikausi muutaman kilometrin rullailuilla, muutama päivä sitten alkoi pyöräilykausi ja eilen kävin pelaamassa golfiakin. Nyt kun kaikki kesälajit on käyty läpi, on kai lupa odotella ensi kautta? Ehkä tässä on kuitenkin olosuhteiden pakosta odotettava vielä muutama kuukausi.

Elämää mäessä on ilman luntakin. Täksi kesäksi hankittu XC-pyörä soveltuu tosin huomattavasti paremmin tasamaalle kuin DH-pätkille, mutta onhan siellä metsässä mäkeä joka tapauksessa. Lonkkarilla tulee kruisittua milloin missäkin, kuitenkin mielummin hieman alamäkivoittoisilla teillä. Golf ei ehkä ole mäkilaji, mutta koska tämä ei ole demokratia, saatan rustata joitain juttuja siitäkin kesän mittaan. Katsellaan miten homma etenee... Tavoitteena olisi kuitenkin pitää fysiikka mahdollisimman korkealla ja mieluiten parantaa sitä tulevia kausia ajatellen ja koittaa nauttia tästä lumettomasta ajastakin parhaalla mahdollisella tavalla. Tällä hetkellä hinku lumille on yllättävän pieni. Tilanne tosin saattaa muuttua ihan koska tahansa.

Todennäköisesti blogin päivitystahti hieman hidastuu lähitulevaisuudessa, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettei tätä päivitettäisi ollenkaan. Jos kiinnostaa, kannattaa satunnaisesti käydä vilkaisemassa jos olisi jotain uutta tapahtunut. Lumia odotellessa vartutaan myös TeamTuhon reissustooria Leviltä Tuhosivuille. Kun sellainen julkaistaan koitan linkittää sen tänne mahdollisimman pian. Nautitaan nyt lämpimistä keleistä, koitetaan välttää lämpöhalvausta ja tehdään rahaa pitkät talvilomat mielessä.

Kausi 08-09

Joku ehkä muistaa abivuodesta penkkarit, hikiset pänttäyssessiot, raivokohtaukset, abiristeilyn... Päälimmäinen asia elämässä on ollut ylioppilaskirjoitukset, koska niihinhän on tietysti tähdätty jo vähintään kolme vuotta. Kuulostaa tylsältä! Erilainen nuori on tässäkin tapauksessa erilainen, eikä tässä vaiheessa kevättä edes muista kirjoittaneensa (toivottavasti) ylioppilaaksi. Koko vuoden olo koulussa oli enemmän tai vähemmän ulkopuolinen ja varsinkin kevään aikana koulukavereiden kanssa ei juurikaan ollut puhuttavaa. Miksi olisikaan, koska yhteisiä keskustelun aiheita ei ollut? Erilainen nuori laittaa asiat erilaiseen järjestykseen.

Ensimmäinen hiihdonopettajakausi on nyt takana. Lumipäiviä kertyi 116 ja kauden mittaan tuli laskettua yhdeksässä eri keskuksessa. Kausi alkoi marraskuussa Vihdissä. Yksi mäki oli auki ja hissikin taisi seisoa toista tuntia. Kun Kouvolaan ei saatu lumia oli laskettava muissa rinteissä ja Messilästä tulikin lähes kotikeskus ensimmäisten viikkojen ajaksi.

Tämän kauden ajan oli tarkoitus opettaa vain Mielakassa. Syksyllä Expojen aikoihin heräsi kuitenkin ajatus siirtymisestä isompiin piireihin jo tässä vaiheessa. Annan kannustuksesta olin yhteyksissä Iso-Ylläksen hiihtokouluun ja testien kautta koeaika alkoi. Sitä kautta meni kauden kouluttautumissuunnitelmat uusiksi ja alppimoduuli sai väistyä Ylläksen töiden alta hamaan tulevaisuuteen. Ensimmäinen oppilas oli keski-ikäinen brittilautailija, joka halusi oppia freestylen alkeet. Yllättävän hyvin hän oppikin ja tunnista jäi hyvä fiilis.

Ylläksen jälkeen paluu arkeen oli karu ja halu Lappiin oli kova. Lautamotivaatio katosi lähes täysin ja menikin pitkään ennen seuraavia kunnon lautasessareita. Alppisuksilla ja telluilla tuli laskettua sitäkin enemmän ja Mielakasta tuli tänäkin vuonna toinen tai kolmas koti, miten kukakin haluaa laskea. Mielakan hiihtokoulun lumileiri Kolilla oli ja meni. Odotin enemmän kouluttautumista, mutta ehkä kaikkea ei voi saada. Toisaalta jos joskus istun itse yhdellä vaikutusvaltaisemmista palleista, tiedän ainakin mitä haluan kehittää. Visiota on ehtinyt kehittyä, mutta toteutusmahdollisuudet nykytilanteessa ovat hieman heikolla pohjalla.

Opiskelu haittasi laskemista aina maaliskuun lopulle asti. Kirjoitusten jälkeen kausi Mielakassa päättyi minun osaltani ja siirryin hoitamaan loput opetusvelvollisuudesta Ylläkselle. Tiukka kuuden päivän työrutistus ennen Lauta kakkosta ja kevään pitkää reissua, johon kausi oli tarkoitus päättää. Omasta vapaasta tahdostani sitten päätin jättää noin puolitoista viikkoa laskuaikaa käyttämättä ja suuntasin Ylläkseltä Kouvolaan. Näin jälkikäteen ajatellen oli ehkä hyvä lähteä, vaikka siellä olisi saattanut olla ihan hyvät setit vähän ennen vappua ja vappuna. MOFY tosin oli kuuleman mukaan laimeaa kamaa enkä siis ehkä menettänyt mitään sen osalta.

Levi ja Camp531 olikin sitten enemmän viihdettä kuin laskemista. Toki joka päivä käytiin mäessä, mutta lumen vähyys ja avonaisten rinteiden olemattoman pieni määrä verotti kummasti laskuhaluja. Vesisateellakin saattoi olla osuutta asiaan Rahaa paloi tuhottomasti, mutta eihän raha tee onnelliseksi! Kausi alkoi Vihdissä 27.11.08 ja päättyi Levillä 9.5.09. Siinä välissä käytettiin rahaa aivan tuhottomasti liikaa, pyörittiin reissussa yhteensä noin 50 päivää ja hankittiin jäsenyys kahteen hiihtokouluun. Laskemista enemmän, paremmin ja monipuolisemmin kuin koskaan. Leena pistäköön ensi kaudella paremmaksi, mutta kausi 2010-11 on sitten toivottavasti taas mun vuoro.

Viikko Levin kadulla

Kausi on nyt lopullisesti laskettu omalta osaltani, vaikka jotkut onnelliset vielä jatkavat Rukalla ja toiset ulkomailla. Meillä Levin reissu meni ihan mukavasti usean päivän vesisateista huolimatta.

Maanantaina saavuttiin Artun kanssa Leville suhteellisen ajoissa ja koska mökillä ei ollut ketään päästämässä meitä sisään, hengailtiin pitkin kylää. Terhi ja Gabe tavattiin mökillä ja siitä sitten poikettiin parin laskun ajaksi Artun kanssa mäkeen. Illalla Katja ja Leenakin saapuivat yllättävän myöhään paikalle.

Tiistain laskupäivä meni vielä mukavasti auringon paisteessa. Alkuun oli ongelmia tarvittavan vauhdin arvioinnissa ja monet hypyt ländättiinkin flätille. Pikkuhiljaa rutiinia kuitenkin tuli ja kolmen hyndän runikin tuli laskettua päivän aikana. Illan ohjelmassa oli skeittausta. Terhi kokeili ensimmäisen kerran lonkkaria, minkä seurauksena Katjan lauta oli päätyä järveen. Skedeparkissa Arttu paineli vanhalla rutiinilla, vaikka omien sanojen mukaan hommasta ei tullut vuosien tauon jälkeen mitään.

Keskiviikkona olikin sadepäivä. Aamusta täytyi taas opetella vauhdin otto uudestaan ja muutamien kivuliaiden vajareiden jälkeen alkoi ländikin taas löytyä. Illalla mökillä oli kunnon kansainvälinen meininkin, kun naapurin mökkiporukka tuli katsomaan Suomi-USA peliä. Jenkki Bryan sai tappouhkauksia varmasti tarpeeksi lopuksi elämää. Lisäksi paikalla oli saksalainen, itävaltalainen sekä meidän oma vahvistus aussi Gabe. Naapurin Krisu ja Marja edustivat vieraina Suomea. Pelin jälkeen pidettiin privaattijatkot Pubissa. Tyhjä baari ei lupaillut hyvää, mutta Artun ja Bryanin kanssa homma saatiin käyntiin ja Oksasen Joonaskin saapui yllättäen paikalle piristämään tunnelmaa.

Torstaina darralaskut vesisateessa. Porukalla alkoi rinteeseen lähtö reissun loppua kohden venyä myöhäisempään. Täysin ymmärrettävää, kun otetaan huomioon keliolosuhteet ja se, että rinteitä oli auki juuri eturinne ja sen viereinen kolmen hyndän streetti. Paippikin edusti mäen päällä, mutta sitäkään ei oltu ajettu kuulemma moneen viikkoon.

Perjantaina starttasi Camp531 ja reissun toinen päivä, kun aurinko näyttäytyi. Vapaamuotoiset Jamit streetillä meni mukavassa fiiliksessä, eikä yhtään tuntunut siltä, että on mukana kisoissa. Palkinnot tosin arvottiin osallistuneiden kesken, tosin tämä kerrottiin vasta palkintojen jaon yhteydessä. Ilmeisesti oli tasaista tai sitten se oli alkujaan ideakin. Yhdeksän osallistujaa saatiin snowskedekrossiin, joka oli enemmänkin chinese donwhill tyylinen, eli ylhäältä suorilla alas ja ensimmäinen alhaalla voittaa. Kolme karsintalähtöä ja finaali. Voittajan nimeä en nyt muista, mutta ei se varmaan ketään kiinnostanutkaan. Hyvä fiilis oli kuitenkin pääosassa. Illalla Frozen Ramp Jam karsinnat Hullu Poro Areenalla. Katja oli houkuteltu ainoaksi tyttöskedeejäksi mukaan skaboihin. Varsinaisia karsintoja ei oikeasti taidettu edes pitää, mutta hyvältä se skeittaaminen näytti vapaamuotoisestikin. Harvoin sitä näkee bändiä soittamassa ja parhaita suomalaisia skeittareita yhtä aikaa baarissa. Aivan mahtava meininki!

Launtain ohjelma meni uusiksi sateen takia. Parkissa piti olla photoshootit aamulla, mutta lumet olivat niin lahjakkaasti sulaneet, että ohjelma oli siirretty eturinteen streetille. Arttu laski meidän porukasta yhden laskun, minä, Leena ja Gabe ehkä jopa toista tuntia ja muut jäivät mökille homehtumaan. Iltapäivän lonkkarisessarit oli peruttu huonon sään takia, samoin kuin skedeparkin sessarit. Ohjelmassa oli enää siis jäljellä Frozen Ramp Jam finaalit Areenalla. Taas aivan mahtava meininki ja hyvät bändit soittamassa. En kyllä muista mitä bändejä olivat, mutta eihän se haittaa ketään? Hienoa skedeystä taas kerran.

Aamusta rojut autoon ja suunta etelään. Arttu oli odotetusti reilun pätkän alusta täysin ajokelvottomassa kunnossa, mutta itselläni olo oli aivan loistava olosuhteisiin nähden. Koskaan en ole näin helposti ajanut noin pitkää matkaa! Kokonaisuudessaan reissu oli loistava ja freestylea tuli laskettua enemmän kuin koko kaudessa yhteensä. Kielikylpykin oli aika loistava, kun englantia puhuttiin yleisesti suomalaistenkin kesken, että Gabe ymmärtää jos sattuu kuuntelemaan. Heppua kun selvästi vitutti aina, jos puhuttiin pidempiä pätkiä suomea, eikä hän ymmärtänyt mistä on kyse. Porukalle tuli myöskin uusia nimiä, kun Artun nimeä oli ihmisten vaikea muistaa. Lopulta hän tunnistikin itsensä myös nimillä Krisse, Ilkka, Ile, Jussi tai Markku tai oikeastaan ihan millä vaan.

Kausi ohi, Camp531 takana ja krapulasta selvitty. Rustailen vielä jossain kohtaa yhteenvetoa koko kaudesta ja sitten siirrytään kesäisempiin kuvioihin, mitä ne sitten ikinä ovatkaan...

Taas mennään

Nyt on kesäloma pidetty ja Levi kutsuu ennen töiden alkamista. Reilu viikko poissa lumilta on mennyt yllättävän kivuttomasti. Alkuun häiritsi, kun ei päässyt laskemaan mutta siitäkin pääsi yli ihan mukavasti. Mielakan kauden päättäjäiset olivat mukava tapahtuma ja tapasi tuttuja vielä ennen kesäkauden käynnistymistä. Mökkeilyäkin on tullut jo harrastettua, mutta niin skede- ja pyöräilykausi kuin myös golfkausi on avaamatta. Skeittaamaan oli tarkoitus mennä, mutta aika loppui kesken.

Camp531 päättää laskukauden ja avaa skedekauden ensi viikonloppuna. Meidän porukka suuntaa Leville kuitenkin jo huomenna valmistautumaan ajoissa Camppiin. Jos vanhat merkit tuholaisten kanssa reissaamisesta pitävät paikkansa, ei Campin aikoihin sitten enää paljon tarvitse laskea tai skeitata, koska paikat ovat jo sen verran romuna muutaman päivän jäljiltä. Katjalle kannetaan sidetarpeita mukaan jo vanhoihin vammoihinkin. Toivotaan kuitenkin, että tämä reissu olisi kuitenkin se säännön vahvistava poikkeus!