Venaile rauhassa

Matkalla Ylläkselle taas kerran. Tänä talvena poikkeuksellisesti junalla Miikan kanssa. Se on jännä, miten yleensä ajan yksin autolla ja nyt kun minulla on seuraa, menen junalla. Syykin on selvä. Tulin junalla etelään ja auto odottaa Kolarissa.

Matka alkoi mukavasti Kouvolasta, kun IC oli myöhässä puoli tuntia jo heti lähdössä. Matkalla kuunneltiin kuulutuksia, miten pohjoiseen menijöiden pitäisi toimia. Toisessa kuulutuksessa kehotettiin siirtymään Lahdessa taajamajunaan, joka lähtisi tuntia myöhemmin kuin alkuperäisessä suunnitelmassa luki. Kuulutuksessa mainittiin myös juna, jolla meidän alunperin oli tarkoitus mennä ja että sen sijasta mentäisiin tällä toisella. Viimeisessä kuulutuksessa puhuttiin, että pohjoiseen menijät jatkaisivat Tikkurilaan ja vaihtaisivat siellä pikajunaan, joka päätyy Rovaniemelle. Muutamia kertoja pohjoiseen menneenä oli selvää, että sillä ei Kolariin pääse.

Oletusarvo oli siis, että uskotaan toista kuulutusta ja jäätiinkin Lahdessa pois. Riina nähtiin Kouvolassa ja pari minuuttia asemalle jäännin jälkeen Riina soitti ja kertoi uudesta kuulutuksesta, jonka mukaan pitäisi Kolariin menijöidenkin siirtyä Tikkurilassa pohjoisen junaan. Meille tieto tuli myöhässä ja jo aiemmin ehdittiin kirota VR:n epäselviä ohjeita, eikä konnariakaan oltu nähty koko matkalla. Astuttiin siis taajamajunaan, joka lähti Lahdesta tuntia myöhemmin kuin meidän juna. Asemalla katsoin netistä, että näillä yhteyksillä ei millään ehditä Omaan Kolarin junaan. Tunnustan: vitutti!

Taajamajunan konnarilta kyseltiin, miten meidän tulisi toimia ja onnistuttiin hillitsemään itsemme ja saatiinkin oikein hyvää palvelua ja soitettiin sitten Riihimäelle asiakaspalveluun. Venailin muutamia minuutteja toivoen, ettei puhelu maksaisi kauhean paljon. Toisessa päässä vastattiin lopulta ja oltiin oikein ymmärtäväisiä ja saatiin seuraavaan Kolarin junaan makuupaikat. Onneksi tilaa oli vielä runsaasti! Haittapuolena oli puolentoista tunnin odottelu Riihimäellä. Siinä kohtaa se ei enää tuntunut niin paljon häiritsevän, koska ainakin itse pelkäsin, että juna on täysi ja saadaan lattiapaikat!

Lahti-Riihimäki välille sattui samaan vaunuun hyvinkin humalainen nainen, joka aukoi päätään pitkin matkaa. Koitin kohteliaasti kertoa, että nyt kyrsii lievästi ja että voisi pysyä omalla paikallaan ja olla huutelematta "vieraisiin pöytiin"! Ei tehonnut ja koko matkan tyyppi piinasi sekä meitä, että vieressä istunutta neitiä, joka koitti tehdä koulutehtäviä. Kuuli uhkauksia, miten sen mies tulee ja hakkaa jos ei olla ihmisiksi ja miten huumeet ovat pahasta ja allekirjoittanut on epäonnistunut itseruskettavan kanssa, kun on naamassa rusketusrajat. Siitäkin selvittiin ja nyt makaan Kolarin junassa ja ollaan perillä reilu tunti arvioitua myöhemmin - olettaen, ettei tarvitse enempää venailla!