Abisko ja Riksgränsen

Jo pitkään kaavailtu reissu rajan taakse saatiin lopulta toteutettua 14.5.-20.5. Hiihtokoulun kevätreissu Riksuun oli määrä toteuttaa 17.5.-20.5. ja Ossin kanssa päätettiin ottaa varaslähtö. Sopivan säädön jälkeen saatiin majoitukset Abiskosta kohtuuhintaan ja pakattiin Opeliin sopivasti tavaraa kahdelle henkilölle viikoksi.

Onneksi sitä tavaraa ei ollut paljon. Norjan tullissakaan ei jaksettu autoa kokonaan tyhjentää =)

Maanantai käytettiin matkaan ja lähimestoihin tutustumiseen. Laskukamoja ei edes yritetty päälle. Tiistaina oli tarkoitus käydä laskemassa Nordalsfjäll, mutta eteen tuli muutama kymmenen pientä mutkaa. Samalla töppyrällä kun laskettiin juuri silloin vapaalaskun PM-kisat, niin ei tällaisilla turisteilla ollut siihen sekaan mitään asiaa. Sitähän olisi ollut vain tiellä. Päätettiin siis laskea Riksun hissien läheisyydessä ja saatiinkin kivasti laskutuntumaa seuraavia päiviä varten. Lumi oli melkoisen märkää ja luistoa oli sen verran, että tuntui kuin joku murderihiihtäjä olisi laittanut liisterit laudan pohjaan. Iltapäivällä saatiin jo vähän fiiliksiäkin ja illalla suunnattiin hymyillen kämpille.

Tuonne piti mennä, mutta ei sitten menty...

Keskiviikkona oli vuorossa yksi töppyrä Björklidenin ja Riksun väliltä. Ennalta suunniteltiin lähestymiset ja laskut ja niitä sitten viilailtiin tilanteiden mukaan, kun nähtiin lumiolosuhteet tarkemmin. Aurinko paistoi vasten kasvoja koko nousun ja hupparissa tarkeni oikein mukavasti.

Huipulla piti jo vähän pukeutua.

Lasku oli pääosin oikein mukavaa kevätfirniä ja hymy oli meillä molemmilla herkässä. Laskukuvia ei liiemmin saatu otettua, kun päätettiin panostaa olennaiseen, eikä kummallakaan ollut oikeaa kameraa mukana. Kännykät kun ovat edelleen vain kännyköitä. Reissun jälkeen tuntui siltä, että vielähän tässä voisi iltalenkkinä topittaa jonkun toisenkin nyppylän, mutta todettiin kuitenkin riittäväksi päivähaikiksi tonnin vertin kiipeäminen.

Ossi ekana haikkipäivänä laskemassa. Ei ollut kesästä tietoakaan =)

Torstaina suunnattiin Norjaan Spanstindenille. Alhaalta näytti taas siltä, ettei lunta ole nimeksikään, mutta sinnikkäästi lähdettiin lähestymään topon ohjaamaa reittiä kohti varsinaista nousua. Lumi oli melkoisen märkää ja lumikengilläkin humpsahti aika syvälle, mutta pikkuhiljaa ylemmäs päästessä alkoi lumikin parantua. Tällä kertaa ei koskaan saavutettu toppia vaan päätettiin lähteä laskemaan väliltä. Parempi kääntyä ajoissa alaspäin, eikä kiivetä itseään aivan puhki. Tämänkin päivän reissu venyi kuitenkin päälle neljään tuntiin...

 Lasku ei tällä kertaa ollut aivan parasta mahdollista, mutta lunta oli aivan riittävästi. Keli ehti lämmetä vähän liikaa ja märkä lumi ei luistanut, mutta ainakin sitä oli riittävästi. Autolle palatessa oli kuitenkin taas hymy herkässä ja niinhän sitä aina sanotaan, ettei tuonne kannata pelkän laskun takia lähteä - tai jos lähtee niin on parempi varata riittävästi kruunuja helihiihtoa varten tai varautua kunnon vitutukseen haikkausosuudella...

Paluumatkalle selvittiin Norjan tullistakin ilman kummempia selittelyjä. Menomatkalla päästiin tullivirkailijalle selittämään muun muassa matkan tarkoitusta, millä rahalla eletään ja selvittämään tupakoiko kumpikaan. Minkäänlaista henkilöllisyystodistusta ei kuitenkaan kysytty, eikä tullivirkailija pahemmin jaksanut autoakaan tarkistaa, kun löysi mun laskurepusta päivän eväät ja totesi autossa olevan riittävästi lumilautoja ja -kenkiä... Onneksi ei tarttenut koko autoa tyhjentää!

Tollanen mulle! Kyllä pääsis!

Illalla päästiin Riksuun hiihtokoulun varaamaan majoitukseen aivan keskuksen ytimeen. Siinä majoitussäädön päätteeksi kamat olivat sopivasti hukassa ja alettiin pohtia tulevaa säätä. Tulevasta säästä masentuneena toiset nauttivat juomia hieman enemmän kuin toiset ja innostuivat lähtemään vapaalaskukisojen päätösbileisiin. Itsehän kävin yllättäen ajoissa nukkumaan ja mietin aamulla pitkään jaksanko lähteä sateiseen törmään ollenkaan. Jotenkin onnistuin tsemppaamaan ja lähdin muiden mukana laskemaan ja lopulta se kannatti. Vettä kyllä tuli vähintäänkin riittävästi, mutta lasku maistui kuitenkin hyvältä. Aleksi oli elementissään luonnonmuotojen kanssa.

Lauantaina oli vielä laskupäivä, mutta kukaan lautaporukasta ei innostunut haikkihommista pahemmin ja suksijoiden matkaan ei viitsinyt lähteä juoksemaan perässä. Päädyin laskemaan rinteiden vierustoja ja nauttimaan kevätauringosta. Laskeminen maistui ja kelikin oli melko kohdallaan, vaikka tuulta olikin aika paljon.

Sunnuntaina alkoikin kolmen päivän matkustusurakka parin siivouksen siivittämänä...

Alla vielä muutama reissukuva.

Abiskon ala-asema. Keskushan oli jo kiinni, mutta eipä sinne kai kukaan rinnettä mene laskemaan! Ihan vain siksi, kun ei niitä ole...

Jalkoja on joskus hyvä lepuuttaa vaikka vain ihan vähän.

Oikeaoppisesti reittisuunnittelua: topo, kartta ja ruotsi-suomi sanakirja. Kartasta tosin saatiin kritiikkiä, kun olisi pitänyt olla 1:25 000 eikä 1:100 000 mutta hengissä selvittiin.

 Kausi päättyi ja seuraavaa on mukava odotella, kun kausiväsymys ei jäänyt päälimmäisenä mieleen =)