Mökille, mökillä, mökiltä, mökille...

Tuli tuossa viime kuun lopussa vietettyä vähän pidempi mökkisetti. Keskiviikkona illalla suunnattiin Emman kanssa niiden mökille. Torstaina Emma kävi ratsastamassa ja itse poljin pyörällä. Pyörän kanssa kaikki ei mennyt ihan putkeen, koska yhdeksän vaihteisessa pyörässä neljä vaihdetta oli käytössä. Pidemmän päälle se ei kuitenkaan häirinnyt. Päivän aikana tuli lenkkeiltyä, kerättyä mustikoita, tutustuttua kajakkiin ja uitua järven yli. Sää oli suhteellisen lämmin ja aurinko paistoi ihan mukavasti.

Perjantai oli hyvin samankaltainen päivä, kuin torstai. Sää oli mukava ja tuli käytyä lenkillä ja uitua jonkin verran. Melomaan ei ehditty, mutta aika meni kuitenkin mukavasti. Ei ollut kiire mihinkään mutta koko ajan oli kuitenkin jotain tekemistä, jos vain jaksoi tehdä. Illalla Eeva, Anssi ja tytöt saapuivat myös paikalle ja elämän ääniä kuului selkeästi enemmän.

Lauantaina omalla kohdallani oli edessä työpäivä, kun muut Pekkaa lukuun ottamatta jäivät viettämään vapaapäivää. Sunnuntaina oli sitten vuorossa kesäteatteria jossakin Jyväskylän pohjoispuolella. Tänä kesänä kun on tullut vierailtua kesäteatterissa jo kahdesti, ei tarvitse taas moneen vuoteen mennä! Molemmat tosin olivat sen verran positiivisia reissuja, että ehkä sitä ensi kesänäkin uskaltautuu johonkin, jos tarpeeksi hyvin suostutellaan.

Maanantaina päivällä vahdittiin reilu tunti Petraa ja Lauraa ja siirryttiin meidän mökille. Ilta meni mukavasti ja tiistaina oli taas suhteellisen lämmin päivä. Päästään vinksahtanut heinäsorsa vahti meriharakoiden poikasia samalla nurmikolla, millä todistettiin myös Suomi-Australia maaottelua mölkyssä.

Emma joutui myös maistamaan perinteiseen tapaan valmistettua rantakalaa. Kyseinen sopparuoka on perinteisesti valmistettu avotulella rautapadassa, vesi on kauhottu suoraan merestä ja ruoka on syöty joko suoraan padasta tai sitten se on syöty voipaperilta. Pohjalle on mätetty reilusti perunoita, joiden päälle ladotaan kalat ja lopuksi sipulia. Nykyään merivettä ei enää viitsi käyttää, joten veteen kuuluu lisätä reilusti merisuolaa. Soppaa keitetään sen verran kovalla tulella, että se voi rauhassa kiehua yli. Päälle muodostuvaa vaahtoa pyritään heittämään pois. Kun soppa pariin kertaan on kiehunut yli ja vaahto saatu poistettua, tarkistetaan suola ja lisätään reilusti voita. Asiaan kuuluu, että ympärillä olijat painostavat kokkia laittamaan ainakin nyrkin voita syöjää kohden. Kun lähes kaikki liemi on haihtunut, on aika nostaa pata pöytään ja ruveta syömään. Ruokailun aikana vannoutuneimmat rantasopan syöjät tappelevat kovaäänisesti pohjaan palaneista perunoista, joita pidetään suurena herkkuna. Kokki maiskuttelee suutaan peratessaan makeita pikkuahvenia. Jos pöydässä on uusia ruokaan tutustujia, on jokaisella konkarilla omat vinkkinsä, kuinka kala kuuluu oikeaoppisesti ruotia.