Olipa kerran pyöräilypäivä

Aamulla vähän ennen kymmentä soi puhelin. Santtu soitti ja kysyi lähtisinkö mukaan polkemaan. Kun ei mitään olennaista tänä(kään) aamuna ollut ohjelmassa sanoin lähteväni ja sovittiin että nähdään puolen tunnin päästä. Suunnattiin tutuille pätkille, joita on ajettu jo vuosia. Santun kanssa ajaessa tulee ajettua aika eri tyylillä verrattuna siihen, miten ajan jos olen yksin tai Eetun kanssa. Santtu kun on DH-miehiä, tulee sen kanssa ajeltua samoja pätkiä useammin ja alamäet poljetaan täysillä ja sitten siirrytään rauhallisesti seuraavan polun päälle. Yksin tai Eetun kanssa tulee valittua pidempiä polkuja ja vauhti on tasaisempaa. Alamäessä ei paineta niin kovalla sykkeellä eikä ylämäessä huilata. Tällä kertaa alamäkitykitys jäi valitettavan lyhyeen Santun rengasrikon takia kolmannen pätkän jälkeisellä siirtymällä.

Eilen oli Eetun kanssa puhetta, että voisi tänään viiden maissa lähteä polkemaan. Sadetta oli luvattu aamuksi, mutta jo kolmen maissa auringon piti paistaa pilvien lomasta. Toisin kuitenkin kävi ja kolmen jälkeen vettä tuli taivaalta oikein urakalla. Siirrettiin lähtöä tunnilla eteenpäin ja suurin sade meni ohitse. Pientä tuhnua oli ilmassa edelleen ja puut ja heinä tietysti märkää. Polut olivat aika kosteita ja kivet, kannot ja puun juuret liukkaita. Alkuun tuntui että ajamisesta ei tulisi mitään kun varoin kaikkia kallioita ja puun juuria mutta pikkuhiljaa homma lähti rullaamaan. Pari tuntia poljettiin suhteellisen tasaisella sykkeellä ja sitten oli aika lopettaa.

Suuntasin kruisailemaan parin polun kautta kotiin päin. Valitsin reitin, jota en ole ajanut vuosiin. En tietenkään muistanut kaikkia heinien piilottamia kiviä, kantoja ja juuria. Yksi kivi sitten koitui kohtalokkaaksi! Pienen alamäen päätteeksi loivaan vasuriin täydellä vauhdilla ja tietysti sisäreunasta. Eihän tuolla heinien alla polulla mitään ole! Oli kuitenkin! Terävä kivi puhkoi oikein sujuvasti sekä etu- että takarenkaan! Vittumaista mutta minkäs tekee. Voisi sanoa, että oma moka kun leikkasin sisäkaarteesta. Kokemuksesta uskaltaisin väittää, että molemmissa renkaissa on kaksi suhteellisen kookasta reikää ja jos näin on, en todellakaan jaksa alkaa paikkaaman. Täytyy vain toivoa että vanteet ja ulkokumit ovat ehjiä kovan tällin jäljiltä!

Nyt on kaikesta huolimatta fiilis kohdallaan. Ajaminen oli kivaa ja mahakin tuntuu voivan paljon paremmin heti kun kulutus kasvaa. Huomenna tosin nakertaa kun pitää renkaita vaihtaa, mutta se on sitten huomisen murheita.