Orpojen joulu

Taas yksi uskonnollinen juhla. Joulu on täynnä antamisen iloa, hyvää tahtoa, perheiden yhdessäoloa ja mikä tärkeintä, se on kauppiaiden juhla. Kassaan kilisee satoja euroja monen ihmisen taskusta ihmisten ostaessa suuria määriä joululahjoja. Lasten huoneet täyttyvät leluista, joilla ei välttämättä koskaan leikitä ja toisille ostetaan vaatteita, jotka unohtuvat pölyttymään kaappiin (tällä kertaa kaikki tulivat tarpeeseen!). Jo hyvissä ajoin jouluun aletaan uhraamaan tolkuttomia määriä vapaa-aikaa ja energiaa ja lopulta kaikki on ohitse parissa tunnissa.

Tunturissa vietettiin toisenlainen joulu. Aamulla kello herätti samaan aikaan, kuin muinakin päivinä ja yhdeksältä alkoi työt. Jouluaaton kunniaksi päästiin kuitenkin jo kolmelta ja otettiin suunta mökille, mistä löytyi väsynyttä porukkaa. Päikkäreiden jälkeen aktivoiduttiin ja alettiin yhdessä työstää joulua. Saunottiin, laitettiin yhdessä ruokaa ja haettiin joulumänty. Jouluvaloiksi valittiin sopivan räikeä ja rauhaton riikinkukko, joka naulattiin mökin seinään sohvan viereen. Joulupäivällisestä nautittiin pitkän kaavan mukaan. Tarjolla oli Pastista alkudrinkkinä, ciabattaa (son leipä), salaattia, kokkareista perunamuusia ja kuuden euron kinkkua. Perinteisistä joululaatikoista ja muista päätettiin luopua heti kättelyssä!

Illalla suunnattiin tunturiin sytyttelemään kynttilöitä jouluhartautta varten tien varteen ja laavulle. Tuuli kummasti haittasi tekemistä, mutta monet kynttilät paloivat silti vielä tänäänkin. Velvollisuuksien jälkeen suunnattiin muiden tunturiorpojen kanssa Kaappiin ja nautittiin hyvästä seurasta pitkälle iltaan. Joulu jatkui mukavasti joulupäivänä työn teolla ja hyvällä hiihdolla töiden jälkeen.

Oikean elämän Napapiirin Sankarit

Jos joku ei ole kuullut Dome Karukosken komediasta Napapiirin Sankarit, lienee kasvanut kaapissa! Nimenomaan pienellä kirjoitetussa kaapissa, koska Bar Kaapissa Napapiirin Sankarit on ollut hyvin vahvasti esillä viime aikoina. Elokuvassa keskeisessä roolissa oleva Ford Sierra (TIS-51) on löytänyt muutaman mutkan kautta takaisin kotiin Ylläkselle ja kotiparkki sijaitsee Bar Kaapin edustalla. Jo matkalla Ylläkselle auto herätti suurta kiinnostusta ohi ajavien autojen matkustajissa ja huhujen mukaan kylmäasemista tuli Tissin kuljettajan kavereita, koska matka ei oikealta huoltoasemalta meinannut edistyä millään. Hieman ennen itsenäisyyspäivää TIS-51 päätyi Ylläksen tampparihalliin ja siellä se kiillotettiin nykyiseen loistoonsa ja jo iltapäivällä se parkkeerattiin Kaapin edustalle.

 

Itse pääsin tutustumaan Tissiin lähemmin itsenäisyyspäivänä ja kuljetin Leenan ja Juden sillä Kolariin junalle. Aluksi auto tuntui hieman jännältä ajaa, mutta täytyy myöntää, että siinä on tunnelmaa.Käännöksissä meinasi välillä tehdä pahaa, kun alle on lyöty hieman isompaa vannetta ja nastat raapivat pyörän kaariin. Takavetoisen auton luonteen mukaisesti risteyksissä tuntuu kauhean haastavalta ajaa suoraan ja selkeästikään auto ei edes pyri kulkemaan suoraan! Jostain syystä kaikille kuskeille tuntuu haastavalta pitää takarenkaat linjassa eturenkaiden kanssa, joten täytynee vain antaa periksi ja uskoa, että Tissi on luotu kulkemaan kylki edellä! Kunnon amistuninki pinkkeine verhoiluineen, sisustan ledivaloineen ja sinisine alustavaloineen herättivät reilusti kiinnostusta Kolarin huikean suurella rautatieasemalla. Muutaman minuutin pysähdyksen aikana jengi ehti räpsiä kuvia reilusti ja selkeästi auto oli monille tuttu.

Jatkossakin Tissi on löydettävissä varmimmin Bar Kaapin edustalta, mutta satunnaisesti se saattaa liikkua muuallakin Suomessa. Huhujen mukaan auto tulisi vierailemaan jossakin vaiheessa myös naapuripitäjän puolella ja lähes varmasti uskallan sanoa, että maisematie tulee talven mittaan hyvinkin tutuksi alustaksi Tissille matkalla Pirtukellariin. Aika näyttää miten auton elämänkaari jatkuu, mutta kovasti siitä ollaan pitämässä huolta ja omistajalleen se on suuri ylpeyden aihe. Luotetaan siis siihen, että TIS-51 tuli Ylläsjärvelle jäädäkseen ja sitä saadaan ihastella tunturissa vielä vuosia!

Vielä vapaalla

Kohta se on ohi! Nimittäin seitsemän viikkoa kestänyt työttömyys. Tällä viikolla on kuitenkin vielä nautittu vapaudesta ja siitä seuranneesta rahan puutteesta. Tai oikeastaan veronpalautukset kyllä vakauttivat taloutta ihan kivasti, mutta ainahan sitä työttömänä on kiva valittaa, miten ei (muka) ole rahaa...

Maanantaina päättyi murtsimoduuli vapaan testeihin ja hyväksytystihän se meni läpi. Nyt kun sitä on virallisesti neljän lajin opettaja, on kaiketi korkea aika opetella oikeasti hiihtämään! Vai riittääkö se, että on ostanut kalliit sukset?

Tiistaina oltiin taas vapaalla ja suunnattiin laskemaan. Pehmeää löytyi kivasti rinteiden vierestä ja Alibikin viihtyi yhden laskun jalassa, kunnes totesin haluavani sääliä sitä hieman. Yksi skraidu riittää vielä tässä kohtaa! Vanha kunnon Kylmä Savu pääsi tositoimiin ja sillä sitten koluttiin pehmeitä rinteiden vierustoja ja tehtiin lähempää tuttavuutta myös rakkakivikon kanssa. Melkein meinasi sääliksi käydä hyvää lautaa, kun laskupäivän jälkeen tutkittiin vahinkoja ja Katrin kanssa epäiltiin, että kyllä se kantti kohta pettää, kun lauta sai sen verran hittiä kantin kupeeseen. Onneksi rahalla saa uusia!

Keskiviikkona ja torstaina oltiin taas tiukasti mäessä pöllytettiin lisää pyydaa. Yllättävän paljon sitä oli kertynyt, kun vain tiesi mistä etsiä! Jennan kanssa testailtiin myös hiihtokoulun snedejä, vaikka Katri kovasti koittikin sanoa, että niistä pitäisi pysyä erossa. Totesin kuitenkin, että kokeneena snedeilijänä voin turvallisesti mennä telomaan itseni rinteeseen ja kun työsopimuskin on jo allekirjoitettu, niin ei kai tässä mitään hätää ole! Äkkiä muistui mieleen, kuinka snedellä lasketaan ja suunnattiin mattohissiltä suoraan ankkurille. Hauskaa hommaa ja tätä pitääkin koittaa tänä talvena harrastaa enemmän, kuin aiempina vuosina.

Eilen käytiin muutaman mäen verran laskemassa. Vastaanotto tunturissa oli kylmä, kun välittömästi saapumisen jälkeen kehoitettiin poistumaan ja meitä syytettiin gondolin sulkemisesta. Tunnetusti ollaan niin vaikutusvaltaista porukkaa, että tuulikin kulkee meidän käskyjen mukaan! Kerran uskaltauduttiin huippuhissillä toppiin ja koitettiin etsiä tuulen kasaamia dyynejä hieman huonolla menestyksellä. Jotain kuitenkin löytyi ja täytyihän sitä vetää kunnon pesukoneet ihan vain vaikka tavan vuoksi. Tällä kertaa täytyy myös hieman mainostaa turvavarusteita... Lähdettiin ylhäältä ja kikkailtiin laudoilla kaikista mahdollisista kummuista jotain pientä ja avutonta. Puurajan tuntumasta haettiin poikkarilla linjaa ja toiseen rinteeseen. Tuuli oli kasannu kevyitä dyynejä missä pääsi vähän fiilistelemään ja hyppimään. Yksi alastulo meni sitten aivan reisille ja pyörähdin etukautta ympäri ja suoraan selälleen ja siitä näppärästi jaloilleen. Isku oli kova ja teki vähän kipeääkin. Harvemmin tulee pysäytettyä ja katsottua, mihin sitä oikein osui, mutta nyt oli pakko kääntyä katsomaan ja todeta terävän kiven sojottavan pystyssä juuri siinä, mihin se selkä oli sekuntteja aiemmin osunut! Kiitos selkäpanssarin (taidan olla Juulille vielä muutaman tuopin auki...) Aleksin ei tarvinnut tulla keräämään raatoa!


Tänään oli sitten vuorossa lepopäivä ja aamulla päätettiin, että suunnataan Aleksin kanssa Leville ihan vain katselemaan meininkiä ja juomaan kahvia. Laskukamoja ei tietenkään viitsitty edes harkita mukaan! Levi on niin hieno paikka, että melko tarkkaan puolitoista tuntia Ylläsjärveltä lähdön jälkeen oltiin jo aivan valmiita lähtemään takaisin kotitunturiin. Ehkäpä suunnataan sinne vielä uudestaan ja otetaan paikallisopas kertomaan, miksi Levillä on niin hyvä olla ja miten siellä jaksaa olla koko kauden. Vielä se ei aivan auennut...

Naisen käden jälki

Tai lähinnä sen puute... Viikon verran on asuttu samassa kämpässä ja se alkaa näkymään. Mulla on kassi tasan siinä, mihin sen tullessani pudotin. Vaatteita sieltä on kyllä kaivettu ja levitelty pitkin kämppää. Tai lähinnä sohvan nurkkaan ja "sviitin" lattialle. Mun laskuhousut lojuvat yhdessä kasassa ja Aleksin toisessa. Vaatehuone on sitten erikseen, eikä sen ovea saa edes kiinni. Keittiön pöydällä komeilee kaksi läppäriä.

Päivästä toiseen keittiön kaapiston ovi on auki tai laatikko raollaan. Tilanteesta riippuu, mikä niistä on unohtunut auki. Kuivauskaapille päästäkseen pitää raivata kengät ja pahvit tieltään. Autot ovat kuitenkin järjestyksessä pihalla ja lämmitysjohto on jatkettu kivasti ulko-oven viereen. Autojen lämmityspistokkeelle päästäkseen pitäisi kuitenkin laittaa kengät jalkaan, joten parempi jatkaa se johto ovelle asti!

Sen verran meissäkin on tyttöä, että laitettiin iltapalaksi salaattia yhtenä iltana. Ostettiin oikein yrttipatonkia salaatin kylkeen. Illalla sitten nautiskeltiin hyvästä iltapalasta ja katsottiin telkkaria. Pari päivää myöhemmin muistettiin, että patongit jäivät paistamatta!