Keskipäivän Aurinko!

Inversio oli tänään melko kova. Kolmen minuutin ajo ylös tunturiin ja lämpötila nousi sen kymmenen astetta matkalla. Tunturissa leppoisa -5 ja huhujen mukaan Mordorissa on ollut -25 tai jotain sinne päin. Ylläsjärvelläkin oli vaivaiset -15. 

Tänään laskettiin taas mäkeä. Aamulla vähän tellua ja iltapäivällä uuden laudan testailua. Eiköhän meistä Alibin kanssa vielä kavereita tule! 

Tunturissa on pienen ihmisen hyvä olla...

The Great Escape

Taas ollaan tunturissa. Siellä, missä ihmisen on hyvä olla! Saatan keväällä olla toista mieltä, mutta nyt tuntuu siltä. Keskiviikkona lähti karavaani liikkeelle kahden ihmisen ja kahden auton voimin Kouvolasta. Jo pakkausvaiheessa tuli mieleen, että miksi sitä on pitänyt ostaa pienen pieni perhefarkku, kun olisi voinut olla fiksu ostaa pakettiauton. Tavarat kuitenkin löysivät tiensä Ylläkselle ja osa on jo löytänyt paikkansa tunturissa. Toiset etsivät edelleen paikkaansa Astran paksissa.

Keskiviikkona piti tietysti lähteä sosialisoitumaan ja suunnattiin Kaappiin Aleksin ja Heidin kanssa. Hyvät meininki ei selkeästikään kaipaa täyttä baaria. Oikeastaan jossakin kohtaa tuntui ihmisiä olevan jopa liikaa, vaikka ihmisiä riitti vain kahteen pöytään.

Torstaina oli vuorossa kamojen levittelyä ympäri tunturia. Se projekti on tosin vielä vähän vaiheessa, mutta ehkä ne sukset löytävät paikkansa ensi viikon aikana. Vähemmän tarpeelliset perävarastoon odottamaan kelejä ja tarpeellisemmat perävarastosta riviin. Käytiin kaupassakin ja niiden ostosten perässä juostiin vielä tänäänkin. Perjantaina oli vuorossa hiihtopäivä ja tellut pääsivät pitkästä aikaa ulkoilemaan. Keli oli suhteellisen hyvä, vaikka tuulta olikin sen verran, ettei gondoli pyörinyt, mutta sai sitä vauhtia ihan tarpeeksi sportiltakin. Sopivan pehmeässä rinteessä haettiin tuntumaa vapaisiin kantapäihin ja fiilisteltiin tulevia juttuja. Mielessä näkyi jo Tapulin skinnailuretket ja iltapäiväiset Luosukurun laskemiset. Niitä saa vielä vähän aikaa odotella, vaikka joku olikin jo käynyt raiskaamassa suksia rinteen vieressä. Lunta on kuitenkin vielä sen verran vähän, että täytyy tyytyä rinteisiin. Dumppia odotellessa räpsittiin jopa pari laskukuvaa. Täytynee kuitenkin vielä treenata - niin laskemista kuin kuvaamistakin! Alla kuitenkin pari kuvaa fiilisteltäväksi.



Tänään olikin sitten vuorossa kävely tunturiin. Onneksi matka ei ollut pitkä ja noustessa sai mukavan alkulämmön. Monoja jalkaan ja kontsalla toppiin! Laskemista tuli tänään muutama mäki enemmän ja samalla muistui mieleen, miltä reisihapotus tuntuu. Alhaalta näytti, että joutuisi laskemaan semisinkissä, mutta onneksi tilanne ylhäällä oli vähän paremin ja huonoin näkyvyys oli vähän puurajan yläpuolella. Viimeisillä laskuilla uskalsi jo vähän päästääkin ja tuntui hyvältä saada vähän vauhtia laskemiseen ja pidempää vetoa ylhäältä asti. Maailman cup oli tänään aika anteeksi antavassa kunnossa ja pehmeä pinta puuroutuikin vähän päivän mittaan, mutta ei kuitenkaan häiritsevässä määrin.

Tästä on hyvä jatkaa ja luotetaan siihen, että on hyvä kausi tulossa!

Rukan ensilumet

Rukan ensilumen reissu olisi nyt taputeltu. Reissun teemana tuntui olevan porukan hupeneminen, kun Salla lähti maanantaina ja Elise pilkkoi ranteen keskiviikkona. Kolme päivää laskettii sitten neljästään.

Kuudessa päivässä hinkattiin Kurua oikein urakalla ja laskettiin toki muutenkin. Pari päivää tuntui kuin päivä olisi mennyt hississä, koska Kurun hypyn ja pressin jälkeen kykeni hyvällä omatunnolla laskemaan suorilla hissille. Ei siis ole mikään ihme, miksi Leenakin pisti vaatetta päälle samaan tahtiin, kun Ylläksellä keskitalvella. Tuleehan siinä hississä istuessa kylmä!

Tänä vuonna päätettiin yrittää uudestaan kotimatkalla Vuokatin sisäpaippia. Vuosi sitten jouduttiin kääntymään ovella ympäri ja tänä vuonna oltiinkin paljon viisaampia ja soitettiin etukäteen. Tällä kertaa paipissa oli tilaa enemmän kuin tarpeeksi ja päästiin neljästään ottamaan tila haltuun! Loistava taukopaikka ja kunnon hiki päälle ennen matkan jatkamista! Paippi ei ollut edes jäinen ja kun rytmin sai päälle alkoi laskeminenkin jollain tapaa kulkea.

Tästä on hyvä jatkaa kautta Ylläksellä loppuviikosta...

Kolmannen päivän kirous

Aamulla mökillä valiteltiin kipeitä lihaksia ja väsynyttä kroppaa. Syyksi paljastettiin lopuksi kolmannen päivän kirous, minkä vuoksi kaikki tulisi tänään olemaan vaikeaa, laskeminen ei sujuisi ja meininki olisi väsynyttä.

Päästiin kuitenkin rinteeseen "ajoissa" jo ennen yhtätoista. Päädyttiin suhteellisen pian hinkkaamaan kurua lähinnä siksi, että sieltä löytyi pikkunokka ja pressi ja muutama reili. Pitkin päivää tehtiin juttuja ja toivottiin, että näkyväisyys vielä vähän paranisi. Semiflätti valo haittasi tekemistä hieman, mutta mulla ainakin homma rullasi ihan kivasti. Tulipa bäkki ykkönenkin ländättyä useampaan kertaan.

Jättimunkkeja syödessä tuli puhelu ja suunnattiin hakemaan autoa. Kolmannen päivän kirous ja ensimmäinen terveyskeskuskeikka tälle reissulle. Team Tuho suuntasi terveyskeskukseen ja Maijan kanssa käytiin kaupassa ja laitettiin ruokaan. Niin mikä se olikaan tyypillisin lautailijan vamma? No käden murtuma!

Team Tuhon blogi kertoo lisää!

Laskulomaa!

Se on sitten vuorossa loma ja Ruka!

Eilinen aamu käynnistyi vauhdikkaasti klo 08:09. Pikaisesti kävin neuvottelemassa huoneelle pari tuntia jatkoaikaa, sitten ruokaa napaan ja 08:30 olin sovitusti ulkovaatteissa odottamassa ea-koulutuksen jatkumista.

Puolen päivän paikkeilla hommat saatiin pulkkaan ja taas ruokaa napaan. Salla ei oikein osannut päättää tulisiko täksi päiväksi Rukalle laskemaan vai menisikö suoraan kotiin. Katjan, Leenan, Elisen ja Maijan kanssa piti nähdä matkan varrella ja jatkaa kimpassa Rukalle. Sallan matkakohdevaihtoehtoja oli kolme: Kajaani ja Kuusamo (=kotiin) sekä Ruka (=maanantaina laskemaan) . Aikataulukaan ei millään tavalla ollut selvillä. Lopulta kuitenkin päädyttiin siihen, että Sallan kanssa Kuusamoon ja Salla siellä bussiin. Vuokatista lähtö kuitenkin viivästyi hieman muun muassa Sallan suihkuttelujen takia ja Kuusamon linja-autoasemalla kirjaimellisesti katseltiin bussin perävaloja. Siitä sitten Rukalle ja tänään laskujen jälkeen kotiin.

Uni maittoi melko hyvin viime aikojen vähäisten yöunien takia. Tänään suunnattiin aamusta rinteeseen ja olihan se taas aivan mahtavaa! Rinne oli loistavassa kunnossa ja homma kulki. Uutta lautaa en ole vielä saanut, mutta vanhallakin oli kiva laskea. Lasku löytyi tosi helposti ja tekeminen tuntui lähinnä siltä, että kesä olisi ollut puolet lyhyempi! Iltapäivällä hypittiin jo ykkösiä pikkunokasta. Elämän suuriin kysymyksiin ei kuitenkaan vieläkään tunnu löytyvän vastausta. Minkä helvetin takia ihmisen pitää ländätä puhtaasti perseelleen kun jaloilleen ländäämisestä saa niin paljon paremman fiiliksen? Seuraa johtajaa aiheutti tällä(kin) kertaa katkaisemattoman koston kierteen, mutta onneksi jokainen pääsi purkamaan fiiliksensä jo tänään, niin huomenna voi hyvillä mielin aloittaa uuden kierroksen.

Iltaohjelma on taas sitä perinteistä. Laskuleffoja ja paskaa läppää. Vihjailujen sävylläkin on suurta merkitystä. Jos mainitsee lasinsa olevan ilmaa täynnä, se saattaa täyttyä, mutta jos menee valittamaan lasin tyhjyyttä, voi olla varma ettei sinne täytettä tule! Mainittavilta vammoilta on kaiketi toistaiseksi vältytty, mutta seuran tuntien niitä kyllä tulee.

2,5vk

Jukka muisti, miten 2,5 viikkoa sitten oltiin täällä viimeksi. Silloin meni kovaa, oli vahvistusta muualta ja tehtiin kaikkea siistiä. Niin tehdään nytkin! Ohjausharjoituksia ja yrittäjyyttä - pääasiassa! No ei ehkä niin siistiä, kun viime lähijaksolla, mutta loistavaa settiä kuitenkin. Kukaan ei ole vielä nukahtanu ja louhiminenkin on melko pienimuotoista. Vai onko? Liukkosen poissaolo taitaa kuitenkin näkyä!

Ohjelmassa on ollut sauvakävelyä, lihaskuntoa, kuperkeikkoja, käsillä seisontaa, yrittäjyyttä, pesäpalloa, hankifudista... Miten täällä jaksaa olla? Huomenna jatkuu ea-koulutus ja sitä odotetaan innolla. Jukka oli taas tänään mukana vahvasti, vaikka sen opetus ei olekaan vielä tällä jaksolla alkanut! Sen muistikin taitaa pettää, kun edellisestä kerrasta on jo nelisen viikkoa!

Miten tästä eteenpäin? Sunnuntaina Rukalle!

HUH!

Sitä odotettiin pitkään kuten joka vuosi! Tänäkin vuonna odotus palkittiin! Tuntuiko eilen illalla tai edes tänä aamuna siltä, että joka vuotinen marraskuun alun viikonloppua oli odotettu niin pitkään, kun sitä nyt odotettiin? No ei oikeastaan. Tuntui lähinnä siltä, että oli helpotus saapua kotiin jo lauantai-iltana. Hommaa kun olisi voinut pitkittää vielä sunnuntaille. En halua edes ajatella nykyistä olotilaani, jos siihen olisi lähdetty mukaan!

Expot olivat ja menivät! Perjantaina aamusta messuille ja tuli vilkaistua pikaisesti merkittävimmät paikat eli ei oikeastaan mitään. Aleksikin muisti mainita, ettei ehdi oven taakse raapimaan ennen ovien avaamista. Ilmoitus tosin tuli jo kaksi minuuttia ovien avaamisen jälkeen. Positiivista tässä oli se, että itsekin olin vielä junassa... Jostain syystä en maalaisena ymmärrä, että Helsingissä liikkumista oikeasti nopeuttaa se, että lampsii vähän nopeammin metrolle tai junalle, eikä aina etene rauhallisesti vain siksi, että seuraava tulee kuitenkin hetken kuluttua.

Kun Aleksi lopulta saapui paikalle, olin ehtinyt nähdä jo aika liudan tuttuja ja vaihtaa kuulumisia ties kenen kanssa. Asemapaikkakin oli löytynyt, vaikka se olikin siirtynyt tutusta ja turvallisesta paikasta peränurkkaan. Syykin lienee vakiintuneille kävijöille selvä... Päädyttiin hypistelemään Crossin tekstiilejä ja läheltä piti, ettei pitänyt ostaa täyttä asustetta, mutta onneksi Aleksi ystävällisesti riisti sen käsistäni ja latoi seteleitä pöytään. Vai olisiko kyseessä ollut nykyaikaisempi maksuväline? Tiedä siitä, kun saatoin olla hieman muissa maailmoissa.

Perjantaina illan ohjelmassa oli Astoria-sali ja Deeper. Hyvä pätkä! Täytynee katsoa toistekin. Aamulla herättiin freesinä hotellilta ja suunnattiin Ikkelän ja Aleksin kanssa kimppataksilla messukeskukseen ja kokoustamaan. Asiat selväksi, nuijaa pöytään ja kun kaikki oli kristallin kirkasta ja nuorempi kaarti edusti edukseen kuten aina. Mitähän se kokeneempi porukka tekisikään ilman meitä ja meidän reppuja? Täytynee ensi vuonna ottaa selvää ja jättää reppu kotiin... Messuilla lisää tuttuja ja Sannan ja Teemun ohjeistamana ajoissa illalla junalle. Suunniteltu juna tosin missattiin ja meinasin jo kävellä takaisin messukeskukseen jatkamaan, mutta jossakin taustalla järjen ääni huusi sen verran kovaa ja korkealta, että ei auttanut kuin uskoa...

Tänään Kouvola, huomenna Vuokatti, ensi viikolla Ruka, kuun lopussa Ylläs! Expot takana - elämä edessä!