Eilen sain Opelin hiihtarin pihaan vaivaisen reilun tuhannen kilometrin ajon jälkeen ja tarkoitus oli illalla käydä ajoissa nukkumaan. Yleensä ymmärrystä ajoissa nukkumaan menemiselle ei löydy, mutta tällä kertaa onnistuin perustelemaan asian tarpeeksi hyvin, eikä kukaan yrittänyt houkutella Taigaan. Yllätyksekseni mökillä oli vain viisi tyyppiä ennen minua ja vain pari tyyppiä oli vielä saapumatta. Kuusi sänkyä ja x määrä lisävuoteita taitavat riittää ongelmitta tänä vuonna.
Yöllä heräsin, kun pari heppua kömysi baarista kotiin ja vähän myöhemmin heräsin uudestaan. Samat heput olivat kykkimässä sänkyni vieressä. Ystävällisesti herrat ilmoittivat tulevansa kyydissä aamulla ja tiedustelivat, mihin aikaan auto lähtee pihasta.
Olin jo melkein unohtanut, miten mukavaa elämä tunturissa on. Iltapäivällä varpaat olivat tunnottomat, nilkka paskana, monot jäätyneet jäykäksi koppuraksi jalan ympärille, sormia paleli, kaupasta ei löytynyt sellaisia tarpeettomia tuotteita kuten sipuli, jauheliha, kurkku ja leipä...
Kaikesta huolimatta elämä hymyilee ja on taas kiva olla täällä.
Levi Camp 2013
12 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti