Kaupunkihiihtokeskus

Hiihtokeskus keskellä kaupunkia. Lapset pääsevät helposti laskemaan vaikka polkupyörällä, jolloin vanhemmilta säästyy kuljettamisen vaiva. Lapsia ja nuoria pyöriikin talvella keskuksessa ihan kiitettävästi ja joskus onkin puhuttu Mielakan lastentarhasta. Vanhemmatkin pääsevät nopeasti mäkeen nauttimaan vaikka vain pari laskua, jos intoa tai aikaa ei riitä koko illaksi. Työntekijätkin pääsevät töihin helposti ja nopeasti.

Vaikuttaa siis täydelliseltä sijainnilta. Tavallaan onkin, mutta Kouvola tuntuu olevan täynnä pikkukriminaaleja! Eräänä talvisena aamuna mäkeen suunnatessa rinteen piti olla täydellisessä kunnossa. Illalla kissalla ajettu ja yön aikana kovettunut mäki odotti korkkaajaansa. Iltasella oli kuitenkin joku käynyt nauttimassa mäestä ja koittanut autolla (oletettavasti amisbemarilla tai vastaavalla) päästä mäen päälle rinnettä pitkin. Eipä rassukka ollut autollaan päässyt kuin vaivaisen kolmanneksen mäkeä ylös, tehden mennessään syvät renkaan jäljet rinteeseen. Siinä oli sitten mukava lähteä laskemaan ja hissijonossa selitellä asiakkaille, miksi rinteessä on syvät urat ja miksi niitä ei ole paikattu. Jokainen hissipoika kun ei sillä kissalla osaa ajaa...

Tavallisesta mäkiautosetistä arki-iltana tuli todellinen katastrofi viime kesänä. Silloinen työkaverini meni töihin, laittoi kaiken valmiiksi ja käynnisti hissin, joka pyörähti käyntiin ja pysähtyi pian kuin seinään! Ongelma löytyi nopeasti ja osoittautui polkupyörän vaijerilukoksi, minkä joku oli ystävällisesti käynyt ripustamassa hissin vaijeriin kiinni. Lukko oli rullastolla rikkonut mennessään koko turvavirtapiirin ja sen kiinnikkeet. Ongelmahan olisi ollut yksinkertainen jos vain turvavirtapiirin johdot olisivat olleet poikki, mutta rullaston kohdalta tippui paljon muutakin tarpeellista maahan.

Tänä kesänä olin menossa laittamaan saunaa päälle ja ihmettelin kun en meinannut saada ovea auki. Pikainen tutkiskelu paljasti räystään notkahtaneen toistakymmentä senttiä alaspäin ja katossakin oli kunnon monttu. Perjantai-illan ryyppäjäisissä oli porukalla välähtänyt. Yksi penkki oli suurella vaivalla rikottu ja osa siitä oli heitetty saunan oven yläpuolisen kattolipan päälle. Pari viikkoa myöhemmin samaisen, jo korjatun katon päällä oli joku käynyt hyppimässä niin, että katossa oli taas syvä lommo.

Eilen menin aamulla töihin hieman aikaisemmin korjaamaan perjantaina ilmenneitä vikoja. Pistin hissin pyörimään ja ajattelin ajaa autoilla muutaman testikierroksen varmistuakseni niiden toiminnasta. Hissi ei sitten lähtenytkään käyntiin. Kun en enää muutakaan keksinyt, aloin katsella ylös hissitolppiin. Yhdestä tolpasta roikkui ylimääräisiä johtoja ja menin katsomaan lähempää mikä mättää. Tässä kohtaa lienee syytä mainita, että en todellakaan ole mikään hissiasentaja enkä ole sen kummemmin joutunut perehtymään hissin turvavirtapiireihin. Nyt ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja, kun ketään muuta ei ollut saatavilla. Vertailu viereiseen rullastoon osoitti, että pari mutteria puuttui, pätkä punaista johtoa lojui ehjänä maassa ja paksumpi valkoinen piuha roikkui vapaana. Taas oli joku nähnyt vaivaa. Kyseisen punaisen piuhan tarkoitus on mennä poikki, jos hississä sattuu jonkinlainen häiriö vaijerin kulussa. Nyt piuha lojui maassa juuri oikean mittaisena. Ehjä johto ei tipahda ilman syytä, mutterit harvemmin aukenevat itsestään ja valkoisen johdon asennuskin oli sen verran kovan väännön takana, että kyseessä ei millään tavalla voi olla muu kuin ilkivalta.

Eikä tässä vielä kaikki. Viimeisen parin vuoden sisään mahtuu myös lukuisia rikottuja tuhkakuppeja, murtoyrityksiä eri rakennuksiin hiihtokeskuksen alueella, ainakin yksi rikottu ikkuna, pari varastettua rekisterikilpeä ja yksi poltettu kota. Puhumattakaan kaikista niistä asioista, jotka unohdin mainita.. Itselleni ei olisi koskaan tullut mieleenkään tehdä mitään aiemmin mainituista, mutta ehkä tämä maailma on menossa tähän suuntaan tai sitten se on aina ollut tällainen ja olen vain itse ollut harvinaisen lainkuuliainen ja toisen omaisuutta kunnioittava ihminen.