Kesäloma

Lomailu on joskus ihan mukavaa! Tarpeeksi pienissä erissä ja tarpeeksi harvoin, että sitä oikeasti osaa arvostaa. Eikö yksi loma ilman tiukkaa ohjelmaa 2,5:ssa vuodessa riitä aivan mainiosti? Viime aikoina niitä lomia on ollut vähän harvakseltaan ja ne vähäiset loma-ajat on yleensä oltu reissussa. Nyt kun tuli loma keskelle kesää eikä oikein mihinkään reissuun osaa lähteä, on ollut hieman vaikea nauttia siitä. Mitä kotona ollessa oikeastaan voi tehdä?

Nyt alkaa pikkuhiljaa pääsemään lomailun makuun. Ei ole koko ajan pakottavaa tarvetta päästä johonkin, mutta ei oikein osaa jäädä paikalleenkaan. Jotain täytyy olla tekemässä. Pyöräilyyn ja kevyeen lenkkeilyyn jalkojen sallimissa rajoissa on jäänyt aikaa oikein mukavasti ja kun harrastusvälineet ovat kohdallaan on mukavampi lähteä liikkeelle. Parhaimmillaan tulee lenkkiä heitettyä pari kertaa päivässä sekä aamulla että illalla. Jaloissa se kyllä tuntuu mutta kun venyttelee hyvin niin kyllä se siitä. Kroppa tykkää, jos unohdetaan erinäiset kolotukset joissakin nivelissä, maha toimii paremmin ja koko ajan on nälkä. Kaljaakin tulee juotua hyvin vähän, koska krapulassa on aika ikävä lähteä polkemaan! Skeittaamaankin voisi mennä, jos olisi seuraa. Siitä en vielä yksin osaa nauttia.

Onneksi tätä lähes täyttä lomaa ei jatku liian pitkään, ettei siitäkin mene maku. Jo ensi kuun alusta alkaa työvuorolistassa olemaan paria vuoroa viikossa ja uskon, että syyskuun alusta lähtien töitä on vielä enemmän.

Olipa kerran pyöräilypäivä

Aamulla vähän ennen kymmentä soi puhelin. Santtu soitti ja kysyi lähtisinkö mukaan polkemaan. Kun ei mitään olennaista tänä(kään) aamuna ollut ohjelmassa sanoin lähteväni ja sovittiin että nähdään puolen tunnin päästä. Suunnattiin tutuille pätkille, joita on ajettu jo vuosia. Santun kanssa ajaessa tulee ajettua aika eri tyylillä verrattuna siihen, miten ajan jos olen yksin tai Eetun kanssa. Santtu kun on DH-miehiä, tulee sen kanssa ajeltua samoja pätkiä useammin ja alamäet poljetaan täysillä ja sitten siirrytään rauhallisesti seuraavan polun päälle. Yksin tai Eetun kanssa tulee valittua pidempiä polkuja ja vauhti on tasaisempaa. Alamäessä ei paineta niin kovalla sykkeellä eikä ylämäessä huilata. Tällä kertaa alamäkitykitys jäi valitettavan lyhyeen Santun rengasrikon takia kolmannen pätkän jälkeisellä siirtymällä.

Eilen oli Eetun kanssa puhetta, että voisi tänään viiden maissa lähteä polkemaan. Sadetta oli luvattu aamuksi, mutta jo kolmen maissa auringon piti paistaa pilvien lomasta. Toisin kuitenkin kävi ja kolmen jälkeen vettä tuli taivaalta oikein urakalla. Siirrettiin lähtöä tunnilla eteenpäin ja suurin sade meni ohitse. Pientä tuhnua oli ilmassa edelleen ja puut ja heinä tietysti märkää. Polut olivat aika kosteita ja kivet, kannot ja puun juuret liukkaita. Alkuun tuntui että ajamisesta ei tulisi mitään kun varoin kaikkia kallioita ja puun juuria mutta pikkuhiljaa homma lähti rullaamaan. Pari tuntia poljettiin suhteellisen tasaisella sykkeellä ja sitten oli aika lopettaa.

Suuntasin kruisailemaan parin polun kautta kotiin päin. Valitsin reitin, jota en ole ajanut vuosiin. En tietenkään muistanut kaikkia heinien piilottamia kiviä, kantoja ja juuria. Yksi kivi sitten koitui kohtalokkaaksi! Pienen alamäen päätteeksi loivaan vasuriin täydellä vauhdilla ja tietysti sisäreunasta. Eihän tuolla heinien alla polulla mitään ole! Oli kuitenkin! Terävä kivi puhkoi oikein sujuvasti sekä etu- että takarenkaan! Vittumaista mutta minkäs tekee. Voisi sanoa, että oma moka kun leikkasin sisäkaarteesta. Kokemuksesta uskaltaisin väittää, että molemmissa renkaissa on kaksi suhteellisen kookasta reikää ja jos näin on, en todellakaan jaksa alkaa paikkaaman. Täytyy vain toivoa että vanteet ja ulkokumit ovat ehjiä kovan tällin jäljiltä!

Nyt on kaikesta huolimatta fiilis kohdallaan. Ajaminen oli kivaa ja mahakin tuntuu voivan paljon paremmin heti kun kulutus kasvaa. Huomenna tosin nakertaa kun pitää renkaita vaihtaa, mutta se on sitten huomisen murheita.

Mopolla on kiva leikkiä

Mopoilijat pitävät usein silmällä toria sen kulmalla isollakin porukalla. Siitä sitten lähdetään joukolla partioimaan kaduille ja mahdollisesti pyritään kilpailemaan siinä, keneltä jää eniten kumia matkan varrelle. Asfaltilla mopolla on paha kumia polttaa, mutta hiekalla sekin onnistuu! Nurmi on tähän tarkoitukseen lähes täydellinen alusta, sillä vähän pienempitehoinenkin lehtipuhallin sutii ongelmitta!

Usein mopolijat löytävät tiensä golfkentälle ja leikkivät siellä viheriöillä. Nurmihan kasvaa tunnetusti aika hitaasti ja vahinkojen korjaamiseen menee viikkoja. Korjaaminen vie aikaa, maksaa rahaa ja vaurioitunut viheriö häiritsee ratkaisevasti pelaajia. Todennäköisesti mopoilijat eivät edes tiedä kuinka suurta vahinkoa aiheuttavat, mutta kun jonain päivänä poliisi saapuu oven taakse, totuus toivottavasti valkenee tyhmemmällekin!

Helsingissä

Viikko sitten sunnuntaina hyppäsin iltapäivällä junaan muutamaa tuntia aiottua myöhemmin. Kohteena Helsinki ja tarkoituksena viipyä pari yötä Katjan nurkissa, skeitata ja ottaa rennosti. Helsingin päässä onnistuin raahaamaan vielä hieman heikosti pakatut kamat junasta ulos ja leväytin maahan, kun löysin asfaltista kuivan kohdan. Sade oli hieman kostuttanut maata. Kymmenisen minuuttia virittelin kamoja Heli Pron sisälle ja roikkumaa ulkopuolelle ja lähdin rullaamaan metrolle päin. Jostain syystä keräsin katseita aika reilusti. Metrossa pari tyyppiä kyselikin mitä minä lumilaudalla teen heinäkuussa. Ilmeisesti pitkä rullalauta, lumilauta pystyssä repussa ja kypärä roikkumassa laudan päällä oli poikkeuksellinen näky tähän aikaan vuodesta. Suski kuitenkin totesi Facebookissa hyvin, että viime aikoina on lämpötila laskenut sen verran nopeaan tahtiin, että yllättävään lumisateeseen on hyvä varautua. Oikeasti palautin vain Katjan laudan Levin reissulta.

Oleskelu alkoi Tintin ulkoiluttamisella ja tiskaamisella. Katja ei ollut vielä kotona enkä jaksanut enää kuuden maissa illalla lähteä pyörimään kaupungille ja tyydyin rullailemaan Katjan Loadedilla ympäri Vuosaarta sekä testailemaan slalomlautaa.

Kuva otettu myöhemmin kun sade oli kastellut tien, eikä rullailemaan ollut enää asiaa.



Maanantaina ohjelmassa oli Eltsussa snakea, Stadikalla mäen laskua, Laten synttärikahvit Leenan luona ja illalla Kontulassa tyttösessarit. Eltsun snake jäi lähinnä Katjan, Jennin ja Laten hommaksi. Slalomilla kokeilin muutaman kerran miltä kaaressa ajo tuntuu mutta en sen suuremmin alkanut treenaamaan. Stadikan mäessä otettiin Katjan kanssa välillä yhteen autojen ja ihmisten kanssa. Kun aukkoa ei tuntunut löytyvän otettiin suora linja alaspäin niin alkoi tilaa löytyä. Yleensä vallitseva ohje ei toiminut vaan huomattavasti rullalautaa isompi auto joutui useampaan kertaan väistämään. Toisaalta autojen kuuluisi pysyä siellä autotiellä...



Laten synttärikahvien takia Leena oli "leiponut" Daimkakun, joka nautittiin eineslounaan jälkeen. Kuulumisia vaihdettiin ja pohdittiin tulevia säitä. Illalla ohjelmaan oli merkitty Kontulaan tyttösessarit ja Tinttikin pääsi mukaan. Leena opetti droppaamaan kaareen ja muutaman yrityksen jälkeen oli kyynärpäässä reikä ja hyvä fiilis onnistumisten kautta.



Tiistaina oli tarkoitus illalla lähteä kotiin. Aamusta suunnattiin Savelaan skeittaamaan. Kenelläkään ei oikein lähtenyt edellisen päivän rankkojen sessareiden jälkeen. Illalla olisi slalomsessarit ja sinne säästettiin vielä vähän energiaa. Juuri kun oltiin lähdössä vilkaistiin vielä forumilta ja Pokkis olikin ilmoittanut sessareiden peruuntumisesta sateen takia. Sadekin tuli, Katja lähti töihin, Leena rustasi gradua ja oma ohjelmani näytti tutustumista Vuosaareen tällä kertaa kuoritakki päällä ja kengät jalassa. Intoa pakkaamiseen ja kotiin lähtöön ei oikein ollut, joten jäin vielä yhdeksi yöksi.

Kävellessä ehti katselemaan ympäristökin paremmin kuin rullaillessa. Joku oli unohtanut polkupyörän puun juurelle, katujen varsissa oli toinen toistaan kalliimpia autoja, vaikka eimillään ökyalueella liikkunutkaan ja nurmikentät olivat aivan toisella tavalla hoidetut kuin Kouvolassa. Näytti siltä, että siellä oikeasti nurmea leikataan useamman kerran kesässä. Mereltä tuuli kohtuullisen kovaa mutta kuitenkin ilma oli lämmin ja hiki puski pintaan, vaikka ei kovaa kävellytkään.

Kyllä mullekin kelpaisi vene kotioven edessä. Ehkä sen eteen tarvitsisi tehdä muutenkin kun opettaa ihmisiä hiihtämään.

Keskiviikkona aamulla yhdeksän jälkeen rullailin metrolle ja palasin junalla Kouvolaan.

Ja mitä reissusta jäi käteen?

Ainakin oli kivaa ja se on kai pääasia!

Kaupunkihiihtokeskus

Hiihtokeskus keskellä kaupunkia. Lapset pääsevät helposti laskemaan vaikka polkupyörällä, jolloin vanhemmilta säästyy kuljettamisen vaiva. Lapsia ja nuoria pyöriikin talvella keskuksessa ihan kiitettävästi ja joskus onkin puhuttu Mielakan lastentarhasta. Vanhemmatkin pääsevät nopeasti mäkeen nauttimaan vaikka vain pari laskua, jos intoa tai aikaa ei riitä koko illaksi. Työntekijätkin pääsevät töihin helposti ja nopeasti.

Vaikuttaa siis täydelliseltä sijainnilta. Tavallaan onkin, mutta Kouvola tuntuu olevan täynnä pikkukriminaaleja! Eräänä talvisena aamuna mäkeen suunnatessa rinteen piti olla täydellisessä kunnossa. Illalla kissalla ajettu ja yön aikana kovettunut mäki odotti korkkaajaansa. Iltasella oli kuitenkin joku käynyt nauttimassa mäestä ja koittanut autolla (oletettavasti amisbemarilla tai vastaavalla) päästä mäen päälle rinnettä pitkin. Eipä rassukka ollut autollaan päässyt kuin vaivaisen kolmanneksen mäkeä ylös, tehden mennessään syvät renkaan jäljet rinteeseen. Siinä oli sitten mukava lähteä laskemaan ja hissijonossa selitellä asiakkaille, miksi rinteessä on syvät urat ja miksi niitä ei ole paikattu. Jokainen hissipoika kun ei sillä kissalla osaa ajaa...

Tavallisesta mäkiautosetistä arki-iltana tuli todellinen katastrofi viime kesänä. Silloinen työkaverini meni töihin, laittoi kaiken valmiiksi ja käynnisti hissin, joka pyörähti käyntiin ja pysähtyi pian kuin seinään! Ongelma löytyi nopeasti ja osoittautui polkupyörän vaijerilukoksi, minkä joku oli ystävällisesti käynyt ripustamassa hissin vaijeriin kiinni. Lukko oli rullastolla rikkonut mennessään koko turvavirtapiirin ja sen kiinnikkeet. Ongelmahan olisi ollut yksinkertainen jos vain turvavirtapiirin johdot olisivat olleet poikki, mutta rullaston kohdalta tippui paljon muutakin tarpeellista maahan.

Tänä kesänä olin menossa laittamaan saunaa päälle ja ihmettelin kun en meinannut saada ovea auki. Pikainen tutkiskelu paljasti räystään notkahtaneen toistakymmentä senttiä alaspäin ja katossakin oli kunnon monttu. Perjantai-illan ryyppäjäisissä oli porukalla välähtänyt. Yksi penkki oli suurella vaivalla rikottu ja osa siitä oli heitetty saunan oven yläpuolisen kattolipan päälle. Pari viikkoa myöhemmin samaisen, jo korjatun katon päällä oli joku käynyt hyppimässä niin, että katossa oli taas syvä lommo.

Eilen menin aamulla töihin hieman aikaisemmin korjaamaan perjantaina ilmenneitä vikoja. Pistin hissin pyörimään ja ajattelin ajaa autoilla muutaman testikierroksen varmistuakseni niiden toiminnasta. Hissi ei sitten lähtenytkään käyntiin. Kun en enää muutakaan keksinyt, aloin katsella ylös hissitolppiin. Yhdestä tolpasta roikkui ylimääräisiä johtoja ja menin katsomaan lähempää mikä mättää. Tässä kohtaa lienee syytä mainita, että en todellakaan ole mikään hissiasentaja enkä ole sen kummemmin joutunut perehtymään hissin turvavirtapiireihin. Nyt ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja, kun ketään muuta ei ollut saatavilla. Vertailu viereiseen rullastoon osoitti, että pari mutteria puuttui, pätkä punaista johtoa lojui ehjänä maassa ja paksumpi valkoinen piuha roikkui vapaana. Taas oli joku nähnyt vaivaa. Kyseisen punaisen piuhan tarkoitus on mennä poikki, jos hississä sattuu jonkinlainen häiriö vaijerin kulussa. Nyt piuha lojui maassa juuri oikean mittaisena. Ehjä johto ei tipahda ilman syytä, mutterit harvemmin aukenevat itsestään ja valkoisen johdon asennuskin oli sen verran kovan väännön takana, että kyseessä ei millään tavalla voi olla muu kuin ilkivalta.

Eikä tässä vielä kaikki. Viimeisen parin vuoden sisään mahtuu myös lukuisia rikottuja tuhkakuppeja, murtoyrityksiä eri rakennuksiin hiihtokeskuksen alueella, ainakin yksi rikottu ikkuna, pari varastettua rekisterikilpeä ja yksi poltettu kota. Puhumattakaan kaikista niistä asioista, jotka unohdin mainita.. Itselleni ei olisi koskaan tullut mieleenkään tehdä mitään aiemmin mainituista, mutta ehkä tämä maailma on menossa tähän suuntaan tai sitten se on aina ollut tällainen ja olen vain itse ollut harvinaisen lainkuuliainen ja toisen omaisuutta kunnioittava ihminen.