Herra Palovaara

Otsikolla ei sitten tule olemaan mitään tekemistä tekstin kanssa. Se vain sattui ensimmäisenä mieleen, eikä mitään osuvaa otsikkoa sen sijasta...

Maaliskuu on mennyt nopeasti! Oikeastaan liian nopeasti, jos minulta kysytään! Asiakkaita on riittänyt kohtuullisen hyvin ja tunturin lumitilanne on edelleen lähinnä säälittävä. Vituttaa, koska olin kuvitellut laskevani pehmeää lunta tänä talvena enemmän kuin koskaan, mutta kun ei niin ei! Täytyy kaiketi tyytyä tähän mitä on tarjolla ja katsoa kohta jo tulevaisuuteen, kun kevään kalenterikin näyttää jo aivan liian täydeltä.

Tästä päästäänkin näppärästi kevääseen yleisesti. Kevätahdistus iski pari viikkoa sitten ja meni myös pois. Suunnitelmissa oli vähän hiihtoa ja Vuokatissa poikkeamista, sekä valtion asettama velvollisuus, minkä pointtia en ymmärrä, mutta kun käsky käy niin kai se on mentävä. Suunnitelmat ovat kyllä menneet täysin uusiksi ja täytyisi keksiä uusia. En tosin keksi, miten ongelmat ratkaisisi, mutta pakkohan se on yrittää...

Jo kertaalleen poistunut kevätahdistus palasi myös takaisin. Toukokuussa palaan ilmeisesti Kouvolaan, vaikka rehellisesti sanottuna en keksi montaa syytä palata sinne. Perhe asuu siellä, Kouvolassa on töitä mistä maksetaan ihan kivasti ja todennäköisesti työ on monipuolisempaa kuin missään muualla samalla alalla. Silti ahdistaa ajatus taas yhdestä kesästä Kouvolassa! Mitä tekemistä sieltä voisi löytyä, kun aiempinakin vuosina laatu on ollut mitä sattuu ja elämän ilot Kouvolassa valitettavan vähissä. Niistäkin vähistä on entistä vähemmän jäljellä! Kohta pitäisi kai tosissaan harkita, koska sitä vakavissaan miettisi lumen perässä muuttamista toiselle pallon puoliskolle.

Elämä tunturissa hymyilee, mutta valitettavasti kausi täälläkin loppuu joskus.

Yhden miehen kokkisota

Kasiviikon torstaina meillä oli ohjelmassa kokkisota takavuosien malliin. Käytiin kaupassa neljän hengen kokoonpanolla ja viides odotteli kuuliaisesti chaletsissa ruokakassia. Jounin kaupalta meille tarttui matkaan sekoitus riisiä ja kauraa, kanan fileepihvit, chilituorejuustoa, jäätelöä, herneen versoja, säilykepersikoita, tummaa suklaata, siideri ja omasta kaapista kaivettiin lisäksi yksi kananmuna, fetaa ja yksi banaani.

Mitähän näistä saisi aikaiseksi?

Imaamin jostain syystä keittiön pöydällä ruokakassin sisältö vielä vähän lisääntyi. Yhdestä kananmunasta tuli viisi ja yhdestä banaanista kaksi. Lisäksi jostakin ilmestyi parmesan juustoa. Kukaan ei tiedä mitä tapahtui. Alkupalaksi oli tarjolla puolikova kananmuna sekä kanafilettä parmesan juustolla ja fetalla maustettuna herneenversopedillä. Pääruuaksi kokki taikoi risottohässäkkää ja kanafilettä chilijuustokastikkeessa. Jälkiruokana tarjoiltiin banaanisuklaapirtelöä.

Alkupaloja

Oli hauskaa ja ruokakin oli oikeasti hyvää, vaikka kassista löytyikin kokille vieraita ainesosia. Tai jos ei vieraita niin olivat ainakin ensimmäistä kertaa käytössä. Tämä täytyy joskus ottaa uusiksi!