Valkonaaman työviikko

Hiihtolomasesonki pyöräytti tunturielämän täysin ympäri! Viime lauantaina oli kauden parhaat bileet, kun vietettiin Kaapin 1w synttäreitä ja sunnuntaina alettiin puskea töitä oikein toden teolla. Hiljaisesta tunturista vilkkaaksi turistikeskukseksi yhdessä yössä muuttunut Ylläs tarjosi sunnuntaina parasta sekä asiakkaille että minulle. Aurinko paistoi, gondoli pyöri ja oli lämmin. Ehkä ainut lämmin päivä viikkoihin! Onneksi juuri sunnuntaina, koska olin unohtanut vaihtosukat mökille ja puskin 5h töitä yksillä sukilla, kun normaalisti vaihdan kuivat joka tunnille.

Maanantaina kiire vain lisääntyi ja lähes kaikki puskivat täyttä päivää. Asiakkaita tuntui pursuavan joka tuutista ja hyvä niin. Kylmyys alkoi taas vaivaamaan, mutta gondoli pyöri kuitenkin. Brittejäkin oli löytänyt täksi viikoksi tunturiin reilusti ja minulle sattui ehkä kauden paras ski school ryhmä. Koko talven olen "valittanut" kun ei lautatunteja tunnu riittävän minulle asti, mutta kasiviikko paikkasi tämänkin ja lautatunteja on riittänyt joka päivälle. Torstaille jopa täyden päivän verran!

Sää ei ole suosinut sen enempää lomalaisia kuin hiihdonopettajiakaan. Pakkasta on riittänyt 15-20 astetta ja tunturissa on tuullut Levinkin tarpeiksi. Naama on monesti tuntunut siltä, että se putoaa rinteeseen ja pariin otteeseen hissimiehiltä on tullut kommenttia vaaleista läikistä. Toistaiseksi nahka on kuitenkin pysynyt siinä missä pitääkin ja fiilis on ollut yllättävän korkealla. Sunnuntaista tiistaihin oli sellainen draivi päällä, ettei ole ennen nähty ja sekin jälkeen pääosin on jaksanut hymyilyttää. Jos ei hymy pian hyydy ja vielä pari viikkoa painaa tähän tahtiin töitä, on naama jo niin koppura, ettei hymy hyydy ennen juhannusta.

Rookiemaisia virheitä!

 Eilen otettiin illalla kaljat ja tujaus jallua ihan vain telkkarin katsomisen ohessa. Siitä se ajatus sitten lähti... Illan mittaan todettiin, että oluen jättäminen tuulikaappiin oli täydellinen ajatus, koska jäiset kaljatölkit pussissa viilensivät kipeitä polvia mukavasti ja eilisen jääpussikierros vaihtuikin kaljapussikierrokseksi. Kohta huomattiin olevamme Kaapissa ja sieltä kyytien poistuttua jouduttiin taas kerran kotiutumaan Jaakon palveluilla. Tänään sitten pohdittiin missä pussillinen kaljaa asustaa, mutta lopulta pitkällisten etsintöjen jälkeen selvisi pussin asustaneen vessassa viime yön...

Aleksilla söpöt teipit!

Viikonloppuvapaa

Viime viikonloppuna oli ensimmäinen vapaa viikonloppu pitkään aikaan. Ossin kanssa oli haaveiltu takamaaston laskuista jo pidemmän aikaa ja nyt sattui palaset loksahtamaan kohdalleen. Tuomas suuntasi myös tunturiin ja Olsukin kyseli laskuseuraa, niin porukkakin oli kasassa ja lauantaina suunnattiin heti aamusta Kesängille. Alhaalla pakkanen paukkui kovaa, mutta ylempänä oli mukavan lämmin ja Aurinkokin paistoi mukavasti. Tuultakaan ei ollut ja kaikille tuli vähän outo fiilis, kun ylhäällä pystyi laittamaan kamat laskukuntoon ilman mitään kiirettä tai pelkoa skinipussin karkaamisesta tuulen mukaan. Pipo ja hanskat lojuivat repun päällä eväitä syödessä ennen laskua ja Aurinko tosiaan hiveli kasvoja. Pirunkurun nousukaan ei vaatinut liikoja energiaa, kun portaat olivat valmiina lähes ylös asti. Parin laskun aikana saatiin muutamia hyviä käännöksiä ja fiilis oli kohdallaan. Oltiin ensimmäisenä liikkeellä ja se kannatti, koska porukkaa haikkaili ylös pitkin päivää ja sunnuntaina katseltiin, miten tunturin seinältä paistoivat monet laskujäljet. Paluukävely parkkipaikalle sujui hyvinkin nopeaan palelevien varpaiden ja sormien takia. Vaihtohanskat loistivat tietysti poissaolollaan ja märkä hanska ei paljoa lämmittänyt pakkasen paukkuessa tuntureiden välissä parin kymmenen tienoilla.

Aurinko paistoi kivasti ennen puolta päivää =)

Tuomas ja Olsu skinnaamassa...

...ja Ossi ihan kahdella jalalla =)

Sunnuntaina oli vuorossa parkkipäivä ja suunnattiin puolen päivän maissa mäkeen. Keli oli samaa luokkaa kuin lauantainakin ja innostuttiin käymään Mordorissakin toteamassa, että Lompolon puolelle ei Aurinko paista. Parkki näyttää tässä vaiheessa jo ihan hyvältä ja iso parkkikin valmistuu ensi viikonlopulle. Hauskaa neppailua laudalla pitkin päivää vähän ympäri tunturia ja sekaan mahtui pientä siteiden säätöäkin. Aamulla unohtui säätää stanssi offariasetuksista rinne ja parkkisäätöihin, joten se oli pakko hoitaa laskemisen ohella. Kapeampi takapainoinen stanssi ei vaan toiminut rinteessa ja parkissa.

Mukavan viikonlopun jälkeen sunnuntai-iltana olo oli väsynyt mutta onnellinen. Tunturissa on hyvä olla =)

Pikkupoikainnostus!

Tälle päivälle tarjottiin mahdollisuutta ratatreeneihin ja tarkoitus oli suunnata telluilla kokeilemaan, miten Moto taipuu keppien väliin! Todistetustihan se taipuu, mutta miten se taipuun minun käskyttämänä...

Sää on viime päivinä ollut kuitenkin hyvin suosiollinen alkukauden nihkeilyn jälkeen ja Imaamin odotellessa kopilla jo ennen kymmentä hissien aukeamista, päätin liittyä seuraan ja lähteä metsästämään pehmeää tunturista. Siispä Armadaa alle ja mäkeen. Ensimmäinen nousu Huippuhissillä osoitti, että tuuli huipulla oli melkoinen ja toinen lasku Maailman cupin kuvetta tarjosi meille elämämme ensimmäiset Ylläs face shotit! Loistavaa settiä!!! Kylmä tuuli myöskin pakotti meidät siirtymään alas lämmittelemään, kun allekirjoittaneen posket olivat jo tässä vaiheessa kovat ja valkoiset.

Tauon jälkeen vuorattiin naamat turistityylisesti niin, että mistään ei näkynyt paljasta nahkaa. Päivän mittaan näkyväisyys vaihteli suuresti ja jossakin vaiheessa Aurinkokin pilkisti pilvien lomasta. Lunta tuprutteli taivaalta pitkin päivää. Hyvää linjaa sai vähän hakea, koska tuuli kasasi lunta notkoihin ja aitojen viereen, mutta aikainen lumen löytää - ainakin ennen turistia! Pitkin päivää päästiin korkkaamaan uusia linjoja ja parasta antia tarjosi ennen lounasta laskettu leveä linja lähes huipulta aina puurajaan asti. Taivaskin repesti sopivasti niin, että kontrasti oli kohdallaan ja pääsi tykittämään oikeasti kovaa! Pikkupoikainnostus valtasi mielen meillä molemmilla, mutta turistina mukana ollut Marko mainitsi alhaalla, että eihän hän osaa pehmeää laskea.

Lounaan jälkeen täytyi säästellä vähän jalkoja ja otin laudan alle ja taas jatkettiin face shottien metsästystä ympäri tunturia. Muutamia saatiinkin taas ja fiilis pysyi korkealla. Näkyvyys vaihteli edelleen ja totaalista taivaan repeämistä ei nähty missään vaiheessa. Kertaalleen vetäydyttiinkin spotin päältä heikon näkyväisyyden takia. Näin jälkikäteen ajateltuna ei sen linjan laskeminen olisi ollut yhtään sen enempää HC-kamaa, kuin päivän päättänyt lasku Luosuun.

Kun lopulta ennen neljää päästiin alas kopille, päätettiin toteuttaa Ossin kanssa päivän mittaan herännyt ajatus Luosukurun laskemisesta. Aleksi lupautui nappaamaan meidät matkalta kyytiin ja pienen lämmittelyn jälkeen suunnattiin vielä kerran Huippuhissillä toppiin! Ylhäällä molempia hieman arvelutti, mutta kumpikaan ei ääneen ehdottanut vetäytymistä. Pientä lumen tunnustelua ylhäällä ja molempien suusta sama toteamus: ei täällä mitään näe! Hämärä laskeutui jo tunturiin, kun otettiin puhelua Aleksille, että nyt mennään! Matkan varrelta löytyi korppua ja kumpua, mutta myös loistavaa pehmeää lunta ja muutamia hyviä käännöksiä tuli tehtyä telluilla. Ylhäällä oli sovittu, että pidetään nyt edes vähän kaverista huolta ja että soitellaan sitten maisematiellä mihin kohtaan alas tullaan. Matka tuntui olevan melkoista taistelua paikoitellen ja myös kiviä joutui pujottelemaan, mutta molemmilla oli hymy korvissa, kun lopulta päästiin pimeän Maisematien varteen. Ei välttämättä elämän parasta laskua, mutta ainakin yksi haastavimmista pätkistä, mitä on eteen tullut! Ei siksi että mäki olisi ollut haastava, vaan siksi ettei siellä nähnyt mitään!

Päivä oli erikoinen moneltakin suunnalta tarkasteltuna. Keli oli suoraan sanottuna helvetillinen, mutta missään vaiheessa päivää se ei tuntunut häiritsevän. Kunhan lumi on hyvää, kaikki tuntuu olevan hyvin! Gondoli ei pyörinyt, joten kaikki huiputukset tehtiin ankkurissa roikkuen, mutta poikkeuksellisesti sekään ei häirinnyt! Ajateltiin vain positiivisesti, että kovassa tuulessa ei turisteja ole niin paljon laskemassa samoja paikkoja kuin me. Kumpikaan ei muistanut nousseensa Huippuhissillä näin monesti päivän aikana sitten Gondolin valmistumisen. Päivän saldona paleltuneet posket, seitsemän tuntia tiukkaa laskemista ja lukuisia loistavia käännöksiä!

Synttärit

Vietettiin synttäreitä tasan viikko sitten. Hengellinen johtaja nuoreni taas vuodella ja synttärit olivat myös sen mukaiset. Ilta alkoi saunomisella ja tietysti tarjosimme kaverille juhlaillallisen. Tosin pitkään kaavaan ei lähdetty, mutta lihafondue meni mukavasti napaan ja kun lihaa oli tarpeeksi, saatiin kermaperunoiden kanssa mahat täyteen ja viinikin tuntui ryhmälle uppoavan oikein mukavasti. Illan päätteeksi suunnattiin Jaakon kyydillä Kaappiin juhlimaan hieman lisää. Synttärikutsu oli tavoittanut muutaman turistinkin ja tietysti myös hyviä ystäviä. Hieman erikoisempi synttärikakku tarjoiltiin pöytään, kuten oli sovittu ja ilta jatkui totuttuun malliin...