ja siksi on sääli, että siellä ollaan niin vähän. SkiLAT tarjosi taas kerran loistavia hetkiä, vaikka pari luopiota jättikin saapumatta paikalle. Kotona ei sitten olekaan niin hehkeää, mutta niinhän se aina?
Rankka lähijakso on taas kerran takana päin. Oli tarkoitus kirjoitella juttuja kesken lähijaksonkin, mutta sen verran kiirettä piti, etten ehtinyt. Tiistaina saapuessamme Minnan kanssa Vuokattiin Jukka kertoi, miten oli kauhea säätö huoneiden kanssa ja kuinka ollakkaan päädyttiin Jukan järjestelyjen jälkeen samaan huoneeseen. Kimi oli sentään Härkösen sijasta, joten joku roti säilyi läpi lähijakson...
Keskiviikkona oli ohjelmassa didaktiikkaa, opintojen ohjausta, venyttelyä ja ultimatea. Ville piti ultimaten eikä selkeästikään arvostanut oppilaitaan, oli valmistautunut huonosti ja aliarvioi oppilaansa! Tai ehkä SkiLAT oli vielä ensimmäisenä päivänä turhan freesinä didaktiikan luennolla...
Torstaina oli vuorossa lisää didaktiikkaa ja iltapäivän kestänyt maastopyöräilyretki. Keskiviikkona tutustuttiin illalla Jasun kanssa lähipolkuihin ja illan aikana mulla pyörän takajarru huononi huononemistaan. Ilmasin muutamaan otteeseen ja lopulta oli todettava, että neste ei pysy sisällä ja takajarru oli täysin poissa pelistä! Torstain lenkki tuli siis ajettua läpi pelkällä etujarrulla. Onneksi oli teknisesti äärimmäisen helppoa reittiä!
Perjantai ja lähijakson puoli väli toi tullessaan kahvakuulaa, MCC-Actionia ja seikkailu- ja elämysliikuntaa. MCC Vuokatti näytti hieman erilaiselta kuin MCC Kouvola. Merkittävin ero oli rata! Mielakan rata on vauhdikas, sisältää muutaman tiukan jarrutuksen ja on varsin väljä ajaa. Vuokatissa tuntui, ettei auto kulje mihinkään, rengasvallit ahdistivat joka suunnasta ja rata tuntui olevan juuri ja juuri 1,5 autoa leveä! Toisaalta varmasti helpompi ylläpidon kannalta, kun rata on hidasvauhtisempi ja tiukasti merkattu. Elämysliikunnassa tutustuttiin jousiammuntaan, pelattiin metsägolfia, hypättiin reilun neljän metrin korkeudessa trapetsille, pyörittiin pallon sisällä mäkeä alas... Oli kivaa!
Lauantaina oli taas didaktiikkaa ja Jussilta tuli kommenttia. Alkoi rankka opiskelu painamaan, mutta kahvin voimalla lusittiin viimeinenkin luento! Iltapäivän melonta piristi kummasti ja Miian kanssa osallistuttiin kuviomelontaan siinä missä muutkin. Suoraan on kauhean vaikea päästä, mutta kyllä se inkkari rupesi menemään sinne minne halusikin, kun vaihtoehtona oli Sallan ja Miran esimerkin noudattaminen. Melonnan päätti koskiosuus ja vesi oli melko matalalla tähän aikaan vuodesta. Navigointi ei mennyt aivan ohjeistuksen mukaan, vaan Miian kanssa lähestymistapa oli hieman demokraattisempi. Pysyttiin kuitenkin väylällä ja pidettiin varusteet kuivana! Ehkä parempi niin ainakin allekirjoittaneen kannalta...
Sunnuntaina didaktiikkaa muutama tunti tällä kertaa Vuokattihallissa säbän muodossa. Eihän siitä mitään tullut, mutta erilaiset opetusmetodit tulivat selviksi ja koettua käytännössä niiden eroja. Seuraavalle lähijaksolle on jo tuntisuunnitelma valmiina 20min ohjaustuokiota varten. Vielä pitäisi ladata open office, että saan sen itsekin auki. Ajattelin, ettei tämä enää työllistäisi ennen seuraavaa lähijaksoa, kun duunattiin melonnan jälkeen tuntisuunnitelma valmiiksi, mutta ei... Täytyyhän se puhtaaksi kirjoitettu versio saada auki!
Tänään oli vuorossa hieronta ja koira osasi edelleen haukkua! Odotetusti paikat aivan paskana ja nyt sattuu! Tästä ei enää alemmas pääse tai jos pääsee, niin normaali vyörylapio ei ihan enää riitä! Suunta ylös än, yy, tee, NYT! Tässä kunnossa kausi tulee päättymään hyvin lyhyeen, joten lienee aika tehdä jotain asialle... Heti huomenissa tai viimeistään keskiviikkona...
