Eräjormat

SkiLAT suuntasi tällä kertaa metsään. Tiistain kämppäsähläilyistä selvittiin ja perjantaina pakattiin kamat rinkkaan ja suunnattiin Hiidenportin kansallispuistoon. Aslak, joka oli pitänyt meille matkailualan turvallisuuspassikoulutuksen lähti oppaaksi retkelle. Elävä (päälle 70v?) legenda paineli metsissä siinä missä mekin. Matkan aikana tuli tarinaa milloin mustien lampien synnystä, milloin viisaita elämänohjeita ja toisinaan ihan oikeaa asiaakin.

Ensimmäisenä päivänä suunnattiin autoilla Palolammelle, missä jaettiin kartat alueesta ja pohjustettiin retken tarkoitusta, kerrottiin kansallispuistosta ja selvitettiin mihin ensimmäisenä päivänä on tarkoitus suunnata. Tutustuttiin myös GPS:iin ja otettiin ensimmäinen ryhmäkuva SkiLAT 2:sta. Ensimmäinen etappi oli vain kilometrin mittainen ja suuntana oli Kovasinvaara. Siellä oli aikanaan asuttu ja siitä oli jäljellä joitakin kivikasoja, jotka oli kasattu viljelysten tieltä. Nykyisin paikalla on oikein nätti niitty, joka niitetään talkoovoimin kerran vuodessa.

Kovasinvaara

Kovasinvaaralta suunnattiin Hiidenportin vajoamaan ja sieltä edelleen yöpymispaikkaan Porttilammen laavulle. Porukka pystytti telttoja, laittoi ruokaa ja illan mittaan keksittiin mitä ihmeellisempiä pelejä ja leikkejä ajan kuluksi. Yöllä saatiin Härkösen kanssa idea uida läheiselle sammalmättäälle, joka kasvoi uppotukkien päällä ja siirtyi yön aikana toiseen päähän lampea. Aamuksi mätäs sitten aina saapui takaisin paikalleen. Kun Aslak kertoi tästä, eivät kaikki meinanneet uskoa, mutta illalla kaikkien oli uskottava omia silmiään.

Tältä näyttävät pelit ja leikit SkiLATin tyylillä!

Aamulla heräsin Hynnisen ravisteluun. Koko porukka nukkui hieman pidempään, kuin oli suunniteltu. Yöllä hyttyset olivat vierailleet laavussa ja syöneet kädet niin, että kutisi kunnolla. Aamupalan jälkeen pistettiin taas tossua toisen eteen ja suunnattiin Kitulanlammelle ja sieltä edelleen lounaspaikkaan. Lounaan yhteydessä porukka pääsi halutessaan tekemään onkia ja kalastamaan. Lounaan jälkeen oli vuorossa suunnistus metsien ja soiden läpi Urpolammen yöpaikkaan. Päivän viimeinen etappi alkoi jo rasittaa talvella rikottua polvea ja ilta menikin Härkösen nappeja maistellessa. Suunnistus meni kuitenkin suhteellisen nappiin ja lähes suunnistukseen kelpaamattomalla kartalla päädyttiin suden syömän koiran luo, kuten oli tarkoituskin.

Missä me ollaan? Ainut kuka tiesi aina ja tarkasti missä ollaan, kulki ilman karttaa tai kompassia kepsistä nyt puhumattakaan!

Illalla oli vuorossa Aslakin yllätys, jonka olin tosin nähnyt jo perjantaina pakkauksen yhteydessä. Bongasin peräkärristä telttasaunan ja Aslak sanoi silloin, että jos lupaan olla hiljaa hän myöntää, mutta jos kerron, hän kieltää kaiken. Olin hiljaa ja lauantain päätteeksi päästiin Urpolammella saunaan ja uimaan. Ilta meni samoissa merkeissä kuin edellinenkin ja melkein alkoi harmittaa sunnuntain pikainen taivallus Palolammelle ja paluu sivistyksen pariin. Oli tavallaan vapauttavaa olla tavoittamattomissa paikassa, missä ei ole sähköä ja kunnon pesumahdollisuuksia tai ei tarvinnut pohtia saapuneita sähköposteja tai puhelinta, koska tietokonetta ei ollut ja puhelin ei kuulunut!


Sunnuntaina herättiin puoli seitsemältä, syötiin ja pakattiin reippaaseen tahtiin ja yhdeksältä aloitettiin suunnistus Palolammelle. Vettä satoi pitkin matkaa. Toisia sade ja märät varusteet häiritsivät enemmän kuin toisia, tai sitten osa porukasta piti mölyt paremmin mahassa. Puoli yhdeltätoista saavuttiin Palolammelle märkinä ja väsyneinä ilman suurempia koukkuja. Sieltä ajettiin autoilla opistolle suihkuun ja syömään.

Päivä jatkui autossa istuen tiiviissä tunnelmassa. Minnan, Sallan, Kimin ja Jukan tavarat saatiin survottua autoon ja jotenkin saatiin ovetkin kiinni. Tuli ihan reilun vuoden takainen Pyhän reissu mieleen. Pakkaustyyli oli melko samanlainen.

Kenen moka?

Saavuin Vuokattiin noin kello 22:55 - ONNEKSI! Sain nahkahovista avaimen ja ihmettelin, että mihin sitä oikein joutuu, kun paikka kuulosti täysin vieraalta. Ei siinä, oli kuulemma moni muukin ihmetellyt samaa, joten turha sitä sen enempää pohtia. Marssin rennosti sisään ja ihmettelin, kun kämppä oli pimeänä. Oletusarvo kun oli, että siellä on ainakin joku tuttu naama. Eipä ollut, mutta vieras naama kyllä tuli vastaan heti eteisen pimeydessä. Outo naisääni tiedusteli, että mitähän mahdan olla tekemässä. Ihmettelin itsekin, että mitähän hän mahtaa siellä tehdä. Selvensin, että sain avaimen ja tarkistettiin, että avain oli juuri kyseiseen huoneistoon. No nainen odotti miestään saapuvaksi, joten suuntasin takaisin nahkahoviin ja kyselin, että mitähän nyt tehdään. Sain huoneen päärakennuksesta ja aamulla pitää selvitellä asiaa tarkemmin. Ihmettelin jo heti kättelyssä, että missähän mun ruokalappu on, mutta ilmeisesti joku on kirjoittanut väärän nimen kuoren päälle. Niin tai näin, en oikein tiedä pitäisikö olla hyvin vittuuntunut vai nauraa kovaan ääneen... Aamulla ehkä osaan päättää, kumpi vaihtoehdoista olisi parempi!

Koulujuttuja

Viime torstaina oli RAMKin pääsykokeet. Liikunta ja vapaa-aika oli tavoitteena, mutta fiilispohjalta sanoisin, että jos minä pääsen sisään, niin kyllä niissä 660 muussa hakijassa on täytynyt olla jotain todella pahasti vialla! Meni suhteellisen reisille. Ennakkoon ajattelin ohjaustuokion ja haastattelun olevan ne helpoimmat osa-alueet. Haastattelut kai menivätkin ihan ok, mutta ohjaustuokio meni täysin reisille! En ymmärrä, mitä tapahtui... Liikuntatestienkin osalta meni vähän miten meni eli tasaisen huonoa suorittamista.

Terveysliikuntajuttuja on tullut myös tehtyä hieman. Ei tietenkään itselle, koska miksi sitä mitään ohjelmia itselleen tekisi? Ensimmäinen terveysliikuntapaketti alkaa olla lopputesteja ja raporttia vaille valmis. Jälkimmäisestä on nyt tehty lähtötason testit ja seuraavaksi olisi vuorossa itse ohjelman teko.

Viime lauantaina oli myös hiihtokoulun kesätapaaminen. Osanottajajoukko oli äärimmäisen pieni ja saatiin/jouduttiin pelaamaan ainoastaan kahdella joukkueella. Koskaan ennen ei osanotto ole ollut näin heikkoa! Meillä oli kuitenkin kivaa ja Anttikin oli heti mukana jättämässä autoa parkkikselle ja suuntaamassa oluelle golfin jälkeen. Oli mukava ilta, vaikka peli ei oikein kulkenutkaan.

KESÄ vaan ei loma

Kesäkuu ja lomat pyörii - vai pyöriikö? Laskukauden päättymisen jälkeen on aika mennyt hyvin pitkälle töitä tehden. Jos Vuokattia ei lasketa, on vapaapäiviä kertynyt huikeat kaksi kappaletta! Rahan tuloa ei voi estää tälläkään kertaa!

Vuokatti oli taas tosi jees ja siellä pääsi irtautumaan arjesta. Sen jälkeen otettiinkin löysät pois ja painettiin duunia enemmän ja kovempaa kuin koskaan! Aikataulut eivät oikein pitäneet ja hommat meinasivat levähtää käsiin. Vahinkoja korjataan edelleen, mutta homma saatiin aikataulussa pyörimään, mutta valitettavan vajavaisella testaamisella. Se vähän rankaisi, mutta siitäkin selvittiin.

Nyt istun junassa matkalla Rovaniemelle AMK:n pääsykokeisiin. Liikunta ja vapaa-aika on tähtäimessä, mutta jotenkin suhtaudun pessimistisesti sisään pääsyyn. Porukka on valanut uskoa, että tällä persoonalla ei voi epäonnistua! Ei tietenkään, mutta kun siellä on se kirjallinen osuuskin! Täytynee korvata haastattelussa ja liikuntatesteissä se, minkä annan tasoitusta vajavaisten työtodistusten ja puutteellisen pääsykoekirjan luvun johdosta.

Olisi ollut ihan mahtavaa yhdistää tähän perään pieni loman pätkä, mutta se ei nyt onnistu ja huomenna illalla hyppään takaisin junaan ja palaan perjantaina virkeänä toimistolle painamaan duunia. Jatkossa aamuisin saa onneksi nukkua hieman pidempään, kun oma kämppä löytyi lonkkarimatkan päästä. Vaihtoehtona tietysti on, että työpäivän voisi myös aloittaa hieman aiemmin. Aika näyttää, kumpi vaihtoehdoista toteutuu.