Kermaperseilyä

Viikko takana ja paljon on ehtinyt tapahtua. Lauantaina kurssin alkaessa laskettiin jäätävässä tihkusateessa! Vaatteet kastuivat ja rinne oli suorastaan järkyttävän pehmeä. Vielä sunnuntaina lähdin pessimistisesti kirkkaalla linssillä rinteeseen, mutta jouduin pian myöntämään, että kyllähän se aurinko paistaa ja peililinssiä piti vaihtaa lounaalla.

Murtsipäivää vietettiin tiistaina. Aamulla käytiin vapaan tekniikkaa lävitse ja iltapäivällä suunnattiin rinteeseen. Murtseilla hoidettiin englanniksi opettamisen osuus, jota saatiin suunnitella etukäteen. Aika lonkalta Arin kanssa vedettiin, kun ennen suoritusta sovittiin vain, että allekirjoittanut aloittaa ja vuorotellen vedetään. Keskiviikon puolikurssijuhlaan varustauduttiin paljon paremmin pohtimalla ohjelmaa edellispäivän baarireissulla. Allun kanssa kurkkuna ja porkkanana ohjeistettiin muita syväkurkkuviestin saloihin. Koutsit vetivät tuttuun tapaan kevyellä vaatetuksella ja alppiykkösten toimesta noustiin tuoleille juopottelemaan.

Muutaman päivän auringon paisteen jälkeen palattiin ankeaan harmaaseen ja uutta luntakin oli tullut sopivasti ratapäivän ratoksi. Keppiä pystyyn rinteeseen ja huonosti lanatuille radoille laskemaan. Kiireessä ja hieman vajaalla ohjeistuksella ja ohjauksella lanaamisesta ei oikein tullut mitään, kun puolet jättivät oman osansa puolitiehen. Tuloksena oli hienoja pannuja ja läheltäpiti -tilanteita irtolumen takia. Hyvinkin viralliset alppikakkosen sisäiset kisat vein reilun sekunnin turvin. Mahtoikohan Putsin peukalo olla kovinkaan täsmällinen...

Tänään oli viimeinen treenipäivä ja aamusta oli opetusharjoituksia. Tänään aiheena oli rytmi. Edelliseen kertaan verrattuna, jolloin aiheena oli suksen sivukaarevuuden hyödyntäminen, tänään oli äärimmäisen helppoa. Siinä missä edellisessä opetusharjoituksessa piti pohtia alppihiihdon syvintä olemusta ja historiaa, tänään riitti pelkkä harjoitteiden keksiminen ja hauskanpito. Treenaamisesta ei tulllut mitään, koska rinteet olivat pehmeät ja kasoilla, mutta tulipahan iltapäivällä rentouduttua hieman paremmin ennen huomisia testejä.

Huomenna iltapäivällä Opelin keula suuntaa pohjoiseen ja Ylläkselle. Siellä olisi tarkoitus tehdä hommia muutama päivä ja ensi kuussa palaillaan Vuokattiin tellumoduulin merkeissä. Kevään ohjelma on edelleen aika pahasti auki, mutta eiköhän se lähiaikoina selkiydy...

Kerrottakoon vielä, että otsikon ja tekstin yhteys ei ilmene tekstistä, eikä sitä kysyttäessäkään kerrota! Julmaa...

Takakireyttä

Alppikakkonen starttasi tänään. SkiLAT 2 on oikein mallikkaasti edustettuna kuuden hengen voimin. Jutut lähtivät lapasesta jo ensimmäisenä päivänä joiltakin osin, mutta se oli ehkä odotettavissa.

Päivän mittaan tuli muutamia kertoja ikävä lautapuolelle. Alppimonot eivät kuitenkaan ole ihan niin mukavat jalassa ja jotenkin on viime aikoina tuntunut, että se lauta on ehkä kuitenkin mukavampi peli jalkojen alla! Ehkäpä kakkoskurssi nyt sitten innostaisi minua taas kerran laskemaan - laudalla! Tänään puhuttiin hieman tavoitteista ja omaksi tavoitteekseni asetin julkisesti hyvänä ihmisenä olemisen. Tässä voin määritellä, että olen hyvä ihminen, jos saan taitoarvosanaksi nelosen!

Mitä polveen tulee, niin sain terveen paperit alkuviikosta. Jännä juttu, kun ei se kuitenkaan oikein toimi. Lepokipu on tämän viikon aikana vähentynyt, mutta rasituksessa tekee edelleen kipeää. Toisaalta mihin se muuttuisi hetkessä. Lääkärin mukaan saan tehdä mitä huvittaa kivun sallimissa rajoissa. Saa nähdä, mihin se raja kurssin aikana muodostuu...

Kevätaurinkoa

Maaliskuu on jo pitkällä ja kevätkeleistä on nautittu useampana päivänä. Viime aikoina on tullut laskettua ihan hyvällä sykkeellä ja paljon on tapahtunut. Töitä tuli tehtyä viikoilla 8 ja 9 joka päivä ja tällä viikolla on nautittu pienemmistä työmääristä ja paremmasta laskemisesta.

Laudalla on löytynyt uutta intoa ja viime aikoina on tullut harrastettua kikkailua ja hyppimistä ehkä enemmän kuin ikinä! Edistystäkin on tapahtunut. Fronttikolmonen pyörähtää jo jollain tapaa ja tänäänkin onnistuin ländäämään kaikki kaksi yritystä. Alppipuolella olen koittanut hioa laskutekniikkaa, mutta on sitä suksillakin tullut kikkailtua jonkin verran. Ei tosin niin tavoitteellisesti eikä paljoa kuin laudalla.

Joskus aiemmin mainitsin kaatumisesta telluilla ja polven vääntymisestä. Päädyin viime kuussa kintun kanssa lääkäriin ja ortopedi ohjasi magneettikuvaan. Vakuutusyhtiö ei suostunut myöntämään maksusitoumusta ja muutenkin asian käsittely tuntui kestävän. Lopulta pari päivää sitten saatiin kuvat otettua ja ensi tiistaina menen kuulemaan tuomion! Tänään polvi oli pahimmassa kunnossa toistaiseksi. Ulkosivulla viiltävää kipua kauppareissun jäljiltä ja jo pelkkä seisominen kävi vaikeaksi. Kipulääkkeet ja kylmä helpottivat oloa, mutta vähän arveluttaa mihin tässä vielä päätyy, varsinkin kun lääkäri aiemmin antoi melko positiivisen kuvan ja arveli, ettei mitään toimenpiteitä vaativaa ole sattunut. Tänään ei ollut kovinkaan luottavainen olo sen suhteen... Oli miten oli, niin tiistaina olen paljon viisaampi.

Kauden puolivälikin on jo takana päin ja kevään reissu lähestyy. Viime keväänä tuli reissattua vähän joka puolella. Nyt tiedän varmasti vain, että tarkoitus on suunnata viikon päästä Vuokattiin ja sieltä Ylläkselle. Jos kaikki menee putkeen, olen lumilla toukokuun alkuun, mutta varmasti en tällä hetkellä osaa sanoa. Johtajalla voi olla jotain muuta mielessään...