Tuskan hiki

Ihan ensimmäiseksi opin, että todellista ammattimaisuutta on se, että saapuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Itse opin, että tiukka itsekuri ja hyvin treenatut tekohymyyn kykenevät naamalihakset helpottavat elämää hyvinkin paljon. Elekielen hallinta yleisesti, olisi mukava osata. Äänenpainot pysyvät jo suhteellisen hyvin kurissa.

Jokin aika sitten eräs henkilö luuli kykenevänsä hillitsemään itsensä riittävän hyvin. Asiakkaana oli poika, joka oli laudalla jo ties kuinka monetta kertaa. Edelleenkään itsenäinen tekeminen ei meinannut onnistua. Hatara lanaaminen takakantilla ei tuottanut mitään tyydytystä pojalle ja vähintään kerran minuutissa kuultuja lausahduksia olivat muun muassa "tää on vaikeeta", "koska mennään ylös" ja "koska mennään kaakaolle". Opettajan äänenpainot pysyivät hallinnassa, eivätkä kasvotkaan juurikaan paljastaneet muille rinteessä olijoille mitään. Ohitse laskevat kollegat vain pyörittelivät päätään.

Tunnin jälkeen eräs työtoveri kysyi, että paloiko käämi? Pikkumokiksi paljastuivat poikkeuksellinen laudan maahan laitto ja painavat askeleet. Pienestä sitä jää kiinni, mutta valitettava tosiasia oli, että opettajalta paloi käämi! Jos oppilas käy useamman opettajan tunnilla, ei kenenkään opissa opi mitään ja kitisee tasaisesti jokaisen tunnin aikana sellaisista asioista, kuin laudalla potkuttelu, lajin vaikeus ja kyselee koko ajan koska mennään isoon mäkeen, vaikka ei osaa kunnolla edes pysäyttää, katson opettajan kestäneen aivan tarpeeksi ja toimineen vähintäänkin ammattimaisesti asiakkaan ollessa tyytyväinen päivän päätteeksi.

Speksit

Tänään oli kuntotestipäivä. Alkuun istuttiin luennolla ja pohdittiin kuntotestien käyttöä, luotettavuutta ja millainen testi soveltuu kenellekin. Teorian jälkeen suunnattiin käytännön puolelle ja tehtiin pari erilaista pyöräergotestiä. Mittailtiin myös rasvaprosentteja ja käytiin tekemässä kahden kilometrin kävelytesti. Iltapäivän puolella oli myös pari erilaista lihaskuntotestiä. Mielenkiintoista, mutta porukka oli suhteellisen väsynyttä.

Aamu alkoi klo 7:36 kauhealla kiireellä. Missattiin kaksi herätyskelloa ja jotenkin mystisesti hälytyskellot soivat ja pompattiin kämppiksen kanssa pystyyn. Kahdeksalta istuttiin jo tukevan (hah) aamupalan jälkeen luentosalissa. Todellista ammattimaisuutta siis! Kaikilla homma ei mennyt aivan yhtä putkeen kolmen tunnin yöunet saivat tällä kertaa riittää useimmille meistä.

Ja sitten ne Nikon speksit. Kävelytestin tuloksia en vielä ole laskenut, mutta pyöräergotesti ainakin meni putkeen. Hapenottokyky 50ml/kg/min oli oikein hyvä saavutus kun miettii millaisessa kuosissa testi suoritettiin. Maksimisyke testin aikana nousi lukemiin 206. Testaaja sanoi, että jos tätä tulosta haluaisi verrata cooperin testiin, niin oltaisiin lähellä kolmea tonnia! Loistavaa! Rasvaprosentiksi mitattiin 10,8% ja toisesta lihaskuntotestistä sain istumaannousuista asteikon parhaan arvosanan ja muista (selkä, punnerrukset, kyykyt) toiseksi parhaat. Tässä kohtaa täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että kyseessä oli terveysliikunnan kuntotestit ja testin on tarkoitus kuvastaa ennemminkin henkilön kykyä pärjätä jokapäiväisessä elämässä eikä testi oikeasti kerro kuka on kovassa kunnossa ja kuka vähän päässyt rapistumaan. Tietty näitäkin viitteitä voi vähän hakea, jos siltä tuntuu...

Kaikkiaan päivä meni yllättävän nopeasti ja oli pääosin mukavaa, vaikka väsymys painoikin aika pahasti toisinaan. Tänään sitten nukutaan kunnolla ja huomenna olisi tarkoitus olla vähän freesimpänä systeemeissä mukana.

Kipu on kivaa ja kaikki mikä sattuu on....

Viime sunnuntaina käytiin kellostapulilla laskemassa, eikä kaikki mennyt ihan putkeen. Alempaa voi reissusta lukea enemmän ja tässä pohditaan ennemminkin niitä seurauksia.

Polvi siis vääntyi aika lahjakkaasti, kun suksi sukelsi lumen alle ja laskija lävähti siitä ympäri ja päätyi istumaan hankeen. Rottefellan side kun ei ole laukeavaa mallia sukset pysyivät tiukasti jalassa, eikä kamoja tarvinnut keräillä ympäri tunturia - valitettavasti. Pannujen jälkeen sukset osoittivat taivaaseen, mutta valitettavasti vain toinen niistä osoitti sillä oikealla päällä. Vasemman suksen taili osoitti taivaisiin ja polvi ja nilkka venyivät ihmeelliseen suoritukseen jalkaterän osoittaessa reilusti taaksepäin! Pääsin helposti omin voimin pois ja ajattelin selvinneeni (taas kerran) ilman sen kummempaa ongelmaa.

Sunnuntai-iltana kun kroppa pääsi rauhoittumaan alkoivat ensioireet. Painavaa kipua polven ulkosivulla, mutta ei sen kummempaa turvotusta tai nestettä. Pieni perusturvotus, mutta sitä on ollut joskus ennenkin. Maanantaina auratunnin jälkeen polvi vihoitteli vähän kovemmin, mutta sitähän se rasitus teettää. Nyt on kulunut jo monta päivää, eikä kinttu tunnu yhtään sen paremmalta kuin maanantain auratunnin jälkeen. Itseasiassa tänään aamulla se oli kaikkein pahimmillaan. Painavaa lepokipua läpi päivän ja huolimattomasti kääntyessä vähän vihlaisikin. Edelleenkään ei ole mainittavaa turvotusta eikä tunnu keräävän nestettäkään. Ei siellä siis mitään isoa voi oikeasti paskana olla, mutta eihän tuo tervettäkään ole!

Sunnuntaina suuntaan takaisin Kouvolaan ja jos siihen mennessä edistystä ei ole tapahtunut niin mitä sitten? Pitäisikö sitä suunnata lääkäriin vai odotella että tilanne paranisi itsestään? Tuntuisi hölmöltä mennä lääkäriin, kun ei siellä kuitenkaan mitään tehdä. Täällä polvi saa välttyä ainakin laskemisen rasituksilta ja muutenkin hommissa keskitytään ennemminkin oikeisiin suorituksiin kuin itse treenaamiseen. Ei siis pitäisi olla liian rasittavaa. Nyt on kuitenkin vielä muutama päivä aikaa pohdiskella, miten kannattaa edetä ja tunnustella, miten polvi reagoi lumikenkäilyyn ja muuhun tekemiseen. Tämän illan palloilut jätän kuitenkin suosiolla väliin ja lepäilen huoneessa...

Elintarvikkeet

Mitä kuuluu peruselintarvikkeisiin? Todennäköisesti leipää, perunaa, lihaa tai kalaa, kasviksia ja mahdollisesti nykysuomessa myös perunan korvikkeena riisiä tai pastaa. Joku hullu saattaa harrastaa myös pelkkiä kasviksia. Hullu, sanon minä! Kuka voisi jättää väliin joulukinkun ja kesäiset mustaksi kärvennetyt makkarat? Niistä olen joskus käynyt pitkiä keskusteluja mutta ei niistä sen enempää tällä kertaa! Meille peruselintarvikkeisiin kuuluu olut, siideri, jallu ja muut vähän tukevammat juomat! Tunnustan, olen tätä kirjoittaessani enemmän tai vähemmän päissäni, mutta jos se jotain häiritsee niin ei ole minun ongelmani!

Tänään oli yksityistilaisuus eräässä baarissa, joka käynnistää toimintansa täysillä hiihtolomaviikkojen aikaan, jos en täysin väärin muista. Joka tapauksessa Vuokatissa toimintaansa aloittelevaa N-Ice Baaria suosittelen kaikilla nurkissa pyöriville! Tunnelma oli hyvä ja kaikilla oli kivaa!

Pari päivää sitten harmittelin suuresti, kun piti suunnata hieman etelämmäs. Pohjoiseen jäi paljon hyviä laskulinjoja, hyvää lunta ja kavereita, joiden kanssa olisin viettänyt mielelläni enemmänkin aikaa. Tilanne oli kuitenkin tällä kertaa se, että keskiviikkoaamuna piti olla juuri tämän vaaran (lue: finni perseessä) juurella aamulla kello kymmenen. Aloitettiin kuntosaliohjauksella ja sen jälkeen istuttiin luennoila muutama tunti. Paikan päällä suurin ongelma taisi kuitenkin olla unen puute. Huomenna se toidennäköisesti on vielä suurempi ongelma! Joka tapauksessa tänään oli kivaa ja päivän päätteeksi suunnattiin ykköskurssilaisten mukana erääseen nimeltä mainitsemattomaan baariin (jonka jo aiemmin mainitsin) ja kivaa oli. Ainakin tähän mennessä. Kello on jo puoli kolme, mutta eihän se ketään häiritse? Kahdeksalta aloitetaan kuntotestaus ja kaikki ovat varmasti ammattiylpeydellä mukana luennolla freesissä kunnossa, eikä ketään tarvitse etsiskellä! Vaikka joku olisikin myöhässä, ei kukaan jaksaisi perään soitella. Fakta on, että tänään kaikilla oli kivaa ja aamulla nautitaan seurauksista.

Hyvää torstaita (päivät tuppaavat menevän joskus sekaisin, mutta tällä kertaa luulen olevani oikeassa, vaikka sillä ei sinänsä ole mitään väliä...) ja nauttikaa elämästä, älkääkä häiriintykö pienistä kirjoitusvirheistä. Parin promillen humalassa sattuu kaikenlaista varsinkin, jos ei jaksa kirjoituksen jälkeen lukea tekstiään...

Rookiet

Vapaapäivä ja kello soi 8:10. Vähän lisäkuteita, eväsleivät ja pari pulloa vettä reppuun ja suunta tunturiin. Mökillä varauduin kylmään haikkauspäivään, mutta tunturissa tuntui oikeasti lämpimältä. Kylässä pakkasta oli 15 astetta, mutta tunturissa vaivaiset viisi astetta. Tuulikaan ei pahemmin häirinnyt ja Aurinko paistoi kivasti. Varastosta vyörykamat messiin ja 11 aikoihin kontsalla ylös ja Kuruhissin yläasemalle.

Kuruhissin yläasemalla koettiin Kellostapulin retken ensimmäiset vastoinkäymiset. Katjan teleskooppisauvat vittuilivat oikein urakalla, eikä kumpaakaan saatu asialliseen mittaan. Hetkeä myöhemmin Suskinkin sauvat teipattiin jesarilla, että pysyvät kasassa. Homma alkoi vahvasti.

Tapulin päältä lähdettiin ekaan laskuun ja Katja fiilisteli, miten splittilauta toimii pehmeällä. Nyt oli reissun parasta lunta tarjolla ihan mukavasti. Suskin kanssa todettiin, että pitäisi suunnata hiihtokouluun, kun ei telluilu oikein sujunut. Alhaalla skiniä suksien pohjiin ja todettiin, että aina saa lautailijoita odotella. Tosin nousuvaiheessa se taisin olla minä, ketä odoteltiin. Puoleen väliin rämmin, ennen skinien tarkempaa tutkiskelua. Eihän se ole mikään ihme, jos lipsuu kun joku hölmö laittoi skinit väärin päin. Nopea skinien kääntö ja homma jatkui ja suhteellisen samoihin aikoihin saatiin porukka päälle. Ainakin allekirjoittaneella hiki valui kyllä vähän joka paikassa. Skinit reppuun ja suunta alas...

Toinen lasku sujui jo vähän paremmin, mutta toisen nousun onnistuin taas jossain vaiheessa ryssimään. Skinien väliin oli jossain kohtaa päässyt vähän turhan paljon lunta ja parin sadan metrin skinnaamisen jälkeen toisesta suksesta lipsahti skini kokonaan irti ja koko liimapinta jäätyi sillä kertaa. Ei kun sukset reppuun ja suunta suoraan ylös, kun Suski ja Katja hiihtelivät kivasti viistoon. Lunta oli sen verran mukavasti, että sauva upposi reilusti yli puolen välin ja parhaimmillaan kahlasin vyöräröä myöten hangessa. Piti ottaa homma urheilun kannalta.

Ylhäällä sitten taas odoteltiin, kun Katja kasaili splittilautaa takaisin lautamuotoon. Kolmannella laskulla päästiin jo vähän laskun makuun. Suskin kanssa tutkiskeltiin lumen koostumusta vähän tarkemminkin. Suski useammin ja minä laadukkaammin. Uskokaa tai älkää, yläosan pannujen jäljiltä istuskelin kivasti hangessa ja sukset osoittivat kohti taivasta Suskin nauraessa hieman alempana. Tämä osuus olikin helppo uskoa, mutta että vasen jalkaterä osoitti lähes suoraan taaksepäin. Jep, teki snadisti kipeää! Silminnäkijät eivät edes tajunneet kintun olevan solmussa, kun eihän twinin taili näytä juurikaan erilaiselta kuin nose. Lopulta onnistuin jotenkin kääntämään itseni pystyyn ja homma jatkui. Loistavaa laskua loppupätkä ja muutamia todella loistavia käännöksiä!

Alhaalla pidettiin pieni evästauko ja suunnattiin taas ylös. En edes yrittänyt skinejä suksen pohjaan, vaan lähdin nöyrästi tallaamaan sukset selässä ylöspäin. Lunta oli tällä paikalla jopa enemmän kuin edellisessä nousukohdassani ja arviolta joka kolmannella askeleella humpsahti haaroja myöten hankeen. Reilun puolen tunnin kiipeämisen jälkeen pääsin ylös ja odottelin pari minuuttia Suskia ja Katjaa. Heilläkin oli ongelmia skinien kanssa ja kumpikin onnistui kertaalleen irroittamaan koko skinin suksen pohjasta. Päivän laskut olivat pulkassa ja hiihdeltiin rauhassa Jokerihissille.

Matkalla Jokerille pohdittiin reissun vastoinkäymisiä. Osa oli omaa hölmöyttä, osa taas ikävää sattumaa ja pientä huolimattomuutta. Tässä nopea yhteenveto päivän Kellostapulin retkestä.

-4,5h reissu, mistä noin 10min laskemista
-3 hajonnutta sauvaa
-1 väärin kasattu splittilauta (Katja kasasi halkaistun lumilaudan haikkauksen jälkeen ja laittoi siteet väärin päin)
-1 vituiksi mennyt skinien asennus (pistin nousukarvat väärin päin)
-3 irronnutta skiniä

Lajista mitään tietämättömille kerrottakoon, että skinit (myös nousukarvoiksikin kutsutaan) laitetaan skinnauksen (hiihtäminen ylös) ajaksi suksen pohjaan pidon takaamiseksi. Splittilauta taas offareille suunniteltu lumilauta, jonka saa keskeltä halki. Tällä taas saavutetaan se, että voi skinnata ylös eikä tarvitse pohrata hangessa.

Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin ihan hauska reissu ja ainakin tuli kunnon treeni. Mökille päästessäni totesin, että kaikki päivän aikana käytetyt kuteet joutavat pyykkiin, kun tuli pikkuisen hikoiltua. Toinen vaihtoehto päivän ohjelmaksi olisi ollut mainoskuvaukset rinteiden vieressä. Yhtään ei kaduta, että valitsin niinkuin valitsin! Tulipahan todettua, että lumilautailijoita joutuu aina odottamaan. Katjan pitää jatkaa treenaamista splittilaudan kasaamisen ja purkamisen osalta ja meidän molempien voisi olla hyvä rutinoida skinien käyttöä. Suski oli siis retken ainut, jolla oli aiempaa kokemusta skinnaamisesta. Ensi kerralla hoidetaan homma sitten vähän paremmin kotiin!

Nollapäivä

Eilen aamulla saavuin työmaalle katsellen houkuttelevaa tunturia. Ei tuulta juuri nimeksikään ja Aurinkokin paistoi mukavasti. Ei tunteja, joten tellut jalkaan ja kontsalla ylös.

Rinteiden reunoilta löytyi mukavia dyynejä lumiaitojen vierestä ja niitä sitten laskettiin aamupäivällä reilusti. Lounaan jälkeen siirryttiin sitten vähän rinteiden sivuunkin ja vielä löytyi pehmeää sieltäkin. Hyvällä sykkeellä tuli hiihdettyä ja nautittua Auringon paisteesta ja hyvästä seurasta. Hyviä laskuja pitkin päivää ja illaksi suunniteltiin Luosukurun laskemistakin, mutta juuri hetkeä ennen suunniteltua lähtöä, tippui pilvi tunturiin, eikä sitten menty. Otettiin käyttöön suunnitelma B ja suunnattiin kaljalle.

Illalla olikin suhteellisen väsynyt olo ja saunan ja venyttelyjen jälkeen koitin katsella leffaa, mutta eihän siitä mitään tullut, kun silmät luppasivat niin pahasti. Lopulta oli pakko luovuttaa ja suunnata ihan oikeasti nukkumaan...

Lomalla työmaalla

Sunnuntai-iltana ajelin Tornion kautta Ylläkselle. Illalla saavuin tunturiin sen verran myöhään, että kaupat olivat jo kiinni, eikä matkallakaan näkynyt avoimia kauppoja. Reissun tunturiosuus siis käynnistyi limpulla ja mökkiin jättämilläni kaurahiutaleilla. Löytyi sieltä sitten vähän rasvaakin leivän päälle...

Maanantaina näkyvyys oli semihuono, mutta pehmeää lunta löytyi ympäri tunturia ja Armadoilla tuli telluiltua rinteiden sivussa kolmisen tuntia ihan hyvällä sykkeellä. Oli mukava laskea, vaikka pehmeä lumi tellun alla ei vielä tunnukkaan kaikkein kotoisimmalta alustalta. Eiköhän se tästä lähde. Illalla oli vielä intoa laskea, mutta kun reidet huusivat moduulin jäljiltä lepoa ja muutenkin paikat ilmoittivat haluavansa mökille, päätin ajella Eelin kautta laittamaan ruokaa.

Tiistaina pehmeää oli vielä maanantaista enemmän, mutta kova tuuli piti huolen siitä, että liian hyvästä hiihdosta ei päässyt nauttimaan. Kontsa ja huippuhissi olivat molemmat seis, eikä edes aurinkohissi pyörinyt, joten oli tyytyminen "alatasaisella" kikkailuun. Muutama mäki laudalla riitti tyydyttämään laskutarpeen...

Keskiviikoksi olin lupautunut rivistöön ja aamulla suuntasin työtakki päällä tunturiin. Loistava hiihtopäivä olisi ollut edessä, jos vain olisi ollut vapaata. Pehmeää oli tullut taas lisää, eikä tuultakaan ollut mainittavasti. Päivän viisi tuntia kuitenkin pitivät huolen väsymisestä ennen illan vapaata aikaa. Kuitenkin töiden jälkeen suunnattiin ylös ja etsittiin parhaita laskulinjoja ja päästiin vielä nauttimaan pyydasta. Sitä tuntui olevan jopa liikaa, jos se on mahdollista, koska vauhdit loppuivat monissa paikoissa pahasti kesken. Ehkä tunturiakin voisi syyttää loivasta profiilista. Niin tai näin, hauskaa oli joka tapauksessa!

Huominen on vielä päivystettävä hiihtokoululla ja sitten on taas vapaata muutama päivä ennen Vuokattiin siirtymistä. On ollut mukava rentoutua vaihteeksi ja parina aamuna sai oikeasti nukkuakin. Sitä samaa nukkumista on luvassa taas lauantaiaamuna, jos ei keksitä lähteä hiihtelemään jo aamusta. Aika näyttää...