Vaste, paine, paine, paine...

Mitä tähän mennessä on opittu?

No ainakin se, että pidetään asiat yksinkertaisina. Kun sopivasti kärjistetään, voidaan monet tekniset asiat unohtaa. Kyllä ne sieltä tulevat luonnostaan - kuulemma!

Vaste, paine, paine, paine, paine, paine, seksi eiku... Eli miehet ajattelevat seksiä joka kymmenes sekuntti. Jos oppii unohtamaan seksin, pysyy radalla! Millähän perustellaan naisten ulosajot?

Laskiessa ei tarvitse miettiä polvien ja lantion kulmia! Ne kyllä tulevat sieltä luonnostaan, kunhan perusasento on kohdallaan ja keskittyy siihen paineeseen!

Ihmiset selittelevät asioita, mutta kun pistetään kepit pystyyn ja ne olisi tarkoitus kiertää, saadaan selittely loppumaan. Viimeistään videolta nähdään syy, miksi portille ei ehtinyt ajoissa ja yleensä syy seisoo siinä suksien päällä. Samoin itselleen valehtelu loppuu. Vaparissa on helppoa uskotella itselleen, että juuri näinhän minä halusinkin laskea, kun 150 metrin jyrkkä lasketaan kolmella käännöksellä...

Rinteeseen ei ikinä lähdetä löysäilemään! Vaparissa se vielä sallitaan, mutta radalla siitä saa vain sauvaa kypärään ja metelin aikaiseksi.

"Niko, älä IKINÄ lähde radalle tolla asenteella!!!" Asenne oli siis "blaah" ja laskuasento pysty, takapainoinen, kädet alhaalla, jalat yhdessä... Melkein kiinnosti, kun puolessa välissä käytiin pihalla. Tiedän, se olisi pitänyt jättää siinä kohtaa kesken!

Lutapuntti radalla

Ratamoduulia on eletty nyt kaksi päivää ja ratalaskukokemus on arviolta satakertaistunut, vaikka eilen ei laskettu rataa ollenkaan! Jos pohditaan tulevaa hieman, niin täältä olisi tarkoitus suunnata akselille Levi-Ylläs ja sieltä takaisin Vuokattiin yhdeksäs tai kymmenes helmikuuta.

Eilen muutaman tunnin yöunien jälkeen kiskoin kuteita niskaan ja kauhulla odotin, mitä laskemisesta 25 asteen pakkasella tuulen keskellä tulee. Jokainen voi arvata, että päivän aikana katseltiin toistemme kasvoja muutamaan otteeseen. Perään kuului yleensä kehoitus "sul on aika valkoset posket, et lämmitä vähän". Illalla jalat oli tunnottomat, sormia sattui ja vielä päivälliselläkin tuntui palelevan! Laskemisen riemu oli kaukana ja viimeisillä laskuilla keskittyminen oli jo enemmän lämpimässä suihkussa, kuin määrätyssä harjoitteessa.

Illalla katsottiin videoita. Perussetti mutta tuli siellä jotain uuttakin. Jännä juttu että suksinauhaa katsottaessa koutsi kysyy, olenko laskenut paljon laudalla. "Joo se näkyy... Nopea sauvamerkki ja äkkiä polvet sisään ja körötellään loppukäännös. Etkä pidä sauvojen lenkkejä - tyypillistä lautailijoille!"

Tänään piti olla lämpimämpi. Mittarikin näytti muutaman asteen vähemmän kuin eilen ja alussa tuntuikin inhimilliseltä. Lounaalle mennessä jaloista oli kuitenkin tunto hävinnyt, monojen sisältä löytyi lunta ja hanskat olivat märät. Asiallinen meininki siis. Ökön iloksi pistin kuteet kokonaan uusiksi. Mustat toppahousut vaihtuivat Salomonin vastaaviin paria pykälää isompiin ja Haltin kuoritakki Bonfiren kirjavaan toppaan. Näköjään isommat kuteet ja housujen laskeminen toimivat alppikamoillakin, kun lasku alkoi kulkea paremmin ja tuntuma parani kummasti. Eikä enää palellutkaan läheskään yhtän paljon! Illan päätteeksi jalkoihin alkoi tulla tuttua kirjavuutta ja vuorostaan kantapäät olivat tunnottomat. Ainakin laskuja tuli paljon ja homma lähti luistamaan. Toiset vähän valittelivat, että jaloista loppuu ruuti. Omalla kohdalla on reservissä vielä muutaman päivän tarpeet, vaikka vähän alkaakin väsymys tuntua.

Kilpatasoa

Urheilijat ovat lapsille esikuvia ja heidän oletetaan olevan muiden ihmisten yläpuolella. Kun Kalle Palanderin toilailut tulivat julkisuuteen, niitä pyöriteltiin mediassa oikein urakalla ja ihmiset olivat julkisesti pettyneitä koko kansan esikuvan toimintaan. Samoin tapahtui Janne Ahosen kohdalla.

Entä sitten junnutoiminta? Eikö jo tällä tasolla pitäisi opettaa harrastamansa lajin hyvät tavat ja etiketti? Ei golfkentällekään ole asiaa, jos ei ole etiketti hallussa! On täysin ymmärrettävää, että aloittelijoita täytyy opastaa ja lapsia joskus komentaa, mutta jossain vaiheessa aloittelijankin kuuluu oppia ja lapsen kasvaa sen verran, että ymmärtää kuinka toimia.

Nyt pari päivää tuli seurattua junnujen pujottelu- ja suurpujottelukilpailuja. Itse kisoja en seurannut, mutta sitä oheissälää siinä sivussa. Ikäväkseni täytyy todeta, että juniorialppihiihtäjät hallitsevat rinteisiin kuuluvat hyvät käytöstavat ja "etiketin" äärimmäisen huonosti! Hissijonossa kilpailijat etuilivat surutta siitäkin huolimatta, että heille oli kisarinteen puolelle varattu oma hissi. Kahvion edustalla sai kilpailutaukojen aikana kompastella kilpasuksiin ja -sauvoihin. Ilmeisesti treenaaminen on vienyt niin paljon aikaa vuosien mittaan, ettei lukeminen tahdo onnistua vielä 13-vuotiaanakaan, kun opastaulut löytyivät kuitenkin suunnilleen joka kulmasta. Siellä toiset välillä siivoilivat jälkiä, että ihmiset pääsivät rappusia kävelemään ja jopa kilpailijoiden vanhemmat kehtasivat ääneen äristä, että mihin heidän suksensa ovat hävinneet, kun löytyivät suksitelineestä kolmen askeleen päästä!

Kosteita tunnelmia

Uuden vuoden aatto valkeni kaikille selkeästi ja porukka suuntasi töihin iloisin mielin. Illaksi oli suunniteltu saunomista isommalla porukalla ja viimeisiä valmisteluja tehtiin pitkin päivää. Työ- ja laskupäivän jälkeen siirryttiin mökille ja pakattiin saunakamat messiin. Jaakon taksi saatiin pihaan ja suunnattiin Ylläsjärven rannalle, mistä oli vuokrattu savusauna ja asiaan kuului myös vanha pirtti suoraan 1800-luvulta, avanto ja palju pihalla. Tarjolla oli loistavat puitteet hauskanpidolle hyvässä seurassa.

Illan aikana käytiin useampaan otteeseen savusaunassa ja avannossa. Paljusta katseltiin osittaista kuun pimennystä. Vuoden 2009 viimeisiin saavutuksiin kuului erään britin kasvattaminen lähes täysin suomalaiseksi! Matin ei tarvitse enää muuta, kuin opetella kieli, niin homma on hanskassa. Eikö suomalaisuuteen kuitenkin riitä se, että osaa lautailla, on käynyt savusaunassa ja avannossa. Vuoden vaihde meni kosteissa tunnelmissa paljussa raketteja katsellen, pipo päässä ja kenellä tukkaa oli, se oli hyvin vahvassa jäässä noin 20 asteen pakkasessa.

Kylältä lähdettiin ajelemaan Jaakon taksilla pikkuhiljaa kylää kierrellen kohti tunturia ja Taigaa. Aamulla jokainen oli löytänyt itselleen tyynyn lepopaikan. Toisilla oli tyyny pään alla ja toisilla pehmikkeenä oli sitten jotain muuta. Kaikki olivat kuitenkin freesinä oikeaan aikaan oikeassa paikassa.