Kouvolassa

Vettä sataa, ulkona on seitsemän astetta lämmintä ja autoon voisi hyvin vaihtaa kesärenkaat alle. Tervetuloa Kouvolan arkeen!

Lauantaina ajeltiin Rukalta etelään ja tarkoitus oli matkalla pysähtyä Vuokatin sisäpaippiin kruunaamaan viikon vammat. Kuusamon nurkilla oli satanut lunta ja aurat olivat vasta lähdössä liikkeelle. Jonkin matkaa etelään satanut lumi oli muuttunut loskaksi ja tiellä sai luistelle oikein urakalla ja rengasurasta poistuminen johti välittömään luisuun määrittämättömään suuntaan. Mielenkiintoista matkantekoa! Vajaan parin sadan kilometrin kohdalla loska oli muuttunut vedeksi ja jossain vaiheessa jo lähes siniseksi tunnistettava auto alkoi jälleen muistuttaa pyörillä liikkuvaa hiekkakuormaa!

Vuokatissa venailin Leenaa ja Katjaa hetkisen ja suunnattiin porukalla sisäpaippiin. Vaan eipä päästy laskemaan, kun Elixir kuvasi jotain shaibaa ja perään oli joku yksityistilaisuus. Kyseltiin, että eikö tällaisesta voisi netissä ilmoitella? Vastaukseksi kerrottiin, että kyllä siellä on ilmoitus. Emma koitti etsiä ja lopulta pitkän etsinnän jälkeen löysi jonkin pikkupräntin, mistä jollain tapaa saattoi tulkita, ettei tavallinen maksava asiakas pääse tuolloin laskemaan.

Kouvolassa sää oli tosiaankin ankea. Huhujen mukaan jokin aika sitten olisi satanut reilusti lunta, mutta lauantaina siitä ei ollut enää tietoakaan. Nyt aika on kulunut hiihtokeskushommissa ja kävin kerran kokeilemassa uppopalloakin. Tälläkin kertaa kolme sukellusta ja kotiin! Painetta viisauden hampaassa, eikä päätä voinut enää pistää edes parin metrin syvyyteen. Kyseinen hammas lepäilee nykyään hammaslääkärin roskiksessa ja toinenkin viisari lähtee tammikuussa. Treeniohjelma pitäisi kyllä saada nopeasti takaisin arkirytmiin, ettei tässä ihan pääsisi löystymään.

Mitä laskemiseen tulee, niin ei tämä Kouvolan talvi mitään katastrofia aiheuta. Ensi viikolla suuntaan neljäksi päiväksi Ylläkselle alppimoduulille ja kuun lopulla takaisin samaan tunturiin töihin. Laskemaan pääsee vielä tämän vuoden puolella, mutta olisihan se mukava päästä lähimäissäkin laskemaan ennen Ylläksen työpäiviä.

Neppailupäivä

Tänään oli vuorossa freestyle pikkukummulla, pallobonkkeja ja muiden osalta pressissä. Otettiin muutama kuvakin, mutta hyppyjen ja bonkkien osalta meni vähän turhan pimeäksi ennen kuvauksia, mutta jotain saatiin silti aikaiseksi. Ei tosin mitään oikeasti julkaisukelpoista. Täällä voi siis julkaista julkaisuun kelpaamattomiakin otoksia!

Onnistuin tänään oppimaan jotain uutta. Fronttikolmonen pyörähti päälle useampaankin kertaan ja sen myötä fiilis oli suhteellisen hyvä. Bäkkiin en vielä yrittänyt, vaikka eilen ajattelin että sitäkin pitäisi koittaa. Bäkkiykkösen pannut selälleen eivät mitenkään kannustaneet yrittämään kolmosta, kun ykkösenkin jäljiltä tuntui haarukan pitäminen kädessä hieman haastavalta. Pään ja kaulan jumius parien ylimääräisten lumikosketusten myötä lisääntyivät myös hieman, mutta johan reissu on kohta ohi ja pääsee etelään parantelemaan paikkoja ennen alppimoduulia ensi kuun alussa.

Kokonaisuutena oli hyvä päivä ainakin omalla kohdallani ja nyt paikat tuntuvat yleisesti ottaen hieman aukeavan. Tästä se kausi lähtee mukavasti käyntiin ja ensi lauantaille pohdittiinkin vakavasti Vuokatin sisäpaippia, kun se on niin mukavasti tuossa matkan varrella. Katsotaan sitten huomenna kuinka kipeitä ollaan ja millä fiiliksellä Rukan laskut tämän reissun osalta päätetään.

Hiihtokämppä

Miltä yleensä kuvittelisi mökin tuoksuvan? Voisi kuvitella, että jokaisella rakennuksella on oma ominainen tuoksunsa tai hajunsa, miten asian haluaakaan esittää. Ensimmäisenä ei tulisi mieleen, että sisään astuva vieras valittaa ikävää hajua ensimmäiseksi saapuessaan!'

Eilen pohdittiin, että on se kumma, kun kuivauskaappikaan ei haise pahalle ja laskukenkien ominaistuoksu ei ole levinny edes oven suuhun. Tänään rinteestä saapuessa ensimmäiseksi ovella tuli vastaan rehellinen paskan haju! Ensimmäisenä syytettiin tietysti Tinttiä, mutta koska myös vessa haisi vahvasti, eikä ulosteita löytynyt mistään kämpästä, ajateltiin vapauttaa Tintti syytteistä. Toisena vaihtoehtona pidettiin viemäriä ja vasta kolmanneksi ja ehkä todennäköisemmäksi vaihtoehdoksi ehdotettiin laskukamoja. Oli totuus mikä hyvänsä, päätettiin että on kaikkein helpoin syytää Tinttiä, koska meillä on tunnetusti tapana pitää laskukamat puhtaana ja huolehtia kanssa-asujien viihtyvyydestä muun muassa pitämällä omien varusteiden ominaistuoksu kurissa!

Kolmannen päivän kirous

Perinteisesti reissun kolmannen päivän aamu on yhtä helvettiä! Lihakset ovat jumissa, päätä koskee, voimaa ei vain ole... Tänään tuntui menevän kohtalaisen hyvin kolmannesta päivästä huolimatta kunnes päästiin rinteeseen. Ensimmäisen laskun puolivaiheilla makailtiin rinteessä ja naurettiin, kun ei vain jaksa!

Päätettiin vetää seuraa johtajaa, ihan vain herätelläksemme kroppaa. Johtajalla on yleensä jotain mielessä muiden pään menoksi ja perässä tulevat koittavat kovasti tsempata. Leenan johdolla aloitettiin ja perään Katja nostatti jo keskisormia ja kiroilu kuului varmasti kauas one footin seurauksena one foot vaa'asta puhumattakaan! Mulla oli viimeinen vetovuoro ja pistin vielä vähän paremmaksi. Switch one foot ei sujunut kenelläkään ja syyksi illan spekuloinneissa todettiin takasiteen pienet kulmat. Laskijoissahan vika ei tietenkään voi olla! Viiden laskun jälkeen oli jo korkea aika pitää tauko, kun vaatteet olivat hiestä märät ja kroppa ei oikein tuntunut jaksavan.

Makkaroiden jälkeen siirryttiin hyppimään. Leenan kanssa kunnianhimoisena tavoitteena ländätä kolmonen pikkunokasta ja perään bonkkailtiin puolipalloa. Kerran taisin ehkä jopa onnistua! Myös bonkkailu sujui ja onnistuin pyöräyttämään satasen ja bonkkaamaan samalla kertaa. Jostain syystä tällaista ei tulisi tehtyä Mielakassa! On se kumma miten ne aivot aina jäävät sinne Kouvolaan!

Viimeisen tauon jälkeen kaikilta oli puhti poissa ja siirryttiin bonkkailemaan tolppia rinteiden reunalla. Että terveisiä vaan Rukan rinneduunareille - ei me niitä tolppia kaadettu! Ainakaan montaa (tai jos kaadettiinkin niin ainakin nostettiin ne takaisin pystyyn) ... Kotimatkalla pohdittiin, miksi tällainen kiire! Murtsiladullakin tuli mäessä vastaan vain yksi hiihtäjä, mutta kyllähän se kylmä sauna ja lämmin ollut mökillä kummasti pistää vauhtia jalkoihin. Illan ohjelmaan voisi oluen juonnin ja viinin nautiskelun ohella lisätä myös venyttelyä. Kännejä tänään ei tarvitse pelätä, koska koko viikon kiputila on noussut jaloista pikkuhiljaa ylemmäs ja jäljellä on enää pää, joten se on huomenna joka tapauksessa kipeä.

Rukan Big Brother

Meillä nähtiin sunnuntaina Rukan Talent ja tänään oli vuorossa Big Brother, tosin hieman muokatuin säännöin. Jokainen sai kulkea miten huvitti ja ulkomaailman kanssa oltiin tekemisissä täysin normaalisti. Kolme kuudesta asukkaasta kuitenkin äänestettiin ulos ja nyt jatketaan Häklin ja Leenan kanssa kolmistaan kahdeksan hengen mökissä. Uusia asukkaita seulotaan kovasti ja pitkältä listalta etsitään parhaiten ryhmään sopivat alk... persoonat. Seulan tiheydestä sitten riippuu, jatketaanko lauantaihin asti kolmistaan vai saapuuko uusia asukkaita peräti jo huomenna.

Uusi reissuruoka

Tänään syötiin reissuruokana ensimmäistä kertaa jotain kiusausta. Sitä voisi kutsua kinkkukiusaukseksi, mutta kun siinä oli pitsasuikaleita. Tässä kohtaa moni varmasti väittää pitsasuikaleita kinkkusuikaleiksi, mutta kun vieressä oli kinkkusuikaleita samalta valmistajalta 40 senttiä kalliimmalla hinnalla. Ei kai samaa tuotetta voi myydä erilaisessa pakkauksessa eri hinnoilla?

Joka tapauksessa ruoasta keskusteltiin ruokapöydässä. Pohdittiin tuoreen reissuruuan vikoja, eikä löydetty kuin yksi: viini loppui! Siitä tuskin voi ruokaa syytää, joten syytettiin Alkon paskoja aukioloaikoja. Alko meni kuudelta kiinni, eikä ehditty ostamaan sen enempää ruokaviiniä kuin kossuakaan. Tosin kukaan ei tarkistanut mitä kello oli, kun rinteestä lähdettiin sen enempää kuin Alkon aukioloaikojakaan.

Vapaat hiihdonopettajat ry

Eilen illalla saavuin neljän ja puolen tunnin ajon jälkeen Rukalle. Katja tuli pihalle vastaan kertomaan, että Ruka-Talent on juuri alkamassa ja hävinnyt häädetään mökistä. Kiiresti sitten omaa ohjelmaa kehittelemään. Ajon jälkeen aivot löivät vähän tyhjää ja mielessä pyöri lähinnä jäiset tiet, pakkanen ja vesisade, jonka seurauksena tuulilasi koitti kovasti jäätyä ja autossa sisällä sai paistua, kun yritti pitää tuulilasin sulana. Ohjelmanumeroiden aikana nähtiin muun muassa akrobatiaa, kirppusirkusta, juomapeli totuttua isommalla pullolla ja rinteissä harvemmin nähtävä lumilautatemppu. Lopulta ei osattu päättää, kuka saisi häädön ja kaikki saivat jäädä.

Aamulla suunnattiin rinteeseen. Mäki oli aika sinkissä, mutta rinteet hyvässä kunnossa. Hiihdonopettajia oli taas paikalla enemmän kuin tarpeeksi ja hississä naurettiinkin, miten kaikkia ohi laskevia täytyy kommentoida ja seurata miten muut laskevat. Myöskin muiden maikkojen bongaaminen laskutyylin perusteella kuului päivän viihdetarjontaan.

Pari vuotta sitten täällä koitettiin kovasti laskea kuviolaskuja ja tällä kertaa paholaisen pakkanaalin hiomista jatkettiin siitä, mihin viimeksi jäätiin. Edelleen oli ongelmia, mutta kaikilla oli kivaa. Muutenkin kuviolaskuteema eli vahvana ensimmäisenä laskupäivänä ja erilaisia kuvioita hiottiin ja kun homma alkoi tuntua liian helpolta, etsittiin lisähaastetta käännöstän välisillä hypyillä. Kaikkien yllätykseksi päivän aikana nähtiin vain kahdet kunnon ruoskat, eikä yhtään kolaria päästy todistamaan. Erilaisia teemahiihtokouluja nähtiin pari kappaletta ja päätettiin, että kun kuviolasku sujuu kunnolla perustetaan oma hiihtokoulu, jota ei sidota mihinkään tiettyyn hiihtokeskukseen. Sitä odotellessa...

Jos kaikki menee perinteiden mukaan, illalla keskustelut alkavat sanoilla "ai mun...". Toivottavasti poikkeus vahvistaa säännön. Huomenna porukan koko puolittuu ja meidän jäljelle jäävien täytyy kai ottaa osumaa muidenkin puolesta. Sitä murehditaan kuitenkin vasta keskiviikkona.

Levi WC 09

Perjantaina alkoi tunturissa näkymään totuttua enemmän ihmisiä. Illalla oli naisten numeroiden arvonta 15 asteen pakkasessa ja perään Koop Arponen, Pete Parkkonen ja Petra kävivät hytisemässä täysin säähän sopimattomissa asusteissa viiden biisin verran.

Lauantaina naisten pujottelu alkoi Tanjan laskulla. Populaa katsomossa oli aika vähän ja VIP-katsomot näyttivät varmasti telkkarissa hyvältä tyhjine penkkeineen. Perussuomalainen kannustusmeininki tuntui aika laimealta, mutta ei se yllättänyt. Kannatusta riitti juuri ja juuri suomalaisille laskijoille, mutta muiden maiden edustajat eivät saaneet yleisöä syttymään. Toiselle kierrokselle yleisömäärä sentään kasvoi, mutta fiilis olisi silti voinut olla parempi.

Illalla arvottiin Mikon ja Hannan kanssa baariin lähtöä ja lopulta päädyttiin katsomaan telkkaria ja vetämään hillitysti keittoa mökillä. Aamulla ajoissa ylös ja netistä bongaamaan uutisia. Sanni Leinonen oli saanut useammankin kutsun hotellihuoneisiin ja Jukka Leino laski polven paskaksi viimeistelyharjoituksissa. Tuli fiilis, että kannattaako miesten kisaa lähteä edes katsomaan. Mäen juurella oli porukkaa vain nimeksi eiliseen verrattuna ja suomalaiset laskivat porukan häntäpäässä. Miesten skaboissa laskut olivat varsinkin toisella kierroksella näyttävää katsottavaa, vaikka rata ennakkoon vaikuttikin aika helpolta. Vauhtia näytti kuitenkin riittävän.

Oli muuten jännä, miten löysää oli lippujen tarkistus kisa-alueelle mennessä. Porukkaa saisi sisään oikein urakalla hankkimalla yhden lipun ennakkoon ja kopioimalla siitä sitten lappuja kavereille. Ennakkoon ostettua lippua eivät kaikki myyjät edes tunnistaneet ja osalle riitti, että jotain paperilappua näytti.

Nyt on kisat nähty, osa tutuista tavattu ja kohta suuntaan Opelin keulan kohti Rukaa ja huomenna olisi tarkoitus laskea ihan oikeasti. Täällä laskut menivät vähän vasemmalla kädellä ja puolivaloilla, mutta huomenna sitten vedetään jo täysillä!

Voisi mennä huonomminkin...

Nyt olen toistaiseksi asettunut Leville Artun nurkkiin. Ehdin tosiaan olla Ylläksellä vain sen puoli vuorokautta, mutta ehtiihän sinnekin talven aikana. Nyt eletään päivä kerrallaan ja katsotaan mihin sitä seuraavaksi yöksi päänsä kallistaa. Pistän nyt pari valokuvaa eiliseltä Ylläksen suunnalta ihan vain lumettomalla alueella viihtyvien kiusaksi.

SkiLAT

Paluu koulun penkille sujui ihan mukavasti. Viime keskiviikkona alkoi Liikunnan ammattitutkinto hiihdonopettajasuuntautuneesti (vai miten se nyt olikaan). Viisi päivää kestäneellä lähiopetusjaksolla aika meni nopeasti ja joillakin oli lähtöpäivänä sellainen fiilis, että vielä olisi voinut jäädä. Päivät venyivät parhaimmillaan kymmeneen tuntiin, mutta ei se tuntunut yhtä pitkältä. Ohjelmassa oli terveysttä ja liikuntaa, tapahtuman järjestämistä, fysiologiaa ja anatomiaa. Lisäksi käytiin hiihtämässä pelailtiin pallopelejä. Täällä ei ketään katsottu kieroon, jos saapui syömään hikisenä. Kuten vt rehtori Welsby sanoi, Vuokatin urheiluopistossa on tarkoitus haista hielle!

Porukka tuntui tulevan hyvin keskenään toimeen. Ikähaarukka oli suhteellisen laaja, vaikka valtaosa meistä olikin alle kolmekymppisiä, mutta koko porukka sulautui hyvin yhteen, eikä ryhmässä kukaan erottunut joukosta. Kun pyydettiin luomaan erilainen ryhmä, kuin edellisellä kerralla, ei suurin osa muistanut kenen kanssa oli aiemmin ollut samassa porukassa. Yhteishenki siis löytyi nopeasti ja tervehenkiset kilpailutkin vedettiin läpi asianmukaisella tavalla ilman sääntöjä mutta hyvän maun rajoissa.

Nyt kun ensimmäinen lähiopetusjakso on takana, on tullut aika tehdä myös etätehtäviä. Seuraavalla lähiopetusjaksolla olisi tarkoitus järjestää Werneritapahtuma, joka työllistää porukkaa jonkin verran. Turvallisuussuunnitelma olisi työlistalla ensimmäisenä meidän ryhmällä. Myös SHORYn kursseille pitäisi ilmoittautua ja alkaa pohtimaan, kenelle tekisi henkilökohtaisen treeniohjelman näyttötyönä. Kiirettä ei vielä ole, mutta toisaalta ei kannata jäädä laakereilla lepäämään.

Eilen illalla saavuin Ylläkselle, mutta hiihtokoulun mökin remontin takia siirryin Artun nurkkiin Leville muutamaksi päiväksi. Lähisuunnitelmissa olisi kauden avaus huomenna, ensi viikonlopun Levin maailman cupit ja sunnuntaina olisi tarkoitus suunnata Rukalle. Sieltä sitten todennäköisesit etelään, vaikka ovat kyllä kyselleet, jos tulisin Levi-Ylläs akselille takaisin. Pohditaan sitä sitten myöhemmin...

Expot

Perjantaiaamuna lähti tukka! Sillä on tosin hyvin pieni merkitys expojen kannalta, mutta pieni tekijä kuitenkin. Oltiin lähdössä Emman kanssa Suskin kyydillä Expoille ja tapaaminen oli sovittu matkakeskukselle puolille päivin. Me oltiin vähän etuajassa ja Suski myöhässä, mutta eipä se ketään häirinnyt. Matkalla keskustelun aiheina oli muun muassa hevosten käyttäytyminen ja luonne, takajalan merkitys telemarkissa eri siteiden kanssa ja muuta mielenkiintoista. Paikalla soiteltiin kukin omille tahoillemme ja lopulta päästiin sisään.

Homma eteni perinteiseen malliin. Kymmenen metrin etenemisen jälkeen oli jo korkea aika tavata tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. Joidenkin kanssa otettiin jopa puhelinkontaktia viikonlopun aikana. Pääasiassa mikään ei ollut muuttunut edellisistä vuosista. Perinteiseen tyyliin porukka kokoontui after -alueelle jo hyvissä ajoin iltapäivällä huolehtimaan nesteytyksestä. Illan ohjelmaan oli suunniteltu Virneen (laskuleffa) ensi-iltaa mutta sinne asti ei koskaan päästy. Oli kuulemma pitkä jono jo hyvissä ajoin, eivätkä kaikki jonottaneet todellakaan päässeet sisään. Annan ja Peten kanssa niiden kämpältä lähdettiin hilaamaan itseämme kaupungille baariin joskus puolen yhdeksän pintaan.

Normaalistihan kukaan ei mene baariin yhdeksän maissa. Eihän? No Expojen aikaan mikään ei ole normaalia ja puoli kymmeneltä baaritiskille pääseminen oli työn ja tuskan takana. Pois pääsy oli vielä hankalampaa kun ihmisiä tuli vastaan! Illan mittaan paikalla näkyi enemmän tuttuja kuin kotipaikkakunnan baareissa koskaan. Jossain kohtaa kanssajuopottelijat totesivat, että Palanderin tukka ei ole järin siistissä kunnossa. Siitä sitten pienen yllytyksen ja vedon jäljiltä päädyin taputtelemaan Kallea olkapäälle ja kehotin miestä menemään parturiin. Kalle sanoi, että täytyy mennä, mutta mene toki itsekin. Tarkoitus ei ollut millään tavalla aukoa päätä alppinistille, vaikka hän sen taisi niin ottaakin. Toivottavasti pääsee Levillä mäkeen ja laskee kovaa.

Yöllä kömyttiin Emman kanssa Annan ja Peten nurkkiin ilmeisesti jo puolen kolmen maissa. Lauantaiaamuna oli olo hieman heikko ja tuli nukuttua kokouksenkin ohi. Aamupalan ja -oluen jälkeen homma lähti kuitenkin käyntiin ja suunnattiin takaisin messuille nauttimaan oluesta ja hyvästä fiiliksestä ja tietysti tapaamaan mattimyöhäisiä, jotka olivat perjantaina kuuliaisesti töissä eivätkä messuilla.

Ei nyt menny ihan putkeen!

Tällä viikolla oli liikunnan sijaisuus yläasteella. Alkujaan oli sovittu kolmesta päivästä, mutta torstaina kello 7.44 soi puhelin. Tunti olisi alkanut vartin päästä, mutta jos nyt edes toiselle tunnille olisin ehtinyt. Tuolloin olin matkalla töihin ja viemässä Emmaa kouluun. Puhelua mäen juurelle, että olisiko mitenkään mahdollista jättää tänään tulematta. Onnistui ja päädyin opettajaksi vielä yhdeksi päiväksi.

Samana iltana oli tarkoitus käydä ostamassa akut lämpöpohjallisiin ja kysellä lippuja Expoille. Kumpiakaan en saanut! Puoli kahdeksan maissa pakkasin uppopallokamat kassiin ja suunnattiin Kotkaan. Ohjelmassa oli pelit "merivesialtaassa" ja porukkaa oli paikalla ihan mukavasti. Ensimmäinen sukellut tuntui ihan hyvältä ja toisellakin pääsin sujuvasti pohjaan. Pohjassa ei sitten ollutkaan niin mukavaa olla. Pelin ensimmäinen sukellus olikin illan viimeinen! Viisauden hammas reagoi paineeseen ja oli pakko kääntyä kohti pintaa jo 2,5 metrin syvyydestä.

Tänään purettiin autosta takajarrut. Oikea takapyörä oli kuulemma jäänyt jumiin ja kun iskä sai sen lopulta pyörimään, ei ääni ollut aivan terve. Nyt auto varttuu pihalla, että huomenna saadaan uudet jarrukengät ja pistetään kasaan. Tiistaina lähtö!