Urakehitys

Työurani on kuulemma monipuolistunut. Ainakin se on monipuolistunut siitä, mistä lähdettiin liikkeelle. Junnuna leikattiin nurtsia urakalla ja kerättiin mansikoita vähän sinne päin. Nykyäänkin on kyllä tullut leikattua nurtsia, mutta vähän toisenlaista heinää ja vähän toisenlaisilla koneilla.

Olen aina sanonut, että kaupungille en mene töihin! En ikinä! Eilen tipahti postilaatikkoon ensimmäinen tilinauha kaupungin toimittamana. Puolustukseksi voin mainita, että en koskaan halunnut kaupungin hanttihommiin kesäksi leikkamaan heinää katujen varsilta tai kitkemään liikenneympyrän nurkilta rikkaruohoja. Opettajaakaan minusta ei koskaan pitänyt tulla, mutta opettajan sijaisuushan on täysin eri asia. Olin tässä kuussa kolme päivää opettamassa ala-asteella viides- ja kuudesluokkalaisia. Joukkoon mahtui oppilaita vähän joka lähtöön, kuten arvata saattaa. En kuitenkaan olisi uskonut löytäväni ketään kirjakaapista kesken oppitunnin. Näin tapahtui kaksi kertaa! Kokonaisuudessaan homma oli kuitenkin ihan positiivinen ja olihan se vaihtelua golfkenttä- ja hiihtokeskustyöhön.

Pääsin opiskelemaankin. AlppiLAT Vuokatissa kutsuu. Parin vuoden päästä pitäisi olla liikunnan ammattitutkinto ja ISIA-pätevyys takataskussa. Todennäköisesti siirryn koulun jälkeen työttömäksi, koska suhtaudun hieman pessimistisesti kyseisen koulun työllistävään vaikutukseen. Taloudellisesti kouluun pääsy ei ehkä ollut hyvä asia. Opintotukea ei minulle myönnetä, koska vanhempani tienaavat liikaa! Ei kyllä tunnu tai näytä siltä. Ainakin vanhempieni auto on niin romun näköinen, että ei voisi uskoa heillä olevan liikaa tuloja! Täytyy ilmeisesti yrittää tehdä töitä sitten jossain välissä, vaikka elättelinkin toiveita vuokraamotyön hylkäämisestä työhistoriaan. Uusia työpaikkoja voi kuitenkin olla hieman haastavaa saada, jos on jo suoraan ilmoittamassa, että on käytettävissä vain muutaman viikon seuraavan kahdeksan kuukauden aikana.

Vanha saa olla, mutta ei aikuinen! Ainakaan tällä hetkellä urakehitys ei näytä johtavan kovinkaan pitkälle aikuisuuteen johtavalla polulla. Ehkä olen jo ohittanut sen haaran, mistä olisi aikuisuuden suuntaan päässyt. Ainakaan tällä hetkellä se ei häiritse...

Näin rakennat goflkentän

Oikeaoppisesti se ehkä menee jollakin toisella tapaa. Meidän tapauksessamme homma alkoi sillä, että alun perin jo ennen kuin astuin nykyiseen hommaani kentän paikalla oli kaatopaikka. Se sitten peitettiin jollakin random jätemaalla. Kuuden ensimmäisen väylän rakennuksessa en ollut mukana, mutta kolmeen viimeisimpään olen jossain määrin päässyt osallistumaan ja osallistun jatkossakin.

Homma alkoi sillä, että väylän pohjaksi ajettiin jotain satunnaista paskaa, jota myöskin saveksi ja kiveksi kutsutaan. Jossakin kohtaa saattaa olla ihan rehellistä multaa tai tiiliskiviä. Sekaan upotettiin joitakin salaojia ja kastelujärjestelmä. Oma osuuteni alkoi muiden jälkien siivoamisella. Väylä oli saanut muotonsa jo mainitun sekalaisen (ja halvan) jätemaan avulla ja minulle annettiin hommaksi mennä keräämään kiviä! Pintamaasta tuli seuloa kaikki peukalon päätä suuremmat kivet pois! Tällöin elettiin kesäkuuta. Samaa hommaa kävi tekemässä moni muukin ja itsekin onnistuin työkaverini huijaamaan kertaalleen mukaan. Koska homma tehtiin käsin ja se oli äärimmäisen vittumaista (ketään ei oikeasti kiinnostanut kerätä kiviä paria viikkoa putkeen!), kesti noin 150 metriä pitkän väylän putsaamisessa lähes koko kesä.

Lopulta kalenteri kääntyi syyskuulle ja näkyvää jälkeä oli pakko saada aikaan. Loput kivet päätettiin jättää maahan ja paikalle hankittiin kauhakuormaaja, jonka ajoa meistä jokainen on joutunut opettelemaan. Muut koneet (pari traktoria) ja välineet (haravat, lapiot, kylvölaite) löytyivät kentältä jo valmiiksi. Kauhakuormaajalla alettiin tasata väylän pohjaa ja mahdollisesti tasaamiseen saatettiin tuhlata hieman hiekkaakin. Tasaiselle pinnalle kylvettiin heinää ja päälle levitettiin lisää hiekkaa.

Hommasta teki (ja tekee varmasti vielä huomennakin) haastavan muun muassa märkä maa. Pari pisaraa vettä tarkoitti sitä, että kentälle ei ollut koneilla mitään asiaa. Myös konekuskien osaamattomuus on hidastanut työn valmistumista, koska jokainen meistä opettelee vasta tämän projektin yhteydessä kauhakuormalla ajoa. Helpostihan sillä kasoja siirtelee, mutta kun kasasta tulee levittää kolme senttiä paksu kerros hiekkaa siemenien päälle, menee homma yllättävän vaikeaksi! Kun hiekkakerros on saatu siementen päälle, mennään sorkkimaan haravalla kauhan jättämät raidat tasaiseksi ja rikotaan kovaksi tamppautunut pinta. Lisätään mahdollisesti siemeniä ja jyrätään pinta vielä kertaalleen.

Tällä hetkellä projekti on työllistänyt kahdesta neljään henkilöä riippuen siitä, minkä verran muut työtehtävät ovat vaatineet panostusta. Kentän hoitoon ei juurikaan ole liiennyt aikaa ja siksi vain välttämättömimmät hoitotehtävät on tehty nyt ja loput siirretty myöhempään syksyyn. Uusia väyliä työstetään vielä jonkin verran ensi viikolla, mutta sitten tämä projekti on toivon mukaan päätöksessä ja odotetaan vain heinän kasvamista. Haravalla kuopsuttaminen ja koneella ympyrän ajaminen on ihan mukavaa hetken aikaa, mutta ei tätä kovin montaa viikkoa jaksaisi tehdä.


Näin vinkkinä golfbisnekseen mukaan lähteville voin mainita, että kannattaa harkita kahdesti! Jos kuitenkin päätyy yrittämään, on syytä hankkia valmis kenttä. Jos satunnaisen mielenhäiriön seurauksena päätyy rakentamaan kentän, kannattaa varautua siihen, että hommasta ei yksinkertaisesti tule mitään, tai ainakin varautuu useammalla työntekijällä kuin kolmella! Ja lopuksi mainittakoon, että ihan oikeasti se nurmi kasvaa aivan loistavasti ihan rehellisellä hiekalla! Voitte vain arvailla sitä lannoitteiden määrää...