Liikkeellä

Nyt on jo viikkoja ollut tiukkaa treeniä, jos sellainen minun kohdallani on mahdollista. Parhaimmillaan suorituksia on ollut useampia päivässä. Kevyttä lenkkeilyä, pyöräilyä ja uintia. Kohta pitäisi varmaankin juosta cooperin testi ihan vain omaksi iloksi.

Tuli testattua omaa vauhtia alamäessäkin, tosin vain Hepovuori Bike Parkissa, eli omarakenteisella DH-pätkällä. Eihän se hyvin mennyt, mutta loppua kohden fiilis oli kohdallaan ja ajo kulki ainakin välttävästi. Kamojakin tarvitsi keräillä vain kertaalleen!

---

Tänään piti olla tapaaminen fysioterapeutin kanssa. Pohjalliset ovat vedelleet viimeisiään jo melkein vuoden ja uusia tarvitsisi hankkia. Tellumonoihin nykyinen pohjallinen ei edes mahdu, eli täytyy teettää kahden kokoisia läpysköitä. Kallista, mutta valitettavan tarpeellista. No joka tapauksessa tapaaminen siirtyi torstaille, koska joku oli ryssinyt ajanvarauksen kanssa. Tuntuu olevan tapana mun kanssa. Viimeksi kesäkuussa ajanvarauksessa pistettiin lääkärille vain vartin aika, kun olisi pitänyt olla 30 minuutin tapaaminen. Toivottavasti nämä ryssimiset riittävät vähäksi aikaa.

---

Ylipainoiset on jänniä tyyppejä. Joku aika sitten kävin grillillä lounasaikaan ja edelläni oli kauniisti sanottuna tukevampi, suomeksi sanottuna läski, nainen tyttärensä kanssa. Tyttärestä oli hyvää vauhtia tulossa vähintäänkin äidin kokoinen. Kun makkaraperunat lopulta saapuivat, kertoi sikaileva tytär äidilleen, miten olisi ikävää jos tällaisia ruokapaikkoja ei olisi ja täytyisi syödä kotona ihan yksin. Äiti kertoi, että toisissa perheissä tehdään niin.

Tänään pari sinistä plussapalloa oli samaan aikaan uimassa ja veivät valehtelematta viiden uimarin tilan vallatessaan niin suuren osan altaasta omaan vesijuoksuunsa. Kuulumiset vaihdettiin rinnakkain vesikävellen ja uimareita mulkoillen. Kun asiallisesti pyysin, että voisivatko mennä jonossa, hyökkäsi toinen heti minua vastaan. Mitä minulla on heitä vastaan? Eikö hänellä ole sama oikeus käyttää allasta kuin minullakin? Muilta uimareilta sain kyllä tukea lähes välittömästi, mutta tietysti meidät leimattiin heti lajirasisteiksi. Heistä on kuulemma tehty lukuisia valituksia ja useaan kertaan kehoitettu kulkemaan altaassa jonossa. Mikään ei kuulemma auta. Naisen käytöksestä voisin päätellä, että hän ajatteli minun asettuvan häntä vastaan henkilökohtaisesti, koska hän on lihava. Oikeastihan pyysin vain asiallisesti saada hieman lisää tilaa meille 5-7:lle uimarille. Meillä oli kuitenkin saman verran tilaa kuin kolmella vesijuoksijalla, joista kolmatta ei edes huomannut, koska hän noudatti altaan laidalla olevia opasteita.

Mökille, mökillä, mökiltä, mökille...

Tuli tuossa viime kuun lopussa vietettyä vähän pidempi mökkisetti. Keskiviikkona illalla suunnattiin Emman kanssa niiden mökille. Torstaina Emma kävi ratsastamassa ja itse poljin pyörällä. Pyörän kanssa kaikki ei mennyt ihan putkeen, koska yhdeksän vaihteisessa pyörässä neljä vaihdetta oli käytössä. Pidemmän päälle se ei kuitenkaan häirinnyt. Päivän aikana tuli lenkkeiltyä, kerättyä mustikoita, tutustuttua kajakkiin ja uitua järven yli. Sää oli suhteellisen lämmin ja aurinko paistoi ihan mukavasti.

Perjantai oli hyvin samankaltainen päivä, kuin torstai. Sää oli mukava ja tuli käytyä lenkillä ja uitua jonkin verran. Melomaan ei ehditty, mutta aika meni kuitenkin mukavasti. Ei ollut kiire mihinkään mutta koko ajan oli kuitenkin jotain tekemistä, jos vain jaksoi tehdä. Illalla Eeva, Anssi ja tytöt saapuivat myös paikalle ja elämän ääniä kuului selkeästi enemmän.

Lauantaina omalla kohdallani oli edessä työpäivä, kun muut Pekkaa lukuun ottamatta jäivät viettämään vapaapäivää. Sunnuntaina oli sitten vuorossa kesäteatteria jossakin Jyväskylän pohjoispuolella. Tänä kesänä kun on tullut vierailtua kesäteatterissa jo kahdesti, ei tarvitse taas moneen vuoteen mennä! Molemmat tosin olivat sen verran positiivisia reissuja, että ehkä sitä ensi kesänäkin uskaltautuu johonkin, jos tarpeeksi hyvin suostutellaan.

Maanantaina päivällä vahdittiin reilu tunti Petraa ja Lauraa ja siirryttiin meidän mökille. Ilta meni mukavasti ja tiistaina oli taas suhteellisen lämmin päivä. Päästään vinksahtanut heinäsorsa vahti meriharakoiden poikasia samalla nurmikolla, millä todistettiin myös Suomi-Australia maaottelua mölkyssä.

Emma joutui myös maistamaan perinteiseen tapaan valmistettua rantakalaa. Kyseinen sopparuoka on perinteisesti valmistettu avotulella rautapadassa, vesi on kauhottu suoraan merestä ja ruoka on syöty joko suoraan padasta tai sitten se on syöty voipaperilta. Pohjalle on mätetty reilusti perunoita, joiden päälle ladotaan kalat ja lopuksi sipulia. Nykyään merivettä ei enää viitsi käyttää, joten veteen kuuluu lisätä reilusti merisuolaa. Soppaa keitetään sen verran kovalla tulella, että se voi rauhassa kiehua yli. Päälle muodostuvaa vaahtoa pyritään heittämään pois. Kun soppa pariin kertaan on kiehunut yli ja vaahto saatu poistettua, tarkistetaan suola ja lisätään reilusti voita. Asiaan kuuluu, että ympärillä olijat painostavat kokkia laittamaan ainakin nyrkin voita syöjää kohden. Kun lähes kaikki liemi on haihtunut, on aika nostaa pata pöytään ja ruveta syömään. Ruokailun aikana vannoutuneimmat rantasopan syöjät tappelevat kovaäänisesti pohjaan palaneista perunoista, joita pidetään suurena herkkuna. Kokki maiskuttelee suutaan peratessaan makeita pikkuahvenia. Jos pöydässä on uusia ruokaan tutustujia, on jokaisella konkarilla omat vinkkinsä, kuinka kala kuuluu oikeaoppisesti ruotia.