Kesäisiä nyppylöitä

Kesäkuu alkaa lähentelemään loppuaan. Viimeisten kolmen viikon aikana on tehty töitä ja oltu vähän vapaallakin. Kesähelteetkin loistivat poissaolollaan pitkään ja välttivät ikävästi juhannuksen, mutta nyt päivät tuntuvat olevan tukahduttavan kuumia! Eikö ilmasto voisi ennemmin viilentyä?

Töitä on ollut hieman vaihtelevasti. Tiukin setti oli kesäkuun alussa Erämessujen muodossa. Onhan laskettelu, mäkiautoilu ja golf niin eräjormailua, että toki täytyi messuille edustusta saada. Pari päivää kasailtiin messuille kamoja kasaan ja nostettiin kolmeen mieheen helvetin iso teltta pystyyn. Päälle kaksi metriä korkea kookas teltta väännettiin jotenkin pystyyn, mutta kun tuli aika purkaa häkkyrä pois sattui vahinko ja teltta kellahti kumoon. Jostain syystä ketään ei suuremmin kyseinen onnettomuus häirinnyt, koska pystytysvaiheen hapotus oli vielä tuoreessa muistissa. Suksia ja lumilautoja on tullut huollettua ensi talvea varten oikein urakalla ja nurmikkoakin on hieman leikattu.

Pyörä on ollut käytössä valitettavan vähän, mutta erämessuilta mukaan tarttunut juomareppu on kuitenkin testattu käytännössä ja todettu oikein kannattavaksi ostokseksi. Samalla pyörälenkillä testailtiin maan kovuutta hyppelemällä sarvien ylitse. Mustelmista ja turvotuksista huolimatta lenkki oli onnistunut ja oli kivaa. Pitäisi vain useammin saada aikaiseksi lähteä polkemaan! Skeittaaminen on jäänyt todella vähälle tänäkin kesänä. Pari kertaa olen rullannut johonkin, kun en ole autolla tai pyörällä jaksanut lähteä mutta huviskedeemistä en ole harrastanut ollenkaan. Golfin peluukin on ollut aika vähäistä. Bogeylla on tullut pelattua muutamia kertoja ja tänään Miikan kanssa pelattiin Lampilassa. Kuitenkin kentällä vietettyjä tunteja on kertynyt vain murto-osa viime vuoteen verrattuna. Syitä voi hakea muun muassa työpisteestä. Tänä vuonna Bogeyn työvuorot voi laskea yhden käden sormin.

Vapaata on ollut reilusti viime vuoteen verrattuna ja mökeilläkin on ehtinyt pyörähtää. Liperissä porukoiden mökillä tuli vietettyä pari yötä. Jos helkamasta kerran puuttuu vain pakki, voisi Liperin paikasta sanoa, että vain ranta puuttuu. Virolahdella käytiin Emman kanssa viettämässä yksi yö ja pariin otteeseen olen piipahtanut päiväseltään. Juhannuksen päiväreissulla ehdittiin veneilemäänkin. Emma pääsi ensimmäistä kertaa moottoriveneen kyytiin ja Manunkin edellisestä kerrasta vähän isommalla vedellä on ehtinyt vierähtää muutama tovi. Merelle tyypillinen tuuli nosti vähän aaltoja ja Emma kysyikin pysyykö vene varmasti pystyssä ja Manu käski useaan kertaan hiljentää. Itse otin ilon irti! Juhannus Emman mökillä meni rauhallisesti ja toisinaan aamuisin tytöt kävivät hakkaamassa aamulla oveen. Ei ainakaan päässyt nukkumaan liian pitkään...

Vielä olisi vajaa kolme viikkoa vapaa tekemään mitä haluaa ja sitten pitäisi lähteä valtion velvoittamaan vankeuteen. Ensi kuun 13. alkaa asepalvelus ja kaikki on tasaisesti tasaisella. Ei mäkiä lähitulevaisuudessa. Koitetaan kuitenkin nauttia vapaudesta vielä kun se on mahdollista!

Luontainen ympäristö

Tämän päivän ohjelmassa oli kunnon pitkä pyörälenkki. Toisten raataessa töissä, suunnattiin iltapäivällä polttavan kuumasta säästä huolimatta Eetun kanssa metsiin polkemaan. Mittari näytti varjossa lähes 30 astetta plussaa. Mitähän järkeä tässä sitten oli? No ei mitään mutta mentiin silti!

Aloitettiin tutulla pätkällä ja siirryttiin sitten Eetun treenimestoille joen toiselle puolelle. Nyt tuli testattua oma Jamis sen oikeassa ympäristössä eli vaihtelevassa metsämaastossa erilaisilla poluilla. Parin tunnin lenkillä tuli vastaan muutamia kaatuneita puita, lukuisia ylä- ja alamäkiä sekä pieniä droppeja ja step-uppeja. Kaikkea peruskauraa mitä nyt mestästä voi kuvitella löytävänsä. Toisinaan hakkuuaukealla saattoi polku kadota risujen ja heinien alle ja tiheimmissä paikoissa polkua ei juurikaan nähnyt, oksat hakkasivat käsiä, jalkoja ja naamaa ja sarvet tuntuivat mahtuvan vain juuri ja juuri puiden välistä, toisinaan jopa pienten osumien siivittämänä.

Ajetusta matkasta en osaa heittää kunnon arviota, mutta kolmannelle kymmenelle varmasti jonkin matkaa. Treeninä oli ihan loistava lenkki! Sykkeet vaihtelivat mukavasti, maastopyöräily käy aika kokonaisvaltaisesti kaikkiin kehon osiin ja kehittää myös mukavasti koordinaatiota. Aikaa meni reilu kaksi tuntia. Päivän tankkaus ei ehkä ollut parhaalla mahdollisella tasolla, mutta kroppa kesti kuitenkin yllättävän hyvin ja kun muisti nesteytyksen koko ajan, ei ongelmia esiintynyt ollenkaan. Tuli tosin todettua että juomareppu täytyy hankkia, koska 7dl juomapullo ei riitä alkuunkaan ja tälläkin kertaa se täytettiin puolivälissä matkaa.

Hyvä päivä ja tätä voisi hyvinkin harrastaa lisää! Tasamaata polkevia tyyppejä tai yleensäkään polkevia tyyppejä on näillä nurkilla valitettavan vähän, joten ajoseuraa ei ole mitenkään liikaa tarjolla. Santtu ja Arttu ovat vannoutuneina DH-miehinä varmasti valmiit polkemaan alamäkeen, mutta Eetu taitaa olla ainut näillä kulmilla tasamaata polkeva jamppa. Onneksi treeniohjelma on tiukka ja pyörää tulee kuulemma ulkoilutettua kuusi kertaa viikossa. Ehkä minäkin pääsen taas turistina mukaan, kun vaan löydän kalenterista tilaa...