Tiukkaa treeniä

Nyt neljä päivää on laskettu tiukasti laudalla. Alkuun fiilis oli hukassa mutta kyllä se sieltä on löytynyt. Toisena päivänä oli kivaa ja tuntui, että laskeminen saattaa ehkä kulkeakin. Eiliset videoinnit taas kummasti latistivat tunnelmaa. Suunnilleen kaikki mahdolliset "virheet" mitä voi tehdä, tuli tehtyä. Loivemmalla lasku alkoi taas tuntua paremmalta ja näyttikin kuulemma aivan toiselta.

Tänään käytiin aamulla hiihtamässä. Voisi ehkä ostaa omat suksetkin. Murtseilla hyppiminen ja mäen lasku oli kivaa eikä itse hiihtäminenkään pahasti kakkoseksi jäänyt. Oikeastaan harmitti, ettei päästy alppi kakkosen porukan kanssa mäkeen murtseilla. Sen sijaan meillä oli freestylea. Hyppyjä, manuaaleja, pyörimistä... Lopuksi käytiin laskemassa vähän pipea. Olisi voinut laskea enemmänkin. Tänään kuitekin oli ihan mahtava rinnepäivä ja löytyi taas se oikea into lautailuun. Tästä on hyvä jatkaa!

Lauta kakkonen

Lauta kakkonen alkoi tänään Vuokatissa. Aamulla viiden tunnin unien jälkeen haettiin ensin Mielakasta sinne unohtuneet sauvat ja sitten Miika messiin ja Vuokattiin. Kaikki neljä paria telluja, 2 paria alppisuksia ja kolme lautaa mahtuivat kivuttomasti boxiin. Vielä siis mahtuu välineitä lajirepertuaariin!

Ensimmäinen päivä piti sisällään lähinnä vanhan kertausta ja tuntuman hakua. Vastaan tuli joitakin vanhoja naamoja ja paljon uusia. Huomenna sitten aletaan oikeasti tekemään töitä, vaikka viime kevään lauta ykköseen verrattuna ohjelma pitäisi olla aika leppoisa...

Matkalla

Ylläs tuli nähtyä taas kerran. Kuuden tunturipäivän saldoksi jäi 21h töitä, omaa laskua ihan mukavasti, mukavia ihmisiä ja iltahommia parina iltana Juden ja Touhon kanssa. Sää oli kohdallaan koko viikon joitakin satunnaisia pilviä ja parin päivän tuulta lukuunottamatta.

Töitä tuli tehtyä nyt enemmän kuin vuoden vaihteessa, vaikka silloin olin tunturissa kymmenen päivää. Mainoskuvaukset verottivat kausimaikkojen määrää rivistössä ja se näkyi meidän viikko-opettajien työmäärässä. Toinen työmäärään vahvasti vaikuttanut tekijä oli lajirepertuaarin kasvaminen. Suksialkeet lisättiin laudan rinnalle opetukseen. Työmäärän lisääntymisen lisäksi nyt pääsi tekemään töitä monipuolisemmin ja sitä kautta mielenkiintoa riitti paljon enemmän.

Omaa laskua tuli viitenä päivänä. Tänään ei enää ehtinyt laskemaan omalla ajalla, kun oli viisi tuntia töitä ja suoraan töiden jälkeen pummin kyydin mökille hakemaan sinne unohtuneita kamoja. Lauta sai aika pitkälle pölyttyä kopilla töiden painottuessa hyvin pitkälle suksille ja omaa laskua tuli laskettua telluilla. Yhtenä päivänä taisin käydä laudalla laskemassa omaa treeniä. iltaisin on ollut pakko venytellä kunnolla ihan fyysisestikin! Kemiallinen venyttely näillä työ- ja laskumäärillä ei ole riittänyt alkuunkaan!

Iltahommat ovat säästäneet ainakin yhdeltä baarireissulta. Hyvällä syyllä onnistuin välttämään Lordin keikan viime sunnuntaina, kun oltiin Juden kanssa vahaamassa lankkuja pitkälle iltaan. Mökillä istuminen ja kaljan litkiminen alkaa pidemmän päälle käymään tylsäksi ja siksi raksahommat sopivat aivan loistavasti. Ainakin ne jo aiemmin mainitut elinikäiset kaljat on tienattu!

Nyt istun taas junassa, joka juuri lähti Kolarista. Edellisen kerran Kolarista kotiin tullessa matkalla oli viisi vaihtoa. Nyt olen järjestellyt ja menen Tikkurilan kautta vain yhdellä vaihdolla. Saa nähdä miten jaksan tällaisen pitkän kaavan matkustamisen, kun aikaa menee kolme tuntia enemmän. Eipähän ainakaan tarvitse jatkuvasti juosta junasta toiseen. Huomisen ohjelmassa olisi välinehuoltoa Mielakassa ihan kiitettävästi. Tellut, alppisukset ja lauta kaipaavat kaikki huoltoa ennen kevään päätapahtumaa, joka alkaa Vuokatista ja päättyy joskus johonkin. Siinä välissä käydään ainakin Pyhällä ja Ylläksellä. Kausi 08/09 lähenee uhkaavasti loppuaan, mutta vielä on paljon hyviä lumipäiviä tiedossa. Niistä lisää tuonnempana...

Kiskoilla torstaina 26.3.09

Hiihtoa

Eilen ja tänään on ollut oikea hiihtopäivä. Eilen oli kolme 45 minuutin tuntia suksilla ja iltapäivällä laitoinkin tellut jalkaan ja lähdin laskemaan toiselle puolelle tunturia. Äkäslompolon puolella en vielä tällä kaudella ollut käynyt eli oli jo korkea aika käydä! Aurinko vilahteli pilvien välissä ja lännen leveä oli odotetusti mukavassa kunnossa ja leikkaava tuntui ihan mukavalta, kun vauhtia oli helppo kontrolloida käännöksen säteellä. Ei ainakaan rinteen leveys loppunut kesken!

Tänään aamusta taas brittimuksut ja tunti meni miten meni. Tyttö ei jaksanut yhtään ja valitteli koko ajan miten on väsynyt. Jalat eivät kantaneet ollenkaan ja jossain vaiheessa tyttö jäikin hetkeksi mäen juurelle odottelemaan ja huilaamaan. Oppimisessa oli tapahtunut jopa takapakkia. Poika pärjäsi jotenkin, mutta koska aiemmilla tunnilla oli ollut pakko panostaa tytön osaamiseen, koska hän on täysin autettava, räpelsi poika säännöllisesti omineen. Niin myös tänään valitettavan paljon.

Tunnin jälkeen oli kolmisen tuntia vapaata ja sillä aikaa tuli laskettua taas tellua. Tällä kertaa Suski liittyi seuraan ja kuulumisia tuli vaihdettua ihan kiitettävästi. Laskukin kulki ja Aurinkorinne toimi mukavana leikkaavan treenipaikkana. Yhdet kunnon pannutkin tuli koettua lähellä aitoja. Tällä kertaa ei kuitenkaan osunut.

Eilen raksattiin illalla Touhon kanssa niiden mökillä. Olen kuulemma tienannut oluet lopuksi ikää! Iltahommana pieni maalausurakka on ollut ihan mukava, niin ei ole tarvinnut nyhvätä mökillä koko iltaa. Onhan se toisaalta vienyt aikaa rentoutumiselta ja venyttelyiltä. Pää on kuitenkin saanut levätä, vaikka kroppa onkin aika kovilla.

Taas kerran alkaa tuntua siltä, että pitäisi jäädä vielä. Lähtö huomenna ja vaikka jo lauantaina pääsee oikeasti laskemaan, olisi mukava jäädä tänne. Hyvä fiilis, mukavia ihmisiä ja loistavat rinteet keleistä puhumattakaan. Jos uuden vuoden tienoilla tuntui että en oikein ollut kotiutunut, niin nyt ei voi puhua samasta! Mökki tuntuu mukavalta paikalta olla, töihin on kiva tulla ja tällä kertaa en enää panikoi tunnille lähtiessä. Tämän päiväinen brittiryhmäkin oli vain tunti muiden joukossa. Homma on jonkin verran rutinoitunut ja kun tuntee ihmiset paremmin, tuntuu olo paljon kotoisammalta kuin viime kerralla.

Mökkiseuraa

Hiihtokoulun mökille mahtuu vaikka millaista porukkaa. Tällä hetkellä siellä on ihan mukavasti tilaa vuoden vaihteeseen verrattuna. Venäläinen Mike on tuonut perheensä tänne lomalle. Tilaahan vaimo ja vauva eivät paljon vie, mutta toisaalta joskus sitä arvostaisi ettei paskavaippoja löydy roskiksesta keittiöstä tai ettei leikkihärpätteet loju sohvan nurkassa. Kokonaisuudessaan ongelmia ei ole liiemmin ollut.

Sveitsiläinen Marco on aika persoona. Ensimmäistä kertaa Suomessa ja muistaa joka aamu mainita, miten on kaunista kun Aurinko paistaa. Sama setti illalla, kun on valoisaa niin myöhään. Todennäköisesti ihan kultalusikka suussa kasvanut heppu nauttii tuntien pitämisestä eikä kuulemma niinkään välitä siitä rahasta. Jännää sinänsä, kun jollain täytyy kuitenkin hankkia vihanneksia pastan sekaan.

Jude ja Touho pyörivät möksällä lähinnä öisin nukkumassa. Aamulla tyypit poistuvat ensimmäisenä omalle mökilleen rakentamaan ja tulevat illalla viimeisenä joskus kahdeksan ja yhdentoista välillä. Kuitenkin läppä lentää ja asioita ei pidä ottaa liian vakavasti...

Aurinko paistaa ja elämä hymyilee

Tunturiin pääsin lauantaiaamuna vähän ennen kymmentä ja jo kymmeneltä kävi käsky tunnille. Eihän siinä mitään, mutta kun piti olla vapaata 12 asti, niin oli kaikki kamat vielä leväällään. Se 90min suksilla jäikin päivän ainoaksi ja laskin kolme laskua telluilla perään. Leppoisaa reisihapotusta auringon paisteessa. Päivän päätteeksi pieni iltalenkki kaupalle jotain 4km suuntaansa. Taas kerran sitä autoa osasi arvostaa.

Sunnuntai alkoi kyytiongelmilla, kun Mikella oli vapaapäivä ja Marcolla tai minulla ei ollut autoa. Raksaporukkakin lähti täyden auton kanssa jo samoihin aikoihin, kun itse söin aamupalaa. Jotenki sitä onnistuttiin pummimaan kyydit tunturiin ajoissa ja päivän saldona oli reilusti omaa tellulaskua, 90min laudalla ja pari mäkeä omaa lautatreeniä. Illalla olisi ollut Lordi Taigassa. Itse katsoin parhaaksi siirtyä Juden kanssa vahaamaan listoja ja lautoja tyyppien mökille ja siinä se ilta menikin mukavasti turistessa, vahatessa ja vähän kaljaa juodessa. Siinä vaiheessa, kun muut olivat lähdössä baariin päästiin vasta takaisin mökille, eikä hirveästi inspannut lähteä riehumaan. Iltapala, suihku ja nukkumaan.

Maanantai olikin jo täysi työpäivä. Aamun 90min lautatunnin jälkeen oli neljä 45 minuuttista suksilla. Hengissä selvittiin, vaikka välillä tuntui, ettei tästä mitään tule! Brittilapset vanhempineen olivat kuitenkin ilmeisesti tyytyväisiä tuntiin, koska buukkasivat minut myös lopuksi viikkoa. Meinasi pientä tuskan hikeä puskea, kun tajusin opettavani lopun viikkoa jalattomia brittilapsia joka aamu heti kymmeneltä!

Tänään alkoi aamu juuri brittilapsilla ja yllättäen tunti meni yllättävän hyvin. Heti alusta lapsilta luulot pois ja molemmat kehittyivät ainakin vähän. Huomenna voisi ehkä jo harkita kääntymistä! Aurinko on paistanut nyt joka päivä ja loppu viikko saattaa pitää sisällään ihan kiitettävästi tunteja. Rahaa ainakin pitäisi tulla vähän, joten ei pidä valittaa. Ehtiihän sitä illalla laskemaan omaa laskua.

Hyvä fiilis

Kamat tuli pakattua ajoissa viimeisten löytäessä paikoilleen noin varttia ennen lähtöä Suurpuikkarit tuli kuskattua Interiin ja junallekin ehdin ajoissa. Kerrankin jäi aikaa yleiseen hengailuunkin. Kouvolan asemalla olevien korjaustöiden takia juna lähti väärältä laiturilta, mutta siitäkin selvittiin. 

Ensimmäistä kertaa otin PC-paikan junaan. Kouvola-Lahti pätkällä en viitsinyt läppäriä edes kaivaa repusta, mutta Riihimäellä tuli tarve katsella vähän leffoja. Paikka yllätti positiivisesti. Tilaa tuntuu olevan ruhtinaallisesti "rahvaan" paikkaan verrattuna. Tässä tuntee itsensä ihan ihmiseksi, kun on sikaosastolla tottunut matkustamaan. Penkkiin mahtuu istumaan, vaunu on vain ja ainoastaan minulle ja on pöytä, minkä päälle levitellä kamoja. Töpseli seinään ja leffa pyörimään! Propsit VR:lle. Vielä kun hoitaisivat tavalliset istumapaikat vastaavanlaisee kuntoon!

Double Decade herättelee tässä fiiliksiä vielä lisää. Ehkä yksi parhaista laskuleffoista, mitä on tullut katseltua, jos ei paras. Musat kohdallaan ja hienoa laskua jampoilta. Suosittelen! Kevään reissuseuralle varoitus: tätä katsellaan joka aamu Pyhällä ja Ylläksellä! Leffan jälkeen voisi lukaista Varesta hetkisen ja nojata sitten luksustuolin selkänojaan ja torkahtaa muutamaksi tunniksi. Toivon mukaan herätessä ollaan jo lähellä Kolaria.

Jossain kiskoilla perjantaina 20.3.09 klo 20:31

Lähtö lähestyy

Kevään kirjoitukset on vielä pahasti kesken, mutta reissua pukkaa siitä huolimatta. Matikka jäljellä eli onhan se silloin aika pahasti kesken? Juna Kolariin lähtee huomenna 17:20 ja sitä ennen pitäisi viedä yksi pari suksia Interiin takaisin. Tämän päivän muutto-operaatio Mielakasta kotiin oli jo suoritus sinänsä ja huomista junamatkaa odotankin "innolla". Mielakkaankin jäi vielä kahdet sukset ja yksi lauta odottamaan muuton toista vaihetta ensi viikolla.

Pakkaaminen on taas aika mielenkiintoista puuhaa. Mukaan pitäisi saada mahtumaan kolmet monot, vaatteet, suojat ja lauta. Sukset ajattelin suosiolla jättää etelään! Kun kaikki ei millään mahdu mukaan, täytyy jostain tinkiä. Mistähän sitä aloittaisi? Yhdet monot täytyy kai kylmästi jättää etelään. Alppimono taitaa jäädä, kun tellua on niin kiva laskea ja todennäköisesti Ylläksen vuokraamosta löytyy helpommin jalassani toimiva alppimono kuin tellumono. Suojahousut ja selkäpanssari vievät myös kohtuuttoman paljon tilaa, joten saavat jäädä. Rannesuojat ja kypärä mukaan. Mitä tulee pukeutumiseen, niin eikö tähän aikaan vuodesta ole jo kevät ja keväällä on lämmintä? Lämpimät väliasusteet jätän siis kotiin, ja tyydyn kevyisiin aluskerrastoihin ja pariin tekniseen paitaan. Yhdet laskuhousut saavat säilyä ehjänä ja jesaria mukaan niin saa paikattua, jos/kun tarvetta tulee.

Pari päivää sitten ei juurikaan kiinnostanut lähteä, mutta tänään on alkanut fiilis nousta. Mielakan kausi on vielä kesken ja tuntui, että olisi ollut mukavampi päättää se ensin ja jatkaa vasta sitten Ylläkselle. Edelleen tuntuu siltä, mutta uskon fiiliksen olevan kohdillaan tunturissa ylihuomenna, kun vetää laskukamat päälle ja kävelee pihalle töihin Auringon paistaessa (toivottavasti) pilvettömältä taivaalta.

Suksisäätöä

Tämä kausi on vielä pahasti kesken, mutta ensi kausi lähestyy silti hyvää vauhtia. Tässä kohtaa vuotta on jo aika pohtia ensi talven välinehankintoja. Ensi kausi tuo tullessaa paljon mielenkiintoisia juttuja. Ensinnäkin Atomicin Race -sarja menee uusiksi ja vanha hyväksi havaittu SL 12 poistuu mallistosta. Doubledeck tulee Race -sarjaan enkä välttämättä haluaisi hankkia suksia testaamatta niitä ensin. Tällä kertaa voi olla, että täytyy ottaa riski ja pistää tilaus suksista vetämään ihan vain fiilispohjalta. Eihän se kuitenkaan nykyisiä Race -sarjan suksia huonompi voi olla! Toivottavasti!

Toinen mielenkiintoinen skimba olisi Armada ARV. Kyseessä oleva suksi on strategisilta mitoiltaan 130-95-119 (leveys kärjestä-leveys keskeltä-leveys kannasta) pituuden ollessa 185cm. Kymmenen senttiä lyhyempi suksi olisi leveydeltään125-92-114. Välistä puuttuu valitettavasti se 180cm suksi, mikä olisi varmaan heti tilauksessa! Nyt pitäisi pohtia olisiko 175cm vai 185cm parempi telluna. Alppisuksilla ei ole mitään hinkua rinteiden ulkopuolelle ja kaikki rinnetykkiä laiskempi kuulostaa tylsältä. Tellupuolella leveä yleissuksi sen sijaan kuulostaa oikein mielenkiintoiselta ja Mikon mukaan kyseessä on hyvä suksi varsinkin Suomen offareita ajatellen. Rinteessäkin tuolla luulisi pärjäävän.



Alkujaan ajattelin hankkivani ensi kaudelle kahdet rinnesukset, mutta nyt näyttää uhkaavasti siltä, että täytyy tyytyä yksiin. Jos tilaus Armadalle lähtee, niin olisi mukava hankkia yleisläskit telluiksi rataskimbojen rinnalle. Tällä hetkellä K2 suurpuikkarit tuntuvat mukavilta suksilta ja todennäköisesti näin on jatkossakin. Ikävä fakta vain on se, että niillä ei ole mitään asiaa pehmeään rinteeseen jibbailemaan! Rinnetykki ja yleisskimba/offarisuksi kun ovat kaksi täysin eri asiaa.

Sunnuntai toimistossa

Heti aamusta mäkeen. Pakkasta oli vielä kymmeneltä ja vedin toppatakkia hiihtokoulun liivin alle, kun lähdin opettamaan pikkuveljelle lautailua. Lauta-alkeet ja Manu ovat ehkä vähän hankala yhdistelmä etenkin huonona aamuna. Jotenkin siinä onnistui kärvistelemään ja oli hiljaa vaikka teki mieli sanoa jotain. Tasapaino Manulla oli yllättävän hyvä noin 7-vuotiaaksi ja puolilta päivin onnistui käännös tuettuna jo jotenkin. Siinä kohtaa Manu olisi halunnut lopettaa jo kahteen kertaan!

Aurinko paistoi mukavasti ja aamulla ulos kannettu Cold Smoke sai jäädä ottamaan aurinkoa koko päiväksi. Tellumonot jalkaan ja mäkeen! Sanna räppäsi pari kuvaa heti alkajaisiksi ja siihen perään vedettiin tuplakisat auringon pehmentämässä rinteessä. Keväinen keli oli kerännyt asiakkaita suhteellisen mukavasti. Kisojen jälkeen telluilu jatkui ja pehmeässä rinteessä oli ihan mukava laskea. Pieniä kumpuja kertyi pitkin mäkeä niin, että laudalla tai alppikamoilla ne olisivat häirinneet oikein urakalla. Telluilla niistä vain tuli hypittyä pieniä hyppyjä ja elämä hymyili.

Illalla Sannakin testaili telluja ja minä totesin taas kerran haluavani tellumoduulille. En vain tiedä mistä lähtisin telemarkkia opettamaan! Osaan katsoa missä on vikaa, mutta en tiedä kuinka sen voisi korjata. Toimistopäivän aikana tuli tehtyä töitä tuplakisojen ajan kellottajana, mutta muuten sai laskea omaa laskua. Päivän päätteeksi kannoin Cold Smoken telineestä takaisin sisälle. Rusketus ei ollut tarttunut kovasta yrityksestä huolimatta, mutta ainakin raitista ilmaa oli lauta saanut useamman päivän tarpeisiin.

Kenkiä

Tänään tuli ostettua yksi pari kenkiä lisää. Crispin tellumonot löytyi Free Heelsistä hintaan 475€. Ainakin tämän päivän perusteella mono toimii jalassa paljon vanhoja Scarpoja paremmin. Nyt olisikin siis Scarpan T1-Racet myynnissä, mutta tuskinpa niitä tätä kautta kukaan haluaa ostaa. Tuntuma Crispin XP:ssä on ymmärrettävästi yleismonomaisesti kisamonoa heikompi, mutta laskeminen oli silti oikeasti kivaa!!! Ehkä se johtui siitä, että se oli täysin kivutonta! Totuus monoista paljastuu sitten ehkä lähiviikkojen aikana, kun ne on ehtinyt laskea kunnolla sisään. Toistaiseksi olen hyvin tyytyväinen.

Alppimonotkin kaipaisivat päivitystä. Atomicin B9 on ihan näppärä opetusmono, mutta ominaisuudet loppuvat vähän kesken omassa laskussa. Lisäksi niiden kanssa tuli tehtyä se perusmoka: liian isot! Atomicin Nukea sovittelin jo jokunen viikko sitten, mutta olivat KT:ssa 0,5cm liian pitkät. Lautakenkääkin kaipaisi, kun toisen kauden Northwavet pyrkivät kovasti irti pohjistaan ja jäykkyyskin on kadonnut jonnekin rinteisiin. Ehkä sitten ensi kaudelle pystyy uudistamaan sekä lautakengän että alppimonon.

Kakstahtihomokyykkää

Aamu alkoi puoli kymmenen maissa lautaopetuksella. Yhdeksän hengen koululaisryhmän jälkeen Miikan kanssa mentiin murtseilla Mielakan takamäkeen ja pyöritettiin hissiä ihan vain hiihtokoululle. Osanotto oli jälleen kerran sisäisessä kouluttautumisessa huikea. Eipä tätä settiä kyllä oltu mainostettukaan!

Murtsit mäessä oli ihan mukava kokemus. Jo ensimmäisellä laskulla alkoi tellukäännös taipua jotenkin ja siinä sitten tuli testailtua erilaisia juttuja. Epilepsiakäännös oli aika jännä tuttavuus, vaikka tuntui aika oudolle kääntää makaamalla lumessa. Pistettiin tellukäännökset videolle ja purettiin ne heti perään, jonka jälkeen otettiin oikeat telemarkit jalkaan ja pyöritettiin tällä kertaa etuhissiä. Eturinteessä kuvailua ja treeniä ihan reilusti!

Tellu tuntuu kulkevan nykyään ihan mukavasti. Murtsit rinteessä toivat laskemiseen lisää varmuutta ja nyt tuntuu, että seison paremmin ja tukevammin suksen päällä. Tänään tuli laskettua päivän päätteeksi reilusti omilla suksilla ja onhan kisasuurpuikkari ihan juna Mielakan telluihin verrattuna! Rinne oli vähän pehmeässä kunnossa, mutta laskeminen omilla suksilla oli kuitenkin ihan mukavaa ja vaihteeksi tiukka rinnelasku telluilla oli oikeasti hauskaa ja vähän erilaista normaaliin rentoon kruisailuun verrattuna...