Iltavaloissa

Tänään oli vuorossa Messilä. Suunnattiin iltamäkeen hieman pelon sekaisin tuntein. Messilä ja iltamäki ei ole koskaan ollut hyvä yhdistelmä! Poikkeus vahvistaa säännön ja rinne oli yllättävän hyvässä kunnossa. Eihän se erityisen kova ollut, mutta ei kuitenkaan lähelläkään kynnöspeltoa. Ehkä porukkaa ei oikein innosta vesisateessa laskeminen. Paitsi että tänäänkään ei satanut vettä laskujen aikana...

Huomasin kuitenkin yhden ikävän puolen itsessäni. Jo kauan sitten muistan, miten vanhemmat laskijat ovat kertoneet, ettei enää oikein jaksa täällä lähteä laskemaan. Perusteluina on ollut rinteiden pienuus. Tänäänkin seura oli hyvää, lasku kulki kohtalaisesti ja rinnekin oli suhteellisen hyvässä kunnossa mutta kuitenkaan en ollut oikein tyytyväinen. Kotimatkalla pääsin siihen lopputulokseen, että alan tulla vanhaksi ja kaipaan isoja mäkiä! Messilä on nähty niin moneen kertaan ja kuitenkin isoja mäkiä on käyty katsomassa Itävallassa asti. Täytynee siis muuttaa muualle...

Vihti Ski Center

Torstaina korkattiin tämä kausi ihan hissilaskujenkin puolesta. Suunnattiin Sannan kanssa Astra Vihtiin tarkoituksena laskea reilu kolme tuntia. Tästä kolmesta tunnista oli pakko tinkiä meistä riippumattomista syistä.

Tuntuu että jokaisella hissillä on oma sielunsa. Vihti ei tee poikkeusta ja ensimmäisen laskun jälkeen pidettiinkin lähes 1,5h taukoa, kun hissi ei pyörinyt. Täytyy myöntää, että lievästi sanottuna vitutti, mutta mitäpä sitä huutamaan henkilökunnalle, kun varmasti parhaansa yrittivät! Kun lopulta päästiin jatkamaan laskuja nousi fiilis taas kohdalleen. Keli oli jopa odotuksia parempi ja luvattu vesisade loisti poissaolollaan! Rinne pysyi yllättävän kovana viimeiselle laskulle asti.

Laskullisesti ei mitään hehkeää toimintaa, mutta tarkoitus olikin lähinnä hakea tuntumaa ja fiilistellä. Kokonaisuutena ihan ok laskuilta, vaikka olisihan se hissi saanut pyöriä taukoamatta!

Lapsi on terve kun se leikkii

En muista koska edellisen kerran olisin ollut pulkkamäessä. Tänään ydinfysiikan kokeen jälkeen kyseltiin pulkkamäkeen ja täytyihän se lähteä. Oli kivaa! Lunta oli reilusti, vaatteet kastui nopeasti ja seurakin oli hyvää. Siinä sivussa tuli pohdittua, että miksi sitä ei useammin tule käytyä ja miksi se pulkalla laskeminen on jäänyt silloin vuosia sitten? Parissa tunnissa tuli vähän liikuttua ja koulukin unohtui. Raitista ilmaa, naurua, luonnon rauhaa... Loistavaa!

Iltapäivästä piti sitten vähän aikuistuakin (minäkö?) ja istahtaa palaveriin. Alan oikeastaan ymmärtämään, miksi toiset niin hehkuttavat tätä kauden suunnitteluvaihetta. En vielä ole valmis väittämään, että tämä on se paras osa kautta, mutta ihan kivaa tämäkin on. Toivotaan nyt kuitenkin niitä lisäpakkasia ja lunta.

Kausi korkattu

Tämänkin tein joskus kauan sitten ja nyt tuntuu, että on aika aloittaa kirjoittaminen.

Kun lunta nyt on sadellut ympäri Suomea pari päivää, on toisia alkanut vituttaa samaan aikaan, kun toiset nauttivat elämästä. Eilen sain sähköpostitse kehoituksen saapua laskemaan Mielakka-offia tänään iltapäivällä. Vapaapäiväkin sattui sopivasti joten pakkohan se oli lähteä!

Hätäisen kamojen keruun, lukuisten nelipyöräluisujen ja nopeiden keskustelujen jälkeen kausi käynnistettiin hieman raskaassa lumessa Mielakassa Miikan ja Samin kanssa. Lämpötila ehti nousta plussan puolelle jo puolilta päivin, eikä pyydasta enää voinut puhua. Lunta kuitenkin oli vähintään polveen asti koko rinteen pituudelta, joten muutaman kerran haikattiin ylös. Kokonaisuutena lunta oli odotuksiin nähden aika reilusti, eikä kertaakaan osunut kiville! Ihan kunnioitettava saavutus, kun toisinaan saa helmikuussa pelätä välineiden puolesta.

Lumitykit odottavat rinteessä taas uusia pakkasia ja itse vartuskelen uutta lautaa Amerilta. Tästä se pitkä ja luminen talvi lähtee...