Muuttolintu

Talvi oli ja meni ja kevät oli kiva. Oli muuten melkoinen shokki tulla ruotsista käytännössä suoraan etelään! Pari viikkoa meni ihmetellessä, että mitä noi vihreät jutut tuolla puissa on. Suunnilleen yhtä pitkään kuuntelin ihmisten vittuilua, kun kävelin kadulla laskutakki päällä! Yrittäkää ihmiset ymmärtää, että muutokseen pitää sopeutua rauhassa!

Nyt olen jo sopeutunut jollain tavalla uuteen duuniin Vierumäellä caddiemasterina. Kämppäkin on tullut Vierulla jo tutuksi, vaikka kauheasti en tänne ole saanut tavaraa tuotua ja aina tuntuu jotain puuttuvan. Tänään henksuiltaan piti ottaa mukaan sään mukainen varustus ja totesin, ettei minulla ole yhtään takkia. Reilun kahden kuukauden aikana Vierumäellä ollessani en ole vielä yhtenäkään vapaapäivänä herännyt täältä. Outoa? Kesäkuussa huomasin jossain vaiheessa, että olin viikon aikana herännyt joka aamu jostain muualta, kuin edellisenä aamuna. Kuulostaako luontevalta? Minulle näin kävi aivan vahingossa...

Olen taas kerran sopeutunut aika hyvin reissaamaan. Pitkiä reissut eivät ole olleet ja motari Helsinkiinkin on tullut melko tutuksi. Nykyään löydän myös Lahdesta autolleni parkkipaikan ja pääsen sieltä ongelmitta poiskin. Sehän kaiketi riittää? Fillari, lonkkari ja golfbägi ovat asustaneet kaksi kuukautta autossa ja makuupussi Atomicin bägin päätytaskussa. Reissukassia en ole purkanut kesäkuun alun jälkeen (vaatteita on toki vaihdettu puhtaisiin). Tavallaan on aika rentoa, kun ei tiedä koskaan mihin on menossa. Huomenna pääsen kahdelta töistä, enkä tiedä vielä yhtään jäänkö Vierulle vai suuntaanko Kouvolaan, Helsinkiin tai ehkäpä Virolahdelle... Aika näyttää, mutta turha sitä etukäteen on stressata. Fiilispohjalta mennään!

Tätä kesäkautta on jäljellä vielä kuusi työpäivää ja sitten on taas uusi muutto edessä. Vanha kaverini totesi tuopin ääressä, että miten minä voin väittää muuttavani, kun en koskaan pysy muutamaa kuukautta pidempään paikallani. Totesin, että eikö se riitä, jos postiosoite vaihtuu. Ensimmäistä kertaa lukion jälkeen tiedän kuitenkin melkein vuoden eteenpäin mitä tulee tapahtumaan! Seuraavan kerran arvotaan sitten 1.6.2013 mitä tapahtuu seuraavaksi. Siihen asti suunnitelma on kuitenkin melko selvä. Tulevasta sitten myöhemmin tulevaisuudessa ja kirjoitustahtini ollessa näinkin aktiivinen, uskoisin saavani tekstiä aikaiseksi jouluun mennessä...

Abisko ja Riksgränsen

Jo pitkään kaavailtu reissu rajan taakse saatiin lopulta toteutettua 14.5.-20.5. Hiihtokoulun kevätreissu Riksuun oli määrä toteuttaa 17.5.-20.5. ja Ossin kanssa päätettiin ottaa varaslähtö. Sopivan säädön jälkeen saatiin majoitukset Abiskosta kohtuuhintaan ja pakattiin Opeliin sopivasti tavaraa kahdelle henkilölle viikoksi.

Onneksi sitä tavaraa ei ollut paljon. Norjan tullissakaan ei jaksettu autoa kokonaan tyhjentää =)

Maanantai käytettiin matkaan ja lähimestoihin tutustumiseen. Laskukamoja ei edes yritetty päälle. Tiistaina oli tarkoitus käydä laskemassa Nordalsfjäll, mutta eteen tuli muutama kymmenen pientä mutkaa. Samalla töppyrällä kun laskettiin juuri silloin vapaalaskun PM-kisat, niin ei tällaisilla turisteilla ollut siihen sekaan mitään asiaa. Sitähän olisi ollut vain tiellä. Päätettiin siis laskea Riksun hissien läheisyydessä ja saatiinkin kivasti laskutuntumaa seuraavia päiviä varten. Lumi oli melkoisen märkää ja luistoa oli sen verran, että tuntui kuin joku murderihiihtäjä olisi laittanut liisterit laudan pohjaan. Iltapäivällä saatiin jo vähän fiiliksiäkin ja illalla suunnattiin hymyillen kämpille.

Tuonne piti mennä, mutta ei sitten menty...

Keskiviikkona oli vuorossa yksi töppyrä Björklidenin ja Riksun väliltä. Ennalta suunniteltiin lähestymiset ja laskut ja niitä sitten viilailtiin tilanteiden mukaan, kun nähtiin lumiolosuhteet tarkemmin. Aurinko paistoi vasten kasvoja koko nousun ja hupparissa tarkeni oikein mukavasti.

Huipulla piti jo vähän pukeutua.

Lasku oli pääosin oikein mukavaa kevätfirniä ja hymy oli meillä molemmilla herkässä. Laskukuvia ei liiemmin saatu otettua, kun päätettiin panostaa olennaiseen, eikä kummallakaan ollut oikeaa kameraa mukana. Kännykät kun ovat edelleen vain kännyköitä. Reissun jälkeen tuntui siltä, että vielähän tässä voisi iltalenkkinä topittaa jonkun toisenkin nyppylän, mutta todettiin kuitenkin riittäväksi päivähaikiksi tonnin vertin kiipeäminen.

Ossi ekana haikkipäivänä laskemassa. Ei ollut kesästä tietoakaan =)

Torstaina suunnattiin Norjaan Spanstindenille. Alhaalta näytti taas siltä, ettei lunta ole nimeksikään, mutta sinnikkäästi lähdettiin lähestymään topon ohjaamaa reittiä kohti varsinaista nousua. Lumi oli melkoisen märkää ja lumikengilläkin humpsahti aika syvälle, mutta pikkuhiljaa ylemmäs päästessä alkoi lumikin parantua. Tällä kertaa ei koskaan saavutettu toppia vaan päätettiin lähteä laskemaan väliltä. Parempi kääntyä ajoissa alaspäin, eikä kiivetä itseään aivan puhki. Tämänkin päivän reissu venyi kuitenkin päälle neljään tuntiin...

 Lasku ei tällä kertaa ollut aivan parasta mahdollista, mutta lunta oli aivan riittävästi. Keli ehti lämmetä vähän liikaa ja märkä lumi ei luistanut, mutta ainakin sitä oli riittävästi. Autolle palatessa oli kuitenkin taas hymy herkässä ja niinhän sitä aina sanotaan, ettei tuonne kannata pelkän laskun takia lähteä - tai jos lähtee niin on parempi varata riittävästi kruunuja helihiihtoa varten tai varautua kunnon vitutukseen haikkausosuudella...

Paluumatkalle selvittiin Norjan tullistakin ilman kummempia selittelyjä. Menomatkalla päästiin tullivirkailijalle selittämään muun muassa matkan tarkoitusta, millä rahalla eletään ja selvittämään tupakoiko kumpikaan. Minkäänlaista henkilöllisyystodistusta ei kuitenkaan kysytty, eikä tullivirkailija pahemmin jaksanut autoakaan tarkistaa, kun löysi mun laskurepusta päivän eväät ja totesi autossa olevan riittävästi lumilautoja ja -kenkiä... Onneksi ei tarttenut koko autoa tyhjentää!

Tollanen mulle! Kyllä pääsis!

Illalla päästiin Riksuun hiihtokoulun varaamaan majoitukseen aivan keskuksen ytimeen. Siinä majoitussäädön päätteeksi kamat olivat sopivasti hukassa ja alettiin pohtia tulevaa säätä. Tulevasta säästä masentuneena toiset nauttivat juomia hieman enemmän kuin toiset ja innostuivat lähtemään vapaalaskukisojen päätösbileisiin. Itsehän kävin yllättäen ajoissa nukkumaan ja mietin aamulla pitkään jaksanko lähteä sateiseen törmään ollenkaan. Jotenkin onnistuin tsemppaamaan ja lähdin muiden mukana laskemaan ja lopulta se kannatti. Vettä kyllä tuli vähintäänkin riittävästi, mutta lasku maistui kuitenkin hyvältä. Aleksi oli elementissään luonnonmuotojen kanssa.

Lauantaina oli vielä laskupäivä, mutta kukaan lautaporukasta ei innostunut haikkihommista pahemmin ja suksijoiden matkaan ei viitsinyt lähteä juoksemaan perässä. Päädyin laskemaan rinteiden vierustoja ja nauttimaan kevätauringosta. Laskeminen maistui ja kelikin oli melko kohdallaan, vaikka tuulta olikin aika paljon.

Sunnuntaina alkoikin kolmen päivän matkustusurakka parin siivouksen siivittämänä...

Alla vielä muutama reissukuva.

Abiskon ala-asema. Keskushan oli jo kiinni, mutta eipä sinne kai kukaan rinnettä mene laskemaan! Ihan vain siksi, kun ei niitä ole...

Jalkoja on joskus hyvä lepuuttaa vaikka vain ihan vähän.

Oikeaoppisesti reittisuunnittelua: topo, kartta ja ruotsi-suomi sanakirja. Kartasta tosin saatiin kritiikkiä, kun olisi pitänyt olla 1:25 000 eikä 1:100 000 mutta hengissä selvittiin.

 Kausi päättyi ja seuraavaa on mukava odotella, kun kausiväsymys ei jäänyt päälimmäisenä mieleen =)

Keväthankia Ylläksellä

Toukokuun puolen välin paikkeilla laskettiin Ylläksellä vielä hyviä mäkiä, vaikka hissit menivätkin vappuna kiinni ja turistit katosivat samalla vauhdilla. Lunta riitti kuitenkin pitkälle ja saattaa riittää edelleen. Ossi ilmaantui mestoille kyttäilemään lähtöä rajan taakse ja siinä odotellessa käytiin parina päivänä laskemassa. Haettiin vähän kamoihin tuntumaa haikkaamalla toppiin ja laskemalla Luosuun sekä Varkaankurun pohjalle. Laskutkin oli hyviä ja Auringon paistaessa oli mukava touhuta =)

Alla vähän kuvia Ylläkseltä toukokuulta =)

Evästauko lumisissa maisemissa 12.5.12

Luosun pohjalta löytyi lampi...

Kun telkkari ei näy, täytyy tehdä patenttiratkaisuja =)

Tähän päättyi mun osalta Ylläksen kausi 13.5.2012

Pyydaa... Ylläksellä! TOUKOKUUSSA!!!

Hovikuskimme Jarkko ja hovikuvaajamme Junnu - molemmat elementissään =)

Ylläksellä on vieläkin täysi talvi! Tällaisia kelejä olisi sopinut odotella kuukausi sitten. Viikonloppuna tuli lunta kolmisenkymmentä senttiä ja maanantaina päästiin nauttimaan kunnon lumesta tunturissa. En minä eikä kukaan muukaan olisi uskonut, että toukokuussa lasketaan rehellistä pyydaa Suomessa! Aivan järjetöntä! Maanantaina aamulla saatiin kelkkoja pari kappaletta törmään ja lupa vetää narulla keskuksen alueella. Ei tarvinnut haikata, vaan voi "leppoisasti istua kyydissä tai olla narun jatkeena ja vain nauttia laskemisesta. Varkaankurun seiniltä löytyi lunta aivan riittävästi omiin tarpeisiin eikä sitä valkoista kultaa tarvinnut jakaa kenenkään kanssa. Kuruhissin ala-asemalta sai hyviä droppeja ja fiilis oli kaikilla korkealla. Jarkko jaksoi tahkota kelkalla ylös ja alas sellaista vauhtia, ettei hissillä olisi ikinä päässyt ja näytti mies itsekin nauttivan pyydakentistä kelkkansa kanssa. Aurinko paistoi, kaikilla oli hyvä meininki eikä ketään muita ollut missään! Hymy oli herkässä ja etelän hiihtäjät kirosivat meidän statuspäivityksiä. Ei kuulemma saa kiusata ihmisiä, mutta minkä sille voi, jos on loistavaa lunta ja hyvää seuraa kirkkaan taivaan alla, eikä tarvitse kilpailla kenenkään kanssa spoteista.

Varkaankurussa 7.5.2012

Laskettavaa jäi tiistaillekin ja oltiin aamulla jo ajoissa törmässä suunnittelemassa päivän laskuja. Tiistaina lumi oli muuttunut edellisen illan plussan ja yön pakkasten jälkeen kovaksi, mutta meidän puolella Aurinko lämmitti pinnan nopeasti ja päästiin laskemaan mukavaa firniä. Parin laskun jälkeen ajateltiin lähteä taas Varkaankuruun laskemaan samoja mestoja kuin eilen, mutta siellä keli ei ollut lämmennyt tarpeeksi ja keskityttiin pari tuntia Auringon ottoon ja odoteltiin kelin lämpenemistä ja lumen muuttumista mukavammaksi. Mukavia linjoja saatiinkin, vaikka päivän aikana koko kuru ei firnille mennytkään, mutta mukavia käännöksiä silti.

Hissillä pääsi melko vauhdikkaasti ylös!

Viime keväänä lumet meinasivat loppua kesken, mutta tänä keväänä tuota tuntuu riittävän ja sehän sopii minulle. Ruotsiin ja Norjaan suunnitellut laskureissut eivät ole menneet aivan alkuperäisten suunnitelmien mukaan mutta onneks jäin silti tänne haistelemaan. Kannatti todellakin rauhoittaa toukokuu vain itselle ja laskemiselle. Nyt on päässyt rauhassa lataamaan akkuja ja parina päivänä nauttimaan hyvästä laskusta. Toivottavasti ensi viikolla saadaan lisää hyviä laskuja vähän isommassa mäessä!

Tyhjyys!

Joka kevät tässä vaiheessa on vähän tyhjä olo! Vappu on takana ja äkkiä kaikki kaverit hajoaa ympäri Suomea! Tänä vuonna ei itse onneksi tarvinnut lähteä vielä mihinkään. Vuosi sitten oli ehkä vielä melko paljon tyhjempi, mutta silloin kuviot olivat selvillä ja paluu vanhaan tuttuun arkeen edessä. Tasan vuosi sitten laittelin herätyskelloa soimaan kun seuraavana päivänä oli työpäivä etelässä. Nytkin laittelen kelloa soimaan töiden takia, mutta edessä on tämän kauden viimeinen työpäivä tunturissa. Vaikka onki vähän tyhjä olo, niin silti jaksaa jo hymyillä. Pari päivää ei on mennyt melko lailla hymyilemättä, mutta nyt alkaa kaiketi elämä voittamaan. Mökkikin tyhjeni tänään ja nyt saa olla hetken rauhassa itsensä kanssa.

Kauden loppuun pääsin pari kertaa mäkeenkin ilman kipsiä ja selkäkipuja. Viimeiset kaksi viikkoa kaudesta olivat ensimmäiset täysin kivuttomat (ei nyt jaksa puuttua sellaisiin pikkuasioihin kuin peukalo ja polvi) ajat tämän vuoden puolella ja fiilis oli ihan kohdallaan. Jaksoi taas uskoa, että kyllä tässä vielä johonkin pystyy ilman selkäteippejäkin! Tellu kulki paremmin kuin ikinä ja laudalla pysyin hädin tuskin pystyssä. Käden kipsi oli vielä tänään Kaapin siivouskomerossa odottamassa tulevaa käyttötarkoistustaan.

Laskeminen jäi tälle kaudelle vähemmälle kuin vuosiin. Lisääntynyt työmäärä ja jatkuvat selkäkivut verottivat kummasti ja nyt onkin lähinnä helpottunut siitä, että kausi on viimeisiä lomailulumia vaille lusittu. Kyllähän siitä laskemisesta edelleen nautti, mutta kun sitä vaan ei pystynyt tai jaksanut lähteä tekemään! Nyt on edessä vähän lomailua ja vähän laskuhommia rajan takana. Kuun lopulla Opeli suunnataan taas etelään, mutta tällä kertaa suuntana ei ole Kouvola. Jos kaikki menee putkeen, on suunnitelma seuraavaksi vuodeksi selvillä! En edes muista koska viimeksi olisin ollut selvillä tekemisistäni ja olemisistani niin pitkälle... Varmaan lukiossa! Vaikka tässä vielä onkin tiettyä epävarmuutta, niin tavallaan se on hyvä. Liian suunniteltu menisi mulla jo ehkä vähän yli. Se tietty epävarmuus on paikallaan! Joskus aurinko paistaa risukasaankin =) Toivottavasti huomenna Leville!